Sanot, että joskus vuosien päästä
meillä on aikaa niin paljon
että voidaan heittäytyä siihen kellumaan
Odotanko turhaan sua sittenkin
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin
Tulin just Mikon kanssa ajelemasta. Päästiin lähtemään, kun sen vaimo oli lasten kanssa jonkun tuttavan synttäreillä.
Mikko ajo tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä sen megasiistillä moottoripyörällä ja mä sain olla kyydissä. Ai että sitä vauhdin huumaa, mäkin haluun oman pyörän et päästäis ajaa Mikon kanssa kilpaa! :D Tosin mulla ei oo omia ajokamppeita ja kypärää yms, joten jouduin lainaamaan sen vaimon yli-isoja kamoja, mut oli nekin parempia ku ei mitään.. Mulla oli vaan niin cool olo siinä kyydissä ollessa kun alla oli älyttömän hieno pyörä ja kuskina komee mies.
Mikko kerto tänään, et ne on lähdössä koko perheensä voimin kesälomareissulle ulkomaille. Mua ärsyttää, kun meidän piti sen kans lähtee ulkomaille, ja tää voi nyt pahimmassa tapauksessa tarkottaa sitä, ettei me voida sen kans lähtee ku ihana vaimoke tyyliin pakottaa Mikon lähtemään sen ja lasten kanssa.. Tiedän, et Mikko mielellään viettää aikaa sen lasten kanssa, mut..
Ei se kuitenkaan kyl kovin innostuneelta niiden reissusta vaikuttanu olevan ja se sano, et tää on niiden viimenen yhteinen reissu, joten mun pitäis yrittää vaan ymmärtää. Yritän joo, mut silti en vaan pysty.
Tälläset niiden yhteiset ihqut perhereissut vaan horjuttaa mun mielestä meidän yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Tiedän, ettei Mikolle tuu olemaan helppoa erota vaimostaan ja alottaa uus elämä, mut eikai tälläset perhereissut paljoa helpota tulevaa tilannetta ajatellen?
Oon yrittäny vihjailla sille hienovarasesti, et yrittäis nyt ainakin vaimostaan mahdollisimman paljon erkaantua ja kyl se niin on tehnykki, mut ei kyl tarpeeks.. Tai siis just tulevaisuutta ajatellen, ei oo mun mielestä hyvä tollaset lomat niiden perheen kesken, joka kuitenkin kohta menee ihan uusiks kokoonpanoltaan.
Kai Mikko sit käy jotain henkistä eroprosessiä läpi kokoajan ja yrittää ehkä fiilistellä jotain niiden hyvien vanhojen aikojen kunniaks, ennenkun niiden yhteinen aika loppuu kokonaan. No, en tiiä. Vaikee sanoo, ku ei voi päästä toisen päänsisälle tutkii sen todellisia ajatuksia, mut näin mä luulen et tää asia menee.
Miksei mulla vois olla aikakonetta, jolla päästä nappia painamalla ajassa eteenpäin? Haluisin itsekkäästi sanottuna saada vaimon pois kuvioista pyörimästä ja vaatimasta Mikolta millon mitäkin. Tekis niin mieli avautua kaikista sen jutuista, mitä se on keksiny Mikon ostettavaks ja hankittavaks, mut ehkä parempi että pidän ne omana tietonani.
Vituttaa nää fiilikset, kun mustasukkailen ja ärsyynnyn Mikon vaimosta ja lapsista, vaikka tiedän sisimmässäni ettei ne ns. "haittaa". Tiesin kyllä alusta asti mihin lähden mukaan mut silti ajoittain en pysty olemaan välittämättä niistä. Tuntuu, et kokoajan tulee jotain ihme juttuja, jotka sotkee tätä..
Tekis vaan mieli pakottaa Mikkoo valitsemaan joko niiden reissun tai mut. Tiedän, et se jotenkin sais peruttua sen reissun, jos tosiaan niin vaatisin, mut siitä tulis taas niin kauheet riidat meidän välille, etten jaksais kyl sitäkään.
Parempi vaan purra hammasta ja antaa niille se ulkomaanmatka. -_-
keskiviikko, 16. toukokuuta 2012
sunnuntai, 13. toukokuuta 2012
I follow rivers
Kiva viikonloppu takana. :)
Tulin just himaan, oltiin Mikon kanssa koko iltapäivä yhdessä. Ette usko mitä tehtiin; HEITETTIIN TALVITURKIT! :D
Voin muuten kertoo et vesi oli vielä ihan helvetin kylmää, vaikka mentiinkin suoraan saunasta uimaan.
Oltiin siis Mikon kanssa niiden sukulaisten mökillä, kun Mikon vaimo lapsineen oli vaimon äidin luona, joka asuu kauempana. Mikon sukulaisten mökki oli tyhjillään, eikä sinne ollu älyttömän pitkä matka, niin Mikko sit sai idean et lähetään sinne pariks tunniks hengailemaan, saatiinpahan ainakin olla siellä ihan rauhassa. Paistettiin siellä makkaraa, lämmitettiin sauna ja käytiin pika alastonuimassa, kun vesi oli niin jäätävää ettei siellä hullukaan pystyny olee parii sekunttii kauempaa :D
Mut oon kyl ylpee meistä, aika harva tähän aikaan vuodesta heittää talviturkkia kun jäätkin on vasta lähteny!
Kotimatkalla pysähdyttiin yhelle huoltsikalle vähän possuilemaan kun kaikki kaupat oli kiinni äitienpäivän takia. Tein aamupäivällä omalle äidille kakun, joka ei onnistunu ihan odotusteni mukaan, mut kyl se sille silti kelpas. Iskälle varsinkin :D Mikko pisti vähän isommalle ja anto äidilleen kylpyläviikonlopun lahjaks....
Mut joo, meillä menee taas hyvin. :) Itseasias paremmin kun koskaan, tässä ollaan just jännän äärellä kun isommat pyörät lähtee ihan just pyörimään.. :3 Ei siitä tällä kertaa sen enempää, en haluu hehkuttaa mitään etukäteen.
Mut tää oli nyt tällänen pikapostaus pitkän hiljaiselon jälkeen. Aattelin tulla vaan ilmottelee vähän kuulumisia ja toi järvessä uiminen oli niin hardcoree, että se piti päästä kertoo :D Nyt Jersey Shoren pariin!
Tulin just himaan, oltiin Mikon kanssa koko iltapäivä yhdessä. Ette usko mitä tehtiin; HEITETTIIN TALVITURKIT! :D
Voin muuten kertoo et vesi oli vielä ihan helvetin kylmää, vaikka mentiinkin suoraan saunasta uimaan.
Oltiin siis Mikon kanssa niiden sukulaisten mökillä, kun Mikon vaimo lapsineen oli vaimon äidin luona, joka asuu kauempana. Mikon sukulaisten mökki oli tyhjillään, eikä sinne ollu älyttömän pitkä matka, niin Mikko sit sai idean et lähetään sinne pariks tunniks hengailemaan, saatiinpahan ainakin olla siellä ihan rauhassa. Paistettiin siellä makkaraa, lämmitettiin sauna ja käytiin pika alastonuimassa, kun vesi oli niin jäätävää ettei siellä hullukaan pystyny olee parii sekunttii kauempaa :D
Mut oon kyl ylpee meistä, aika harva tähän aikaan vuodesta heittää talviturkkia kun jäätkin on vasta lähteny!
Kotimatkalla pysähdyttiin yhelle huoltsikalle vähän possuilemaan kun kaikki kaupat oli kiinni äitienpäivän takia. Tein aamupäivällä omalle äidille kakun, joka ei onnistunu ihan odotusteni mukaan, mut kyl se sille silti kelpas. Iskälle varsinkin :D Mikko pisti vähän isommalle ja anto äidilleen kylpyläviikonlopun lahjaks....
Mut joo, meillä menee taas hyvin. :) Itseasias paremmin kun koskaan, tässä ollaan just jännän äärellä kun isommat pyörät lähtee ihan just pyörimään.. :3 Ei siitä tällä kertaa sen enempää, en haluu hehkuttaa mitään etukäteen.
Mut tää oli nyt tällänen pikapostaus pitkän hiljaiselon jälkeen. Aattelin tulla vaan ilmottelee vähän kuulumisia ja toi järvessä uiminen oli niin hardcoree, että se piti päästä kertoo :D Nyt Jersey Shoren pariin!
tiistai, 8. toukokuuta 2012
Dark Paradise
Moi.
Mulla on nyt tosi sekavat fiilikset. Oon eläny viikon verran ihme sumussa.
Meille tuli Mikon kanssa riitaa. Olin helvetin väsyny ja kiukkunen ja jotenkin mulla vaan napsahti. Vihaan joskus mun impulsiivisuutta! Se tuntuu liian usein aiheuttavan harmia ja ongelmia. En oo varma onks se just nyt aiheuttanu sitä.
Oikeestaan rakastan mun impulsiivisuutta ja inhoon tylsiä ihmisiä, jotka pohtii kaikkea liikaa.
Mun ja Mikon riidan johdosta menin taas tän mun jätkäkaverin luokse angstaamaan. En pystyny olee himassakaan kun äiti alotti ihan tosissaan mun kuumottamisen. Sillä on kuulemma oikeus tietää ala-ikäisen tyttärensä touhuista.
Se oikeus on mun käsissä ja mä evään sen siltä. Ahistaa kaikki painostaminen!
Mulla on ollu viimeaikoina helvetinmoinen riittämättömyyden tunne. Mikko on yleensä ymmärtäväinen sen suhteen jos mulle tulee noita fiiliksiä, mut nyt tällä kertaa se ei tuntunu yhtään ymmärtävän tai yrittäny lohduttaa/tyynnytellä mua tai jotain.
Se sai mut vitun vihaseks. Mä uhraan sen takia niin paljon! Mä oon pistäny sen takia peliin niin paljon isoja asioita, mun koko minuus on muuttunu sen takia, eikä se tuntunu antavan sille yhtään arvoo.
No, menin siis tän mun kaverin luokse. Se ihminen on yks harvoista, johon voin luottaa melkein 100 prossasesti. Se huomas et tarviin jotain piristystä ja tarjos juotavaa sen kallisarvoisesta kokoelmasta. :D Siinä me sit istuttiin sen kämpillä, juotiin, poltettiin röökiä sohvalla löhöillen (en oo alottanu vakituisesti polttaa) ja kuunneltiin helvetin tajunnänräjäyttävää musiikkia koko yö ja aamuun asti. Valvoin sinä aikana kolme vuorokautta putkeen. En tiiä johtuks mun nukkumattomuus riidasta Mikon kanssa, siitä et tälle kaverille kertominen ahisti vai niistä yhestä toisesta jutusta..
Niin siis, menin kertomaan tälle jätkälle kaiken musta ja Mikosta. Se ei suhtautunu mitenkää! Lupas pitää salaisuuden, oli valmis tekee verivalan mut musta ei ollu siihen :D.
Ei sitä vaan hetkauttanu toi tieto mitenkää, vaikka odotin jotain moraalisaarnaa tai halventavaa "oot huora"-katsetta tai jotai. Se vaan sano et teen miten ite parhaaks nään.
En voi uskoo tätä todeks. En käy nyt ihan täysil, sori. Mä oon pitäny tätä salaisuutta ihan helvetin kauan ja sit yhtäkkiä mä vaan purskautan sen ulos!! Ette usko sitä tunnetta ku saan puhuu omalla äänelläni, kertoo KAIKEN sensuroimatta.
Mä itkin, nauroin, jumitin, sekoilin puheissani. Mut mä sain kerrottua ja se kuunteli.
Tää blogi on nyt aivan mitätön! En tee tällä enää mitään. Asioista kirjottaminen tuntuu niin tyhmältä ja vaivaloiselta ku tässä ajassa mitä kirjotan, olisin puhunu ihan helvetisti enemmän ja ilmassut itteeni miljoona kertaa paremmin.
No mut joo, tässä sitä ollaan. Riidoissa Mikon kanssa. Oon aatellu nyt ottaa siihen vähän etäisyyttä, en jaksa nyt mitään! Haluun olla ja hengähtää vähän aikaa. On se yrittäny ottaa yhteyttä ja ihmetelly miksen vastaa, pyydelly ja anellu anteeks ja plaaplaaa. Ihanaa pitää sitä epätietoudessa.
Se tulee huomaamaan kuinka tärkee oon sille, kun se joutuu käymään sen menettämisen pelon läpi ja sen, etten ookkaan saatavilla, enkä tekemässä niinku se toivois.
Oon nyt tässä kotona käymässä. Oon ollu koulusta saikulla, keksin kauheen tekosyyn ja ihana terkkari anto saikkua et voisin todellisuudessa sekoilla tän jätkän luona. Eeeiih, kauheet morkkikset ku se terkkari on niin mukava tyyppi. :(
Mun elämä on just tällä hetkellä aika sekava ja outo mut ei se mitään. Haluun olla tässä tilassa hetken ja sit alkaa pistää paloja takas paikoilleen.
En tiiä onks tää joku sellanen...päätepiste?? Mietin nyt just äitille kertomista. Oon siinä mielentilassa et oon valmis ottaa sen reaktion vastaan, oli se millanen tahansa.
Loppuuun maaaailman ihanimman naisen biisejä, joita pakotin tän mun jätkäkaverin kuuntelee :DDD Oon kauheen ihana<3
http://www.youtube.com/watch?v=MT5sqF7SkzM
http://www.youtube.com/watch?v=AypvuzhVlrc
Kantsii kuunnella nää mielummi Spotifyssa. Nyt meen, moimooooi! :)
Mulla on nyt tosi sekavat fiilikset. Oon eläny viikon verran ihme sumussa.
Meille tuli Mikon kanssa riitaa. Olin helvetin väsyny ja kiukkunen ja jotenkin mulla vaan napsahti. Vihaan joskus mun impulsiivisuutta! Se tuntuu liian usein aiheuttavan harmia ja ongelmia. En oo varma onks se just nyt aiheuttanu sitä.
Oikeestaan rakastan mun impulsiivisuutta ja inhoon tylsiä ihmisiä, jotka pohtii kaikkea liikaa.
Mun ja Mikon riidan johdosta menin taas tän mun jätkäkaverin luokse angstaamaan. En pystyny olee himassakaan kun äiti alotti ihan tosissaan mun kuumottamisen. Sillä on kuulemma oikeus tietää ala-ikäisen tyttärensä touhuista.
Se oikeus on mun käsissä ja mä evään sen siltä. Ahistaa kaikki painostaminen!
Mulla on ollu viimeaikoina helvetinmoinen riittämättömyyden tunne. Mikko on yleensä ymmärtäväinen sen suhteen jos mulle tulee noita fiiliksiä, mut nyt tällä kertaa se ei tuntunu yhtään ymmärtävän tai yrittäny lohduttaa/tyynnytellä mua tai jotain.
Se sai mut vitun vihaseks. Mä uhraan sen takia niin paljon! Mä oon pistäny sen takia peliin niin paljon isoja asioita, mun koko minuus on muuttunu sen takia, eikä se tuntunu antavan sille yhtään arvoo.
No, menin siis tän mun kaverin luokse. Se ihminen on yks harvoista, johon voin luottaa melkein 100 prossasesti. Se huomas et tarviin jotain piristystä ja tarjos juotavaa sen kallisarvoisesta kokoelmasta. :D Siinä me sit istuttiin sen kämpillä, juotiin, poltettiin röökiä sohvalla löhöillen (en oo alottanu vakituisesti polttaa) ja kuunneltiin helvetin tajunnänräjäyttävää musiikkia koko yö ja aamuun asti. Valvoin sinä aikana kolme vuorokautta putkeen. En tiiä johtuks mun nukkumattomuus riidasta Mikon kanssa, siitä et tälle kaverille kertominen ahisti vai niistä yhestä toisesta jutusta..
Niin siis, menin kertomaan tälle jätkälle kaiken musta ja Mikosta. Se ei suhtautunu mitenkää! Lupas pitää salaisuuden, oli valmis tekee verivalan mut musta ei ollu siihen :D.
Ei sitä vaan hetkauttanu toi tieto mitenkää, vaikka odotin jotain moraalisaarnaa tai halventavaa "oot huora"-katsetta tai jotai. Se vaan sano et teen miten ite parhaaks nään.
En voi uskoo tätä todeks. En käy nyt ihan täysil, sori. Mä oon pitäny tätä salaisuutta ihan helvetin kauan ja sit yhtäkkiä mä vaan purskautan sen ulos!! Ette usko sitä tunnetta ku saan puhuu omalla äänelläni, kertoo KAIKEN sensuroimatta.
Mä itkin, nauroin, jumitin, sekoilin puheissani. Mut mä sain kerrottua ja se kuunteli.
Tää blogi on nyt aivan mitätön! En tee tällä enää mitään. Asioista kirjottaminen tuntuu niin tyhmältä ja vaivaloiselta ku tässä ajassa mitä kirjotan, olisin puhunu ihan helvetisti enemmän ja ilmassut itteeni miljoona kertaa paremmin.
No mut joo, tässä sitä ollaan. Riidoissa Mikon kanssa. Oon aatellu nyt ottaa siihen vähän etäisyyttä, en jaksa nyt mitään! Haluun olla ja hengähtää vähän aikaa. On se yrittäny ottaa yhteyttä ja ihmetelly miksen vastaa, pyydelly ja anellu anteeks ja plaaplaaa. Ihanaa pitää sitä epätietoudessa.
Se tulee huomaamaan kuinka tärkee oon sille, kun se joutuu käymään sen menettämisen pelon läpi ja sen, etten ookkaan saatavilla, enkä tekemässä niinku se toivois.
Oon nyt tässä kotona käymässä. Oon ollu koulusta saikulla, keksin kauheen tekosyyn ja ihana terkkari anto saikkua et voisin todellisuudessa sekoilla tän jätkän luona. Eeeiih, kauheet morkkikset ku se terkkari on niin mukava tyyppi. :(
Mun elämä on just tällä hetkellä aika sekava ja outo mut ei se mitään. Haluun olla tässä tilassa hetken ja sit alkaa pistää paloja takas paikoilleen.
En tiiä onks tää joku sellanen...päätepiste?? Mietin nyt just äitille kertomista. Oon siinä mielentilassa et oon valmis ottaa sen reaktion vastaan, oli se millanen tahansa.
Loppuuun maaaailman ihanimman naisen biisejä, joita pakotin tän mun jätkäkaverin kuuntelee :DDD Oon kauheen ihana<3
http://www.youtube.com/watch?v=MT5sqF7SkzM
http://www.youtube.com/watch?v=AypvuzhVlrc
Kantsii kuunnella nää mielummi Spotifyssa. Nyt meen, moimooooi! :)
tiistai, 1. toukokuuta 2012
Matkailu avartaa ;)
Mikolla ei ollu tänää töitä ja sen vaimo ja lapset oli jossain omilla menoillaan, joten se kysy et lähdenks sen kanssa taas pienelle roadtripille, et käytäis jossain sen mielestä hienossa paikassa eväsretkellä.
Vaikka pieni krapulapeikko oli kylässä, niin tottakai mä pienestä huonosta olosta huolimatta lähdin ilomielin mun rakkaani mukaan, mä lähtisin sen kanssa vaikka maailman ääriin. :)
Keli ajelulle oli mitä parhain, käytiin tankkaa tankki täyteen, ostamassa vähän lisäeväitä mukaan ja niin me sit lähdettiin ajelulle ja huristeltiin yhteen suuntaan reilusti yli sata kilsaa. Radio pauhas ja takapenkin eväät (varsinkin äipän tekemät munkit, mmmm..*homer äänellä*) houkutteli! Mun kamera oli jääny laukkuun eilisen vappurientojen jäljiltä, joten otin muutamia kuvia teille ihasteltavaks. Löysin uuden kuvanmuokkausohjelman, koittakaa kestää mun superupeita kuvanmuokkaustaitojani. :D
 |
| Oltiin sillalla kävelemäs eväsretkipaikalle. |
 |
| Munkkii ja limsaa <3 |
 |
| Kevään eka perhosbongaus! |
 |
| Pitihän meidän pelleillä munkin sokruilla :3 |
 |
| Hyi tuleeks muillekin tästä kuvasta ja muokkauksesta pahaolo? :S |
 |
| Bongasin ihania joutsenia ja halusin niistä kuvan, mut sit kun Mikko kerto et ne voi olla vihasia ja hyökätä kimppuun, pakotin sen menee ottaa tän kuvan mulle :DD |
 |
| xD Mikolla on häiriintyny mieli, se näkee tässä miehen sukupuolielimet :DDD |
 |
| Ja tässä naisen... :D |
Ihana roadtrip oli, menihän se päivä näinkin. Nyt on pylly ihan puuduksissa autossa istumisesta, mut oli tää reissu vaan sen arvosta.
PS: Se eväsretkipaikka oli mielettömän hieno! Mikko kerto sen historiaa, joka on kyllä aika pelottava ja se näytti mulle tän megapelottavan kummitusvideon kännykällään. Tää video ei liity tohon paikkaan mitenkään, mut hyi että oikeesti miten pelottava.. Mä oon ehkä liian taikauskonen tai jotain.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille! :)
sunnuntai, 29. huhtikuuta 2012
"Miks sä provosoidut niin kauheesti?"
Otsikossa tän postauksen aihe.
Niin, hyvä kysymys. Oon tätä miettinyt itsekin monesti, et miks annan tuntemattomien, kasvottomien ja mulle täysin merkityksettömien ihmisten kirjoitusten provosoida.
Jokainen voi miettiä tätä omalle kohdalleen; kirjoitat blogia omasta elämästäsi ja kerrot sinne itsellesi tärkeistä asioista ja/tai ihmisistä. Tyypit, jotka eivät tunne sua muuta kuin pelkkien kirjoitusten perusteella enempää, tulevat arvostelemaan ja kirjoittamaan ilkeään sävyyn.
Miksi provosoidut?
- Lyhyesti: KOSKA JOKU TULEE ARVOSTELEMAAN TODELLA ALA-ARVOISEEN SÄVYYN SUA, ELÄMÄÄS JA SULLE RAKKAITA/TÄRKEITÄ ASIOITA/IHMISIÄ!! Miks kukaan itseään kunnioittava ja rakkaitaan puolustava ihminen ei provosoituis sellasesta?
On eri asia, jos kirjoittaa täysin eri aiheesta, kun omasta elämästään, tekemisistään, tunteistaan, ajatuksistaan ja rakkaista ihmisistä. On varmasti helpompaa suhtautua iisisti ja neutraalisti negatiiviseen kommenttiin, joka koskee jotain itselle merkityksettömämpään asiaa.
Mulla on ongelma: mä provosoidun mun blogissa helposti. Mä tiedän, että moni on sen huomannut ja yrittämällä yrittää keksiä kommenttia, joka sais mut provosoitumaan lisää, joka sais mun tunteet kuohahtamaan.
Oon aina ollut ihminen, joka ei paljoa välitä muiden epätoivotuista mielipiteistä tai arvosteluista, jotka on kohdistunut itseensä. Oon selvinnyt niistä pelkällä olan kohauttamisella, antamalla takaisin ärsyttävän itseriittosen hymyn tai "pahimmassa tapauksessa" alentunut ulisijan tasolle ja näpäyttänyt takaisin. On monella tapaa helpompaa ottaa oikeassa elämässä ns. "paskaa niskaan" iisisti, kun se paskanjauhaja tuntee/tietää yleensä "uhrinsa" paremmin, kuin pelkkien kirjoitusten perusteella.
Lisäks se, että voi itse arvioida tän loanheittäjän ihmisenä. "Ton näkösellä ihmisellä ei paljon ole varaa aukoa turpaansa tästä asiasta:)" tai "Ehkä se pieni rusketus iholla tekis tollekin ihan hyvää, mitä se oikein louskuttaa leukojaan.."
Mutta anonyymit!
En osaa suhtautua kasvottomien tyyppien arvosteluihin. En tiedä, minkä näköinen ja missä elämäntilanteessa oleva ihminen mua ja mun rakkaita tulee arvostelemaan/moralisoimaan/haukkumaan. Se epätietoisuus on pahinta.
Oikeassa elämässä voi antaa joko takaisin samalla mitalla tai nousta tätä tyyppiä ylemmäks ja pienillä eleillä osoittaa haukkujan olevan idiootti. Se ei tarvii paljoa ja sitä olen monesti harrastanut, jos joku on kohdistanut turhaa negatiivista energiaa muhun tai mulle rakkaalle ihmiselle.
Mä ärsyynnyn eniten siitä, että ihmiset tulee haukkumaan mua sillä asenteella, et ihankuin ne tuntis mut paremminkin. Ihankuin niillä olis ns. "varaa" arvostella mua niin kokonaisvaltaisesti, et oltais jotain hyviäkin tuttuja ja et ne tietää, minkälainen mä kaikenkaikkiaan ihmisenä olen.
Totuus on nyt kuitenkin se, että te lukijat ette tunne mua. Ette ollenkaan. Ei ne teidän haukkumiset ja arvostelut tähän tietenkään lopu, - kyllä mä ne kestän -, mutta jotain rajaa niihinkin, pliis. :D
Tän kirjotuksen pointti oli nyt vaan vastata näihin "miks sä provosoidut"-kyselyihin. No, miks mä en provosoituis kun MUA ja mun RAKKAITA haukutaan?! Propsit sille, joka voi hymy korvissa hihitellä rankoillekin haukkumiskommenteille (joita tänne en edes julkaise..) ja kirjoittaa takas asiallisia vastauksia.
Oikeasti, miettikää omalle kohdalle. Tai turhaa mietitte, se on aika mahdoton käsittää, kuinka paljon saan negatiivista palautetta vastaan, ei sitä voi edes kuvitella. Ei, enkä pidä sitä minään saavutuksena, se on oikeasti vaan tosi surullista.
Jos olisin yhtään heikomman itsetunnon omaava tyyppi, olisin tosi paskassa jamassa teidän kommenttien takia ja tää blogi olis loppunut jo heti alkuunsa.
Mutta etten nyt anna ihan sellaista käsitystä, että oon täällä otsan verisuonet räjähtämäisillään, silmät raivosta pullistuen päästä ja kämppä kiukkusena paskottuna teidän kommenttien takia, niin en mä nyt ihan niin paljon kommenteista provosoidu.
Kyllä mä epäuskosena tuhahtelen ja saatan hampaita vähän kiristellä, mut sen kummempia reaktioita ei pahimmatkaan kommentit mussa saa aikaan.
Kuten ootte huomannut, yleensä alennun niiden tasolle. Joskus jotkut on käsittäneet mun huumorilla heitettyihin vastauksiin niin, et olisin oikeasti ne kiukkusena kirjottanut, mut huumorilla asioihin suhtautumalla pääsee aika pitkälle ja välttää monet kiukkurypyt ja ennenaikaiset harmaat hiukset. Kannattaa kokeilla. :D
Ja nyt mä toivotan kaikille HYVÄÄ VAPPUA!! Itse aion vetää hulvattoman naamarin päälle ja nauttia hyvästä fiiliksestä kaupungilla. Ennen huomista kunnon koitosta, meen tässä parin tunnin sisään Mikon kanssa viettämään yhteistä vappua grillaamisen merkeissä. (pakko saada myös jätskii!) :) Ehkä saatte kuvia meidän herkuista, ennenkun ne livahtaa parempiin suihin, tai ehkä ette. Saa nähdä, kerkeenkö armottomalta nälältäni kaivamaan kameraa esiin, ennenkun ruoat on jo matkalla meidän suihin. ;)
PS: Suuttuukohan Mikko jos heitän sitä vesi-ilmapallolla? :D Oon jekuttamistuulella, varokaaaa!
Niin, hyvä kysymys. Oon tätä miettinyt itsekin monesti, et miks annan tuntemattomien, kasvottomien ja mulle täysin merkityksettömien ihmisten kirjoitusten provosoida.
Jokainen voi miettiä tätä omalle kohdalleen; kirjoitat blogia omasta elämästäsi ja kerrot sinne itsellesi tärkeistä asioista ja/tai ihmisistä. Tyypit, jotka eivät tunne sua muuta kuin pelkkien kirjoitusten perusteella enempää, tulevat arvostelemaan ja kirjoittamaan ilkeään sävyyn.
Miksi provosoidut?
- Lyhyesti: KOSKA JOKU TULEE ARVOSTELEMAAN TODELLA ALA-ARVOISEEN SÄVYYN SUA, ELÄMÄÄS JA SULLE RAKKAITA/TÄRKEITÄ ASIOITA/IHMISIÄ!! Miks kukaan itseään kunnioittava ja rakkaitaan puolustava ihminen ei provosoituis sellasesta?
On eri asia, jos kirjoittaa täysin eri aiheesta, kun omasta elämästään, tekemisistään, tunteistaan, ajatuksistaan ja rakkaista ihmisistä. On varmasti helpompaa suhtautua iisisti ja neutraalisti negatiiviseen kommenttiin, joka koskee jotain itselle merkityksettömämpään asiaa.
Mulla on ongelma: mä provosoidun mun blogissa helposti. Mä tiedän, että moni on sen huomannut ja yrittämällä yrittää keksiä kommenttia, joka sais mut provosoitumaan lisää, joka sais mun tunteet kuohahtamaan.
Oon aina ollut ihminen, joka ei paljoa välitä muiden epätoivotuista mielipiteistä tai arvosteluista, jotka on kohdistunut itseensä. Oon selvinnyt niistä pelkällä olan kohauttamisella, antamalla takaisin ärsyttävän itseriittosen hymyn tai "pahimmassa tapauksessa" alentunut ulisijan tasolle ja näpäyttänyt takaisin. On monella tapaa helpompaa ottaa oikeassa elämässä ns. "paskaa niskaan" iisisti, kun se paskanjauhaja tuntee/tietää yleensä "uhrinsa" paremmin, kuin pelkkien kirjoitusten perusteella.
Lisäks se, että voi itse arvioida tän loanheittäjän ihmisenä. "Ton näkösellä ihmisellä ei paljon ole varaa aukoa turpaansa tästä asiasta:)" tai "Ehkä se pieni rusketus iholla tekis tollekin ihan hyvää, mitä se oikein louskuttaa leukojaan.."
Mutta anonyymit!
En osaa suhtautua kasvottomien tyyppien arvosteluihin. En tiedä, minkä näköinen ja missä elämäntilanteessa oleva ihminen mua ja mun rakkaita tulee arvostelemaan/moralisoimaan/haukkumaan. Se epätietoisuus on pahinta.
Oikeassa elämässä voi antaa joko takaisin samalla mitalla tai nousta tätä tyyppiä ylemmäks ja pienillä eleillä osoittaa haukkujan olevan idiootti. Se ei tarvii paljoa ja sitä olen monesti harrastanut, jos joku on kohdistanut turhaa negatiivista energiaa muhun tai mulle rakkaalle ihmiselle.
Mä ärsyynnyn eniten siitä, että ihmiset tulee haukkumaan mua sillä asenteella, et ihankuin ne tuntis mut paremminkin. Ihankuin niillä olis ns. "varaa" arvostella mua niin kokonaisvaltaisesti, et oltais jotain hyviäkin tuttuja ja et ne tietää, minkälainen mä kaikenkaikkiaan ihmisenä olen.
Totuus on nyt kuitenkin se, että te lukijat ette tunne mua. Ette ollenkaan. Ei ne teidän haukkumiset ja arvostelut tähän tietenkään lopu, - kyllä mä ne kestän -, mutta jotain rajaa niihinkin, pliis. :D
 |
| Tietäjät tietää tän appelssiinin kuvan tarkoituksen.. :D |
Tän kirjotuksen pointti oli nyt vaan vastata näihin "miks sä provosoidut"-kyselyihin. No, miks mä en provosoituis kun MUA ja mun RAKKAITA haukutaan?! Propsit sille, joka voi hymy korvissa hihitellä rankoillekin haukkumiskommenteille (joita tänne en edes julkaise..) ja kirjoittaa takas asiallisia vastauksia.
Oikeasti, miettikää omalle kohdalle. Tai turhaa mietitte, se on aika mahdoton käsittää, kuinka paljon saan negatiivista palautetta vastaan, ei sitä voi edes kuvitella. Ei, enkä pidä sitä minään saavutuksena, se on oikeasti vaan tosi surullista.
Jos olisin yhtään heikomman itsetunnon omaava tyyppi, olisin tosi paskassa jamassa teidän kommenttien takia ja tää blogi olis loppunut jo heti alkuunsa.
Mutta etten nyt anna ihan sellaista käsitystä, että oon täällä otsan verisuonet räjähtämäisillään, silmät raivosta pullistuen päästä ja kämppä kiukkusena paskottuna teidän kommenttien takia, niin en mä nyt ihan niin paljon kommenteista provosoidu.
Kyllä mä epäuskosena tuhahtelen ja saatan hampaita vähän kiristellä, mut sen kummempia reaktioita ei pahimmatkaan kommentit mussa saa aikaan.
Kuten ootte huomannut, yleensä alennun niiden tasolle. Joskus jotkut on käsittäneet mun huumorilla heitettyihin vastauksiin niin, et olisin oikeasti ne kiukkusena kirjottanut, mut huumorilla asioihin suhtautumalla pääsee aika pitkälle ja välttää monet kiukkurypyt ja ennenaikaiset harmaat hiukset. Kannattaa kokeilla. :D
Ja nyt mä toivotan kaikille HYVÄÄ VAPPUA!! Itse aion vetää hulvattoman naamarin päälle ja nauttia hyvästä fiiliksestä kaupungilla. Ennen huomista kunnon koitosta, meen tässä parin tunnin sisään Mikon kanssa viettämään yhteistä vappua grillaamisen merkeissä. (pakko saada myös jätskii!) :) Ehkä saatte kuvia meidän herkuista, ennenkun ne livahtaa parempiin suihin, tai ehkä ette. Saa nähdä, kerkeenkö armottomalta nälältäni kaivamaan kameraa esiin, ennenkun ruoat on jo matkalla meidän suihin. ;)
PS: Suuttuukohan Mikko jos heitän sitä vesi-ilmapallolla? :D Oon jekuttamistuulella, varokaaaa!
maanantai, 23. huhtikuuta 2012
Voi ei.. :D
Hahah!
Mä en tiedä miks alan edes selittelemään tätä, mutta kai mä haluan puhdistaa kaikkien Niina Tikkasten maineen, ja varsinkin sen mun feikkiprofiilikuvan tytön (joka on kyllä ulkomaalainen) kun salapoliisit löys mun s.postilla tehdyn profiilin facebookista.
Fiksuimmat kyllä näytti tajunneen heti, että se on feikkiprofiili (ehkä niistä huimista kaverimääristä ja facebookkiin liittymispäivästä, jonka sillä profiililla tein tässä muutaman viikon sisällä..:D), mutta oikaistaampa nyt niiden loppujenkin väärät mielikuvat, jotka luulivat, että mun henkilöllisyys nyt paljastui - ei mitenkään lällätysmielellä, mutta en mä ollut sen profiilin kuvan tyttö, eikä mun nimi ole oikeasti Niina. (eiks tää mun mielikuvitus nimien keksimisessä oo ihan omaa luokkaansa?:)ensin Candy ja nyt Niina...)
Vähän tohelohan mä välillä saatan olla, mut en mä nyt niin tohelo olis, et tän blogin s.postilla rekkautuisin mihinkään omana itsenäni.
Se facebookin feikkiprofiili ei liity tähän mun blogiin mitenkään, se oli mun tyhmä stalkkausprofiili kun en omallani kehdannut pyytää yhtä tyyppiä kaveriks, jonka kautta oli tarkotus tutkia eräitä tyyppejä. :D Tää mun "sivuprojekti" on niin naurettava juttu kyl, etten viitsi edes tän enempää siitä kertoa, mutta joo myönnetään: MÄKIN HARRASTAN IHMISTEN STALKKAAMISTA JOSKUS! Utelias luonne kun satun olemaan... :D
Blogin pistin kiinni ihan muista syistä, toki toi "paljastuminen" oli osasyynä, mut elämä jatkuu.
Se kauhea vauhkoominen eri nettisivuilla (ihmiset hei, edelleen mä näen täältä blogiin tilastoseurannasta, mitä kautta porukka tänne tulee..) aiheutti ensin pienen punan poskille, mut sit järjettömän naurunremahduksen, kun tajusin minkä sotkun se mun nopeesti väsätty feikkiprofiili sai aikaan.
Olis ehkä sittenkin pitäny jaksaa luoda uus sähköpostitunnus sitä "projektia" varten, eikä käyttää tota samaa laiskuudessani...
Että ei helkkarin helkkari, pilasitte mun kyyläysoperaation. :D Nyt pitää luoda uus tunnus sinne, että saan ärsyttävän tiedonjanoni sammutettua - enkä muuten tee sitä enää tolla s.postiosoitteella.
Tiedän, että jotkut eivät suostu uskomaan edellä kerrottuja todeksi ja inttävät vastaan, mutta siinäpähän intätte. Onneks sen kuvan näköistä tyttöä nimeltä Niina Tikkanen ei ole olemassakaan, joten kukaan sivullinen tuskin tulee kärsimään. :D Pahoittelut silti vielä mun entisen feikkiprofiilin kaimoille, mä en tietoisesti halunnut aiheuttaa tälläistä hässäkkää.
Noni, nyt olen nöyrtynyt myöntämään mun salapoliisitoimet ja saatte ihan vapaasti nauraa mun tyhmyydelle. Voin kertoa, että sain nauraa sille itsekin.
Loppuun vielä eilinen ihan oikeasti oma kuvani mun kasvonaamiosessioista. :)
Mä en tiedä miks alan edes selittelemään tätä, mutta kai mä haluan puhdistaa kaikkien Niina Tikkasten maineen, ja varsinkin sen mun feikkiprofiilikuvan tytön (joka on kyllä ulkomaalainen) kun salapoliisit löys mun s.postilla tehdyn profiilin facebookista.
Fiksuimmat kyllä näytti tajunneen heti, että se on feikkiprofiili (ehkä niistä huimista kaverimääristä ja facebookkiin liittymispäivästä, jonka sillä profiililla tein tässä muutaman viikon sisällä..:D), mutta oikaistaampa nyt niiden loppujenkin väärät mielikuvat, jotka luulivat, että mun henkilöllisyys nyt paljastui - ei mitenkään lällätysmielellä, mutta en mä ollut sen profiilin kuvan tyttö, eikä mun nimi ole oikeasti Niina. (eiks tää mun mielikuvitus nimien keksimisessä oo ihan omaa luokkaansa?:)ensin Candy ja nyt Niina...)
Vähän tohelohan mä välillä saatan olla, mut en mä nyt niin tohelo olis, et tän blogin s.postilla rekkautuisin mihinkään omana itsenäni.
Se facebookin feikkiprofiili ei liity tähän mun blogiin mitenkään, se oli mun tyhmä stalkkausprofiili kun en omallani kehdannut pyytää yhtä tyyppiä kaveriks, jonka kautta oli tarkotus tutkia eräitä tyyppejä. :D Tää mun "sivuprojekti" on niin naurettava juttu kyl, etten viitsi edes tän enempää siitä kertoa, mutta joo myönnetään: MÄKIN HARRASTAN IHMISTEN STALKKAAMISTA JOSKUS! Utelias luonne kun satun olemaan... :D
Blogin pistin kiinni ihan muista syistä, toki toi "paljastuminen" oli osasyynä, mut elämä jatkuu.
Se kauhea vauhkoominen eri nettisivuilla (ihmiset hei, edelleen mä näen täältä blogiin tilastoseurannasta, mitä kautta porukka tänne tulee..) aiheutti ensin pienen punan poskille, mut sit järjettömän naurunremahduksen, kun tajusin minkä sotkun se mun nopeesti väsätty feikkiprofiili sai aikaan.
Olis ehkä sittenkin pitäny jaksaa luoda uus sähköpostitunnus sitä "projektia" varten, eikä käyttää tota samaa laiskuudessani...
Että ei helkkarin helkkari, pilasitte mun kyyläysoperaation. :D Nyt pitää luoda uus tunnus sinne, että saan ärsyttävän tiedonjanoni sammutettua - enkä muuten tee sitä enää tolla s.postiosoitteella.
Tiedän, että jotkut eivät suostu uskomaan edellä kerrottuja todeksi ja inttävät vastaan, mutta siinäpähän intätte. Onneks sen kuvan näköistä tyttöä nimeltä Niina Tikkanen ei ole olemassakaan, joten kukaan sivullinen tuskin tulee kärsimään. :D Pahoittelut silti vielä mun entisen feikkiprofiilin kaimoille, mä en tietoisesti halunnut aiheuttaa tälläistä hässäkkää.
Noni, nyt olen nöyrtynyt myöntämään mun salapoliisitoimet ja saatte ihan vapaasti nauraa mun tyhmyydelle. Voin kertoa, että sain nauraa sille itsekin.
Loppuun vielä eilinen ihan oikeasti oma kuvani mun kasvonaamiosessioista. :)
sunnuntai, 22. huhtikuuta 2012
I love you like a fat kid loves cake
Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille! :)
Oon tänään pakahtunut onnesta, kun pihalla on ollu niin ihana ilma. Tekis mieli jo vetästä päälle biksut ja heittäytyä aurinkotuolille hankkimaan väriä pintaan. Noh, jos nyt ei ihan vielä.. ;D
Mulla on ollu kiva viikonloppu kun porukat on ollu sukuloimassa melkein eri puolella Suomea ja mä jättäydyin siltä reissulta talonvahdiks.
Äidin kanssa en oo saanu vielä puhuttua asioita selviks ja mä huomasin siitä, et sitä selvästi vaivas jättää mut yksin kotiin. Se yritti ensin mielistellen saada mut lähtemään mukaan ja sit ku se ei toiminu, ni se yritti kiristämällä saada mut taipumaan sen tahtoon.
Mulla on ollu aina luja oma tahto, sekä kipakka, tempperamenttinen ja tulinen luonne, joten äiti valitettavasti epäonnistu mun kiristämisyrityksissään ja jäi kakkoseks tossa pelissä.
Inhottavaa, kun sen kanssa välit on nyt mitä on, mut josko toi niiden reissu ja välimatka olis tehny tehtävänsä ja saisin puhuttua sen kanssa niinku järkevät ihmiset. Tässä just himassa odotan niitä, niiden pitäis olla kohta täällä.. Jännittää.
Käytin himan tyhjilläolon hyväkseni ja kutsuin Mikon kattomaan mun kanssa digiboksille tallentamaa Titanicia, joka tuli telkkarista öööö...muistaakseni alkuviikosta (?) mut halusin kattoo sen Mikon kainalossa.
Ollaan siis saatu meidän aikasemmin vähän kylmenneet ja kireet välit selvitettyä ja kaikki on taas meidän omassa pienessä valtakunnassa hyvin, kun Mikko tajus lepytellä kuningatartaan kunnolla ;D (eli mua, te senkin stupidoimmat yksilöt<3)
Höpö toi mukanaan tortillatarpeet ja me sit vedettiin tortilla-overdoset ja katottiin mukavasti mahat pömpöllä sohvalla sylikkäin makoillen yhtä maailman parhaista leffoista. (meinas pari kertaa vähän hymyilyttää se tilanne, kun Titanicista on ollu viime aikoina täällä mun blogissa puhetta...)
Tosin mua ärsyttää ehkä eniten, kun kaikki ulisee siitä, kuinka ne itkee kun Jack kuolee. Voi yhyyy ja viils viils, mua itkettää kyllä enemmän ne kaikki muut sadat kuolleet ihmiset, varsinkin pienet lapset, kun jonkun Jackin kuolema - joka on muuten täysin keksitty hahmo, tällein vinkvink vaan niille jotka kuvittelette että joillakin oli intohimoisen traaginen rakkaussuhde Titanicilla ennen sen uppoamista - mut ne kaikki sadat kuolleet ihmiset on olleet todellisia ja olemassa.
Oksettaa se ylilälly rakkaustarina siinä leffan ympärillä, kun tuntuu et porukka keskittyy vaan siihen, eikä tajua sitä todellista tragediaa. -__-
 |
| Mikon läskimätto tortilla :D<3 |
Huh, saimpas avautua! :D
Mikko ihmetteli, et onks musta tullu joku ruokafriikki ku olin kuvaamassa sen tortillaa. Vitsailin et joo, otan kuvan muistoks ja tuijotan sitä joka ilta kuola valuen ennen nukkumaanmenoa. :D
Se muuten toi tortillatarpeiden lisäks mulle jostain tuntemattomasta syystä (olikohan se jotain epäimartelemais-sävyistä mut hienotunteista vihjailua tai jotain...) myös kasvonaamion, jonka laitoin mun turpaan vasta tänään. Oon pitäny tänää kunnon itsensähemmottelupäivän, kävin ensin tuolla megaihanassa auringonpaisteessa kaverin kans juoksulenkillä, pistin lempimusiikkia soimaan taustalle täysille, hipsin suihkuun, jossa tein kokovartalokuorinnan, pistin ihanaa hiusnaamiota hiuksiin ja sit ton Mikolta saadun kasvonaamion kasvoille.
Edit/ Poistin kasvonaamiokuvat.
No ei tällä erää taas muuta. Aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)