torstai 23. helmikuuta 2012

"Miltä tuntuu olla toinen nainen?"

Olen saanut paljon sähköpostia, enkä ihan kaikkiin ole kerennyt vielä vastaamaan. Pyrin kuitenkin vastaamaan kaikkiin, ihan ajan ja ajatuksen kanssa, koska haluan kunnioittaa ihmisten näkemää vaivaa kirjoittaessaan mulle pitkiä viestejä vastaamalla niihin samantapaisesti takaisin, enkä vain parilla lauseella.

Eräässä viestissä kysyttiin tämän kirjoituksen otsikon kysymys ja sen lähettäjä toivoi muutenkin saavansa kuulla, mitä tunteita ja ajatuksia mussa toisen naisen rooli on herättänyt. Ja miltä se ylipäätään tuntuu. Ajattelin aikani kuluksi vastata näihin kysymyksiin täällä blogin puolella, antaa taas lisää erilaista näkemystä niille, jotka eivät itse tiedä miltä toisen naisen saappaissa astelu tuntuu.



Mä aloin tosissani muistelemaan sitä aikaa, kun musta muotoutui Mikolle tyttöystävä ja samalla siis toinen nainen.
Alkuaika oli ihan kamalaa, kun rakkaudenhuumassa olisin halunnut olla jatkuvasti Mikon kanssa yhdessä, eikä Mikon perheen takia se todellakaan ollut mahdollista.
Tunteet heitteli sairaalloisesta mustasukkaisuudesta pelkoon ja ahdistukseen. Yksinollessa mietin jatkuvasti, mitä Mikko tekee vaimonsa kanssa. Pelkäsin, että vaimosta yhtäkkiä tulisikin mua enemmän rakastettava ja Mikko ilmoittaisi meidän suhteen olevan ohi.

Tuijotin kännykän näyttöä ja odotin viestiä Mikolta. En mä sille voinut koskaan soittaa tai pistää huoletta viestiä milloin tahansa.

Tunsin oloni maailman haluttavimmaksi ja kiinnostavimmaksi naiseksi, kun Mikko järjesti mulle aikaa. Jätti perheensä kotiin ja lähti tapaamaan mua. Se riskeerasi oman elämänsä, vaimonsa elämän ja lastensa elämän ollessaan mun kanssa.
Tiedättekö miten huumaava tunne se on, tajuta olevansa niin vastustamaton, että sun eteen otetaan helvetin isoja riskejä? Riskejä, jotka voi tuhota koko elämän?

Epävarmuuden hetkillä pystyin tuudittautumaan siihen ajatukseen, että mulla oli paljon valtaa. Silloin kun mustasukkailin ja olin lähes varma, että Mikko on jättämässä mua, luotin siihen, ettei se voi tehdä niin. Mä en anna sen tehdä niin. Mulla oli käsissä sen perheen langat, joita heilutella mieleni mukaan. Mä olisin yhdellä puhelulla tai oven taakse ilmestymisellä voinut katkoa niiden perheen.

Välillä omissa epävarmuuksissani siis jotenkin naurettavalla tavalla nautin siitä, ettei Mikko voisi tuosta noin vaan jättää mua, sillä mä olisin aina voinut kiristää sitä sen perheelle kertomisella. Järjellä ajatellen, en mä olis sitä koskaan tehnyt. Ne oli vaan niitä pimeitä ja synkkiä ajatuksia, kun yritin järkeillä itselleni, ettei se mua jättäis.
 







Toi sairas vallantunne on kuitenkin suurimmaksi osaksi vaihtunut ahdistuneisuuteen ja morkkikseen. Mulla edelleen on Mikon perheen langat käsissäni. Mä tunnen olevani niiden perheonnesta osavastuussa. Ne langat tuntuu joskus polttavan mun käsiä niin helvetisti, tai muuttuvan teriksi, jotka painuu mun käsistä läpi repien. Miksi? Koska mä olen toinen nainen.

Mä olen niiden perheessä sisällä, vaikka mä olenkin vain Mikon kanssa. En sen vaimon tai lasten, mutta silti, sisällä.

Uskoisin, että kaikki toiset naiset, jotka ovat kunnolla mieheen rakastuneet ja sen kanssa palavasti haluavat olla, ovat tunteneet noita mustasukkaisuuden ja jätetyksi tulemisen tunteita.
Sitä, että onkin miehelle pelkkä pieni piriste arkeen. Räsynukke, jolle uskotella rakastavansa, mutta miehen tarkoitukset onkin oikeasti ihan jotain muuta. Saada jatkuvasti katteettomia lupauksia. Valheita.

Tottakai nuo ajatukset on joskus munkin mielessä käyneet. Silloinkun ei oltu nähty vähään aikaan tai Mikko perui tapaamisia, mielessä kävi monia pettymyksen maustamia ajatuksia.
Mitäpä jos Mikko onkin näytellyt rakastavansa mua? Mitä jos se ei oikeasti haluakaan koskaan erota vaimostaan, vaan mä olisin sille vain hetken hupia? Pistääkö se oikeasti vaimonsa kanssa olemisen mun kanssa olemisen edelle? Jäänkö mä sen vaimolle ikuiseksi kakkoseksi?

Kestän salailun, kestän valehtelun omille läheisilleni pitääkseni meidän suhteen salassa ja salatakseni sen faktan, että mä olen toinen nainen. Että mä oon rikkonut normaalia moraalia ryhtymällä suhteeseen varatun miehen kanssa.



Nuo epävarmuuden ja epätietoisuuden tunteet on kuitenkin olleet aivan ylivoimaisesti niitä pahimpia. Se olisi vaan niin kauhea nöyryytys. Tuntisin oloni maailman hyväksikäytetyimmäksi ja höynäytetyimmäksi ihmiseksi. Olisin pistänyt oman mielenterveyteni, omat suhteet läheisiini ja jopa maineeni likoon miehen takia, ja sitten paljastuisi, etten koskaan ollutkaan mitään muutakun hetken hupia ja miehen pieni hyödyke.

Mikko on onneksi todistanut olevansa kanssani tosissaan, ja ettei rakastamisen, välittämisen ja yhdessäolon haluamisen tunteet ole vain yksipuolisia.

Yksi raastava fiilis kaiken edellämainitun lisäksi on se, etten voi hehkuttaa!! Mä en voi hymyillä leveästi kertoessani Mikon ihanuudesta tyttökavereiden huokaillen täydellisen miehen löytymiselle ja siitä kertomiselle.
Joskus olen miettinyt kertovani tytöille Mikosta, mutta jättää mainitsematta sen perheellisyys ja vaimo.
Keksiä jonkun tekosyyn, miksen voi esitellä sitä kavereilleni.
Olisi vain niiiiin ihanaa hehkuttaa Mikon sanomisia ja tekemisiä ystävilleni ja normaaliin tapaamme heittää tyhmää spekulaatiota jokaisesta erikoisemmasta lauseesta ja sen "oikeasta" tarkoituksesta.




Tämä teksti on aika rönsyilevää ja sekavaa, mutta sellaista se on toisena naisenakin oleminen tähän asti ollut. Alun epävarmuuden ja mustasukkailun ollessa suurimmaksi osaksi nykyään mennyttä ja tilanteen tasaannuttua, lujituttua ja siihen totuttua, on edelleenkin toisena naisena oleminen tunteiden vuoristorataa.
Edelleen joskus pieni mustasukkaisuuden tunne pistää sydämeen, vaikka mä nyt varmasti tiedän asemani Mikon elämässä. Mä tiedän, etten ole sille pelkkää hupia, ja ettei se tule valitsemaan vaimoaan. Se on jo valintansa tehnyt, ja mä tiedän sen, mutta silti mä olen kuitenkin vielä toinen nainen ja kolmas pyörä vaimon ollessa vielä kuvioissa mukana.



Toisena naisena oleminen ei ole ollut helppoa. Se on silti ollut mun oma valinta. Mikko on ojentanut mulle kätensä ja mä olen tarttunut siihen. En mä tähän ryhtyessäni osannut kuvitella, miten syvää itsetutkiskelua ja voimakkaita tunteita tää tulis mukanaan tuomaan.
Sitä kuvitteli alussa kaiken olevan helppoa, pientä seikkailua ja itselleen onnellinen loppu. Nopea avioero ja vaimolle kengän kuva perseeseen. Todellisuus on ihan muuta.

Siltikään, mitään en toisin tekisi. Vaikka mä kuinka olen joutunut kärsimään ja käynyt sietokyvyn rajalla, kitunut ikävän ja mustasukkaisuuden tunteiden sisällä, joutunut puremaan hampaitaan yhteen pitääkseen asiat omana tietonani, silti rakkaus on sen kaiken arvoista.
Se, että mä olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa kemiat kohtaa niin kovaa, ettei sitä voi välillä edes uskoa todeksi.

Kaikenkaikkiaan toisena naisena oleminen on tuonut paljon eri tunteita ja ajatuksia. Maailman halutuimmaksi itsensä tuntemisesta järjettömään itseinhoon ja toimintansa kyseenalaistamiseen. Näkeä itsensä kauniina ja mielenkiintoisena ja sitten halveksittavana moraalittomana lorttona.
Vihannut ihmistä, joka on oman onnen edessä. Mielessäni irvaillut vaimon tyhmyydelle. Seuraavassa hetkessä säälinyt ja tuntenut pahaaoloa sen puolesta.

Tää toisena naisena oleminen on kasvattanut mua ihmisenä todella paljon. Jotkut asiat ja tapahtumat kasvattaa ja tämä on ollut mulle sellainen, joka on avannut mun silmiä todella paljon. Oon oppinut itsestäni ja muista paljon. Herännyt näkemään asioita eri tavalla.
Huomannut, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Tajunnut, ettei rakkaudella ole rajoja. Ettei kaikkea saa helpolla. Kuinka pitkälle itsensä voi viedä tulematta täysin hulluksi.

Mulla olis vielä niiiiin paljon kerrottavaa ja avauduttavaa, mutta en jaksa enää. Enkä usko että kukaan muukaan jaksaisi. Eiköhän tässä postauksessa ollut ihan tarpeeksi tälle kerralle. Ehkä jatkan joskus toiste, ehkä en.

Elämä on lyhyt. Riko sääntöjä. Anna anteeksi nopeasti. Suutele hitaasti. Rakasta tosissasi. Naura hysteerisesti. Äläkä koskaan kadu mitään sellaista, mikä on saanut sinut hymyilemään.


Kaikki kuvat kopioitu osoitteesta weheartit.com

229 kommenttia:

  1. Mä niin tykkään lukea tätä kun kerrot niin elävästi ja käytät hyviä sanoja. Oon muutenkin niiiiiiiin sun puolella. Ärsyttää ihmiset jotka haukkuu sua netissä, kun ei ne edes tunne sua. No en mäkään mut silti :) jatka samaan malliin. Kyl se ero kohta koittaa nii saatte olla sitten vapaasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mieltä!! :))) ^^

      Poista
    2. Noh, kyllähän sitä voi tavallaan olla Candyn puolella. Mutta entä Mikko? Se joka tässä väärin tekee vaimoaan ja lapsiaan kohtaan?
      Mielenkiinnolla, nämä jotka ovat Candyn puolella, minkä ikäisiä olette?

      Muuten aivan sama. Mutta en voi muuta sanoa, kuin että te teette todella väärin Mikon vaimoa kohtaan.

      Joko on muuten Mikko palannut vaimonsa helmoihin? Vai vieläkö itkee jossakin nurkassa lastensa kohtaloa?

      Poista
    3. Mä ketän ton ekan kirjotin, olen parikymppinen. Kyl mua inhottaa vaimon ja lapsienkin puolesta. Mutta kun Candyä haukutaan ni haluun kyl puolustaa

      Poista
    4. Candyliini haukkuu ihan siinä missä muutkin anot. :)

      Poista
  2. Luuletko, että sun ja Mikon suhde säilyy yhtä ihanana sitten kun Mikko eroaa vaimostaan(jos eroaa) ja aloitatte oikean yhteisen elämä? Ootko ikinä ajatellu, että tottakai tollainen salasuhde riskeineen on paljon jännittävämpi ja kenties jopa toivimampi kuin oikea parisuhde ja oikea arki? Ette oo ikinä kokenu arkielämää yhdessä, normaaleja päiväaskareita ja sen ongelmia. Mä luulen, että jos oikeesti joskus alkaisitte "normaaliin" suhteeseen, se ei toimisi. Kyllä, Mikko ja vaimonsakin olivat joskus yhtä onnellisia ja rakastuneita kuin te, mutta sitten tuli arki. Pyykkivuoret, stressaavat työpäivät, mikroruuat kiireen keskellä, riidat siitä ketä imuroi, vaihtaa vaipan tai päättää tv kanavan. Aina niin ihanat lapset sairasteluineen, uhmaikineen ja itkuparkuineen, tuntien istuminen lääkärin odotushuoneessa korvatulehduksisen lapsen kanssa. Pieniä juttuja, mutta sitä se on: ARKEA. Teijän elämä muuttuu, eikä takuulla ole mitään ruusuilla tanssimista, niinkuin tunnut luulevan. Että kaikki on hyvin kun vaimo on poissa ja teillä toisemme. Enpä usko. Ja tässä vaiheessa se ikäerokin tulee jossain vaiheessa esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://salatturakkaus.blogspot.com/2012/01/jannittavaa-jannitysta.html

      Onhan noita asioita tullut pohdittua.

      Poista
  3. Vau. En olisi ikinä uskonut että pystyisit kirjoittamaan syvällisesti. Enkä olisi myöskään uskonut sitä että tuntisit sääliä ja pahaa olo Mikon vaimoa kohtaan. Onnittelut. Tämä todistaa että olet ehkä ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, kiitos?
      Ja kyllä, olen ihminen, -uskokaa tai älkää-, vaikka niin hirviömäinen monen mielestä taidan olla.

      Poista
  4. Yksi kysymys, joka ei liity teidän suhteeseen tai sun persoonaasi: miksi sun vastaamispoliitiikkasi on sellainen, että kommentoit vain teidän onnea suitsuttavia/valintojasi tukevia TAI perseilyviestejä? Eli asialliset mutta kritisoivat viestit lähes poikkeuksetta jätät huomioimatta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan vastata pitkiin ja asiallisiin viesteihin samalla tavalla takaisin, eli aikaa ja mietintää käyttäen.

      Kyllä mä sellaisiin olen vastannut, eli en ole jättänyt niitä kaikkia vastaamattomiks, mutta niihin on työläämpi vastailla, eikä mulla ole aikaa kaikkiin romaani-kommentteihin vastailla. Eikä kyllä aina fiilistäkään, vaikka ne kaikki kyllä yleensä luen.

      Poista
    2. Et sä tosin niihin lyhyisiinkään juuri vastaa, etkä niihin pitkiin myöhemminkään. Ihan vinkkinä, että olisi järkevämpää ajankäyttöä ja sulle varmaan muutenkin mielekkäämpää vastata pariin fiksuun viestiin kunnolla, kuin kaikkiin törkeisiin vittuiluviesteihin samalla mitalla;) Antaisi myös susta kypsemmän kuvan kuin sellainen takaisin kiukuttelu. Kun ilmeisesti kuitenkin asialliseenkin kommunikaatioon pystyt:)

      Poista
    3. No ihan suoraan sanottuna mua ei kauheasti kiinnosta kuinka kypsänä tuntemattomat mua (teille täysin tuntematonta ihmistä) pitää... :D

      Mutta mä vastaan mielen mukaan kommentteihin. Niitä tulee niin paljon, että niissä on jo oma hommansa lukea ja hyväksyä ne, vastailusta puhumattakaan.

      Anyway, tiedän kyllä että toivotte enemmän pitkiin kommentteihin vastailua, mutta en mä voi luvata mitään. Teen kaiken tähän blogiin liittyvän fiilispohjalta ja oman mieleni mukaan.

      Poista
    4. Juu on tullut selväksi ettei sua kiinnosta, sen verran usein sitä hoet:D Mutta sitten toisaalta sun on turha vakuutella että olet oikeasti jo aikuinen, iästä huolimatta. Ja mä en sanonut, että sun PITÄÄ vastata joihinkin tiettyihin kommenteihin, vaan kysyin miksi sun vastailupolitiikka on mikä on. Enkä edes puhunut viestien pituudesta, vain asiallisuudesta...

      Poista
    5. Karkkia ei kiinnosta, ahaaa! Tulipa puun takaa.

      Paitsi et kiinnostaa.

      Poista
  5. Hassua, miten toisessa tekstissä vaikutat kolmetoita vuotiaalta ja toisessa niiiiin kypäsltä. Oon koko ajan ajatellut tän olevan vaan jonkun elämää etsivän neitosen kirjoittelua ja ollut vaimon puolella niinä hetkinä, jolloin oon uskonut blogin todeksi. Nyt kuitenkin nostan sulle hattua, sillä syystä tai toisesta tää teksti sai mut jollain tapaa ymmärtämään sua. Anteeksi mun edeltävät ilkeet sanat ja moittimiset. Ja kiitos ja onnea, mikäli joskus saatte elää onnellista elämää yhdessä tämän "Mikon" kanssa, toivon että teille käy niin. :)

    janna-aleksandra.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai mä olen sitten ailahteleva persoona ja se näkyy mun kirjoittamisessakin :D

      Mutta kiitos kivoista sanoistas ja saat anteeksi. :)

      Poista
  6. Kiva teksti=) En kysy tätä nyt irvaillen, mutta olen monesti miettinyt, että mitä mieltä olet siitä kun Mikko on rikkonut lakia aloittaessaan suhteen alaikäisen kanssa ja lisäksi siinä, että on ostellut sinulle alkoholia? Tottakai jokainen varmasti joskus rikkoo lakia, mutta mietin mikä on sinun suhtautumisesi tähän? Entä jos vanhemmillesi, Mikon vanhemmille tai ystäville käy ilmi, että olet ollut 15-v. suhteen alkaessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, no en mä ole noista oikein mitään mieltä. Se on toiminut niin hienotunteisesti ja terveen järjen mukaan, joten en näe mitään ongelmaa noissa sen lakien rikkomisissa.

      Muille tuo mun ikä vois tulla aikamoisena shokkina ja järkytyksenä, joten siitä ei tulla puhumaan..

      Poista
    2. Sinä et näe ongelmaa. Mutta sehän ei olekaan sinusta edes kiinni, jos joku saa tietää koko jutusta.

      Eli taidat olla peräti vielä nuorempi kuin 17v?

      Poista
  7. Mä oon aina välistä sun puolella, ymmärrän sua asioissa. Mutta taa se on ristiriidassa mun ajattelulle, että riko/rikotte mikon kans normaalin lapsiperheen elämän ja petätte sen vaimoa. Pettäminen kerta on aina niin hirveää. Mutta silti voimia sulle ja kertokaa pliis mahdollisimman pian sille vaimolle kaikki ettei tää teijän salailu kestä loputtomiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiriitastahan tää onkin.
      Mutta kiitos. :)

      Poista
    2. Se on vaan mun mielipide, mutta mun mielestä vaimon ei tarvitsisi koskaan tietää mikäli avioero saadaan muullatavoin kunnialla tehtyä. Kaikille parempi ettei totuus tule julki koska se jos jokin on omiaan horjuttamaan toisen mielenterveyttä. Se että on elänyt pitkään valheessa on ihan helvetin iso juttu. Itse en haluaisi sellaista tietää koskaan (jos sen voi välttää) sillä se voi repiä itsetunnon kappaleiksi.

      Poista
    3. Mä kans jotenkin oon sitä mieltä et vaimon ei välttämättä tarvii tietää jos sen eron saa hoidettua muulla tavalla.
      Oon itte eronnu kuukausi sitten miehestäni. Hän jätti mut jonkun ihan oudon syyn takia ja väitti kiven kovaa ettei se johtunut toisesta naisesta.
      Tietty ero otti tosi koville ja itkin monta päivää. En ole vieläkään oikein päässyt erosta yli ja tiedän että siihen menee aikaa. No tässä sitten hiljattain kuulin minun ja ex-mieheni yhteiseltä kaverilta että tällä minun exällä OLI ja on vieläkin toinen muija jonka takia hän minut jätti.
      Se sattui vielä enemmän ja olen nyt vielä enemmän palasina.
      Joten jos vaan on mahdollista että sen eron saa hoidettua jollakin muullatavalla niin olisin hyvä. Ja jos ei asiaa ole pakko paljastaa että mikko on vaimoaan pettänyt vaan että julkistatte suhteenee vasta myöhemmin eron jälkeen niin se olisi varmasti helpompaa vaimolle.
      En tiedä onko asiat näin mutta itse kyllä olisin toivonut etten olisi saanut tietää pettämisestä.
      Voimia sinulle ja Mikolle!<3

      Poista
    4. Pitää ensin kysyä vaimon mielipide. Nimittäin jotkut haluavat tietää. Minä haluaisin. Eipähän tarttis miettiä missä syy oli. Kun ilmiselvä syy on miehessä jos menee pettämään.

      Poista
  8. Tästä tulee vaan mieleen että miten se kaikki lopullisesti alkoi, eli siis milloin ajattelit ja huomasit olevasi toinen nainen? Oliko se aluksi vaan kokeilua vai lähtikö tunteet heti laukkaamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on niin pitkä juttu, jonka haluan kunnolla selostaa, että tuohon voin joskus erillisellä postauksella vastata. :)

      Poista
  9. Ho, enpä olisi Candy uskonut että sinun kirjoittamasi blogimerkintä saa minut melkein itkemään. Tai tarkemmin sanottuna tuo toiseksi viimeinen mietelause.

    Haluatko tietää, mikä siinä on niin surullista? Se surullinen totuus, että ne, jotka tuon lauseen sanovat ääneen, ovat juuri niitä, ketkä eivät pääse rakkaansa luokse takaisin.

    -mustikkasuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miks pidät tuota totuutena..

      Poista
  10. Ihme juttu, että kykenit kirjoittamaan tämän, en olisi uskonut.

    Mutta valitettavasti pidän sinua edelleen laskelmoivana, ja epäilen sinun kirjoittaneen tämän vain siksi, että saisit näytettyä niille, jotka haukkuvat sinua tyhmäksi ja epäilevät kykyjäsi itseanalyysiin ja syvempään tutkiskeluun. Epäilen, että olet narsisti, eikä nyt auta yhtään, että alat ilkeillä sen olevan joku muotisana. Epäilen että olet suunnilleen kostonhimoisin maailmassa ja tämäkin on vain manipulointiasi. Luulet manipuloivasi kaikkia lukijoita, kuten teet Mikolle. Blogisi on vallankäyttötatamisi silloin kun et voi olla osoittamassa valtaasi Mikolle.

    Mutta ainakin osoitit, ette ole niin tyhmä kuin olemme sinua todella luulleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan uteliaisuudesta kysyn, miksen olisi kyennyt?

      Mielenkiintoinen analyysi, mutta taitaa mennä kyllä jo hieman överiksi. Miks mä haluaisin kostaa tai manipuloida joukkoa mulle tuntemattomia ja yhdentekeviä ihmisiä ruutujen takana?

      Ja mitä valtaa mä tätä blogia kirjoittamalla saan? :D

      Poista
    2. Et saakaan valtaa, vaan VALLANTUNNETTA! Kannattaisi hiukan syventyä psykologiaan, niin voisit alkaa ymmärtää.

      Eikä mennyt överiksi. Narsisti ei tunnista sairauttaan, mutta voit tunnistaa näitä kirjoittamiani piirteitä, kun oikein keskityt. Kannattaisi olla huolissaan itsestään aika lailla. Toisaalta narsistit saattavat menestyä uralla, jos suuntaavat manipulointikykynsä työhön. Valitettavan moni kylläkin suuntaa sen parisuhderäpeltämiseen, kuten sinäkin, mutta ehkäpä , kun saat kynsillesi tässä Mikko-jutussa, sisuunnut ja alat elää työlle. Suosittelen iskemään seuraavaksi menestyneen ison kihon ja kiipimään reittä pitkin uralla, ei tartte kouluja käydä ja on aika palkon messevämpää, kun valtaa on oikeesti eikä vaan leikisti. Mitä valtaa se on, kun joku urpo teineihin sekaantuja hyppii sun pillin mukaan.

      Sen voisit myöntää, että kirjoitit tekstisi näyttääksesi lukijoille, että sulla on älliä. Halusit näpäyttää. Tämä oli vähän laajempi "Mitä se sun persettä kutittaa"-kommentti, mutta todellakin kaikilleosapuolille antoisampi kokemus. Susittelen jatkamaan samaa tyyliä.

      Tämä blogihan ei keskimäärin anna sulle muuta kuin vellantunnetta, koska et juurikaan avaudu täällä, vaan keskityt naljailemaan vittuilijoille.Voisit oikeesti oppia itsestäsi paljon ja saada valtavasti näkemyksiä ja kokemuksia, jos kirjoittaisit aina tähän samaan tyyliin.

      Poista
    3. ......Mä en oikeesti enää tiedä mitä mun pitäis tähän vastata.

      Ehkä parempi etten vastaa enää mitään, oot sen verran pelottava. - Eikä siksi että olisit pelottavan oikeassa missään (et valitettavasti ole), vaan siksi että on pelottavaa, miten tuntematon ihminen kuvittelee tietävänsä tuntemattomasta tuollaisia asioita.

      Poista
    4. No ei hyvä luoja. Nykyisin internetissä törmää harvinaisen paljon näihin narsisteihin! Jokatoinen nettiä käyttävä on seurustellut narsistin kanssa, toinen vanhemmista on narsisti, paras ystävä on narsisti.... olettehan perillä, miten harvinainen sairaus se tosiasiassa on?
      En tunnista narsismin piirteitä Candyssa. Miettikää nyt taas mitä te tänne kirjotatte.

      Poista
    5. "on pelottavaa, miten tuntematon ihminen kuvittelee tietävänsä tuntemattomasta tuollaisia asioita"

      Ehkäpä syy tuollaisiin ajatuksiin on tuntemattomassa analysoijassa. Tai yhtälailla se voi olla myös sinussa kirjoittajana. Jospa ulosantisi, kommenttisi ja kertomuksesi vain antavat sellaista mielikuvaa. Mihin muuhunkaan kenenkään analyysit täällä voisi perustua, kuin sinun juttuihisi? Ainakaan minä en osannut osoittaa analysoijan tekstistä, mitkä jutut olisivat olleet täysin mahdottomia ollakseen totta.

      Jos hän on väärässä mielestäsi, niin sinulla on varmaan perusteluja sille, mikset omaisi narsistisia piirteitä ja voinet ehkä muuttaa ulosantiasikin, jos tällaiset arvelut ei kuulosta kivoilta.

      Poista
  11. Hirveen pitkä teksti taas täyttä paskaa. Luuletko saavasi ihmiset puolellesi tämän kirjoituksen takia? Olet selvästi yrittänyt tässä, harmi vaan että tekstisi kuullostaa sellaiselta että joka ikinen voi tuon keksiä. Aitoutta peliin jos haluat että blogiisi uskotaan.

    Joo tiedän, kaikki saa uskoa mitä haluaa ja sulle vaan hyvä jos kukaan ei usko. Sama virsi joka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En luule mitään, eikä mun tarvitse saada puolelleni ketään.

      Ja edelleenkään mua ei kiinnosta tai liikuta, uskotaanko mun blogiin vai ei. Se mua taas kiinnostaa, miks yks ja sama ihminen (sinä) jaksat päivästä toiseen tulla jauhamaan mun blogin epäuskottavuudesta?

      Jos mun tyyli kirjoittaa saa sut epäilemään ja ahdistumaan noin paljon, niin mikset lopeta tän seuraamista? Ihan nätisti tän sulta kysyn, ihmettelen vain kovasti

      Poista
    2. En oo tullut joka päivä blogiasi haukkumaan, muuten hyvä. Pidän itsekin blogia ja tiedän että sieltä voi seurailla kävijöitä mutta epäilen että et ole juuri mun vierailuja hirveästi stalkannut koska blogillasi on kuitenkin sen verran kävijöitä.

      En ahdistu tekstistäsi, mukavaa iltalukemista enemmänkin. Monet hyvät naurut oon tästä blogista saanut ja sen takia täällä käyn.

      Poista
    3. Kiva että pidät blogiani mukava luettavana, jota seurailla aktiivisesti. :)

      Poista
    4. Eikö olekin. Kyllä se on mukava seurata hauskaa repeilyblogia vaikka siihen ei uskoisikaan.

      Poista
    5. On. :) Kivaa ja hassua on myös se, että seuraat mun blogia vaikket mun teksteihin uskokaan. Itse en jaksais seurailla blogia, jota pitäisin ihan keksittynä paskana (niinkun asian olet tainnut ilmaista mun blogin kohdalla), mutta hienoa, että olen silti niin mielenkiintoinen kirjoituksineni että tätä porukka seuraa, uskoi mun kirjoituksiin tai ei. :)

      Poista
    6. No en taida olla todellakaan ainut joka tätä seuraa vaikka ei usko. Olen kuitenkin lukenut tätä alusta saakka joten kai oon sitten jäänyt "koukkuun" blogiisi. Tykkään lukea aiheeseen liittyviä blogeja.

      En sanoisi että sä olet mielenkiintoinen vaan tämä tilanne ja se että mitkä on seuraavat juonenkäänteet/miten lopetat tämän. Lisäksi mun mielestä on ihan hirveen hauskaa lukea kommenttejasi jossa on täysin erilaista tekstiä ja vastauksia alkuvaiheessa kuin nyt.

      Poista
  12. Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa sun blogiin. Oon lukenu kaikki sun kirjottamat tekstit ja ymmärrän sun näkökulmasi teidän suhteesta. Haluaisin kuitenkin tietää, että kuinka paljon olet oikeasti miettinyt sitä, kuinka teidän suhde tulee vaikuttamaan Mikon lapsiin.
    Omat vanhempani erosivat kun äidilleni selvisi, että isälläni oli suhde 7 vuotta nuoremman naisen kanssa. Tällä hetkellä isäni ja se nuorempi nainen ovat asumuserossa. Osaat varmaan kuvitella kuinka paljon pidän siitä naisesta, joka on tietoisesti tullut mun vanhempien avioliiton väliin.. joka olisi ollut vielä pelastettavissa.
    Haluaisin että mietit tarkkaan kuinka paljon sinä tulet vaikuttamaan Mikon lasten elämään. Saatat ajatella, että "no ei Mikko ole onnellinen siinä suhteessa ja eroaisi kuitenkin siitä naisesta." Mutta kun mistä sinä voisit sitä tietää. Mikko ja hänen vaimonsa ovat olleet monta vuotta yhdessä ja niihin vuosiin on mahtunut paljon rakkautta. Sinä olet tällä hetkellä esteenä Mikolle ja hänen vaimonsa välien parantamiseen, sillä Mikko ajattelee sinua vaimonsa sijasta. Ja ole kiltti ja ajattele Mikon lapsia. Sä et halua, että Mikon lapset ajattelee susta samoja asioita mitä minä ajattelin mun isän ********.

    Toivon, että mietit näitä asioita tarkkaan. Kyseessä ei ole pelkästään sun onnellisuus tai Mikon. Nä on isoja juttuja ja et voi jättää tämmöstä huomioimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistas ja omien kokemustesi jakamisesta.

      Kyllä mä mietin näitä asioita tarkkaan. Olen miettinyt miljoonia kertoja ja tulen miettimään vielä monta kertaa. Ei huolta, me kyllä Mikon kanssa teemme kaikkemme, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla.
      Niiden ehdoilla me mennään kun ero on Mikon ja sen vaimon kanssa tullut, sen verran rankkaa aikaa se lapsille tulee olemaan.

      Poista
    2. Entä jos "niiden" (lapsetkin ovat ihmisiä, eli "heidän" olisi parempi:)) ehdoilla tarkoittaa vuosikausien vihaa ja halveksintaa eivätkä he halua edes tavata sinua?

      Poista
    3. Candyhan totesi aiemmin, että aikoo saada lapset luottamaan itseensä "ostelemalla vähän karkkia" tms. :D Hänen mielestään he eivät kuitenkaan tajua mistään mitään.

      Poista
    4. Älkää aina olko niin negatiivisia. Totta kai tuo on ihan mahdollinen skenaario, mutta yhtä mahdollinen on se, etteivät lapset välitä. Varsinkin jos ovat vielä pieniä, niin en ymmärrä miksi heille pitäisi kertoa tarkat asiat evioeron syistä, ainoastaan ettei ole heidän vikansa.
      Oma isäni petti äitiäni ja en tietysti hyväksyä tekoa itseään, mutta toisaalta koen sen oikeutetuksi. Äitini oli hirvittävä ihminen ja tänä päivänäkään en pahemmin voi sietää äitiäni, avioeron "uhria", kun taas isääni rakastan. Hänen naisystävänsä on minulle sinänsä neutraalia, etten ajattele hänestä mitään erityistä. Hän on vain isäni naisystävä, ihan mukava sellainen.

      Poista
    5. Joo tästä tulee nyt kunnon eroperheiden lasten valitus letka, mutta pakko sanoo, että jos todella rakastat Mikkoa, niin jätä hänet lasten takia. Vaikka Mikko eroaisikin silti vaimonstaan, lapset tulevat kärsimään "vähemmän". Toisaalta lapset ovat(?) ilmeisesti sen verran pieniä, ettei heitä varmaan niinkään liikuta mikä se eron syy loppujenlopuksi on. Oon saman ikäinen kun sä, ja mun vanhemmat erosivat vasta sen takia, koska isäni petti äitiä. Tunnen niin syvää vihaa sitä h*oraa kohtaan, että jos tapaisin hänet niin hän ei tod.näköisesti näyttäisi enää entiseltään. Pettäminen on kamalaa, ja varsinkin jos seurustelee miehen kanssa, joka on ollut pitkään naimisissa ja omistaa lapsia. Ennen olin sun puolella, mutta nyt kun omassa perheessä selvisi tällainen, en enää voi olla puolellasi, koska Mikon lapset käyvät sääliksi liikaa. Tää anelu on turhaa, mutta: Anna Mikon erota vaimostaan niin ettei sinua ole kuvioissa. Mikon lapset rakastavat Mikkoa varmasti enemmän kuin sinä(!!!).

      Poista
    6. Pakko se nyt on itsekin kommentoida. Omat vanhempani erosivat kun olin 6 vuotias, ja se oli paras asia mitä he minulle pystyivät tekemään. Se koti oli hirveä, jatkuvaa riitelyä joka asiasta. Turvaa ei niinä hetkinä saanut kuin omasta veljestä. Kun muuttoautossa istuin äidin vieressä, en itkenyt yhtään vaikka rakastinkin isääni ja rakastan vieläkin. Ja tulen toimeen hänen uuden, 16 vuotta nuoremman vaimonsa kanssa (tosin suhde tuskin oli käynnissä vielä vanhempieni ollessa naimisissa).

      T: Lopun lapsuudestaan onnellisesti viettäny, nyt jo 21-vuotias neito.

      Poista
  13. Tää oli sun paras kirjoitus tähän mennessä, oikeasti pystyi jotenkin kuvitella itsensä sun asemaan.
    Toivon että tää päättyy onnellisesti, oli tuloksena sitten yhdessä olo tai ero. Ja vaikka tää ikävästi päättyisikin niin onhan sulla hyviä muistoja ja paljon mitä oot Mikolta oppinut. Tsemppiä sulle :)

    VastaaPoista
  14. Mun mielestä on uskomatonta kuinka oot voinu pitää sisälläs tämän kaiken. Sulla ei ole ketään kelle kertoa, kenen kanssa jakaa asioita. Jos mä tuntisin sut oikeessa elämässä niin en tuomitsisi sua sen takia että olet suhteessa varattuun vanhempaan mieheen. Okei se että olet ollut niin nuori on kyllä aikamoista. ja tosiaan se rikkoo lakiakin. Mutta rakastumisessa ei ole mitään väärää. Se vaan että teette väärin Mikon vaimoa kohtaan. Joskus luin jostain kysymyksen Mitä jos sen oikean tapaakin vasta kun on avioliitossa?
    Sun ystävänä mä tukisin ja kuuntelisin sua, koska oot mun ystävä ja niin ystävän kuuluu tehdä. Ihmiset tekee virheitä.
    Sua on varmasti ahdistanut tää koko juttu ihan mielettömästi koska salailu aiheuttaa ahdistusta.
    Ja perustit tämän blogin koska halusit sen avulla kertoa jollekin. Hienoa! ja sitten tänne tulee ihmisiä jotka ei tiedä tuon taivaallista kommentoimaan jotain tyhmää. Ihan varmasti olet miettinyt niitä asioita itsekin mistä tänne tullaan kommentoimaan. ja ne kommentit laittaa sut uudelleen miettimään.
    Mua harmittaa kaikkein eniten tällä hetkellä se ettei sulla ole ketään kelle puhua! Jos sulla on joku sellanen ystävä kenen kanssa pystyiskii jakamaan tän kaiken. Niin että pystyt luottamaan häneen ettei kerro asioita eteenpäin.
    Tää on teille kaikille jotka tohon kuvioon liittyy raskasta!
    tsemppia ja voimia sulle! muista että on ainakin yksi joka yrittää tukea sua parhaansa mukaan vaikkakin täällä netissä!

    ja hyvää hiihtolomaa! jos sulla sellanen huomenna alkaa:D

    VastaaPoista
  15. enää 9 kuukautta siihen kun muutatte yhteen. Niinhän. Aloitit blogin vajaa kolme kuukautta sitten ja sanoit silloin että alle vuoden päästä asutte yhdessä. Jännitys tiivistyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mieltä ! pakko lukea siihen asti ;;;;;)))))

      Poista
  16. Jatka sen oman toimintas kyseenalaistamista niin oot oikeilla jäljillä.

    VastaaPoista
  17. Ja taas oot miettinyt tätä blogia enemmän kuin Mikkoa tänään...
    Siellä hän vielä on parta ajamatta pienellä kovalla sängyllä, miettii karkkiaan ja vaimoaan ja lapsiaan....
    Mutta Karkkinen kirjoittaa nyt kaikille mieluummin siitä miltä hänestä tuntuu että hän saisi vähän säälipisteitä.
    Karkki lähti kotiin kirjoittamaan blogia kun Mikko pyysi jäämään...
    Karkilla ei ole aikaa Mikolle nyt kun blogia pitää päivittää....

    VastaaPoista
  18. "Nuo epävarmuuden ja epätietoisuuden tunteet on kuitenkin olleet aivan ylivoimaisesti niitä pahimpia. Se olisi vaan niin kauhea nöyryytys. Tuntisin oloni maailman hyväksikäytetyimmäksi ja höynäytetyimmäksi ihmiseksi."

    Ja nämä pahimmat tunteet ja nöyryytyksen suotte koko ajan vaimolle, ettekä edes häpeä. Mutta sehän on vain sille parhaaksi.

    Muuten varmaan ensimmäistä kertaa oikeasti pohdiskeleva kirjoitus, jossa jopa soit itsellesikin jotakin kritiikkiä. Mielipiteeni pettämisestä tai teidän vehkeilystä ei silti muuttunut.

    VastaaPoista
  19. Busted, i know who u are!

    VastaaPoista
  20. Kysyn nyt kolmatta kertaa, kun et ole mulle vastannut noihin aikaisempiin kysymyksiini (vaikka olet muille vastannut kyllä sen jälkeen), että minkä takia ajattelit Mikon lähettäneen sinulle kuunneltavaksi sen yhden biisin? Jos se ei kerran sinusta kertonut hänen ja hänen vaimonsa tilanteesta vaan susta, niin epäileekö Mikko, että teidänkin suhde loppuu nyt, jos avioliittonsakin loppuu?

    VastaaPoista
  21. Tämmösiä tekstejä enemmän! :) Tässä päästiin jo asian ytimeen. Sustakin tuli rahtusen inhimillisempi ja nyt on helpompi ymmärtää sun "valintaa".

    VastaaPoista
  22. Mitä luulisit että tekisit oikeasti, jos jostain syystä Mikko pistäiskin sun kanssa poikki? Pystyisitkö tai haluasitko edes olla kertomatta sen vaimolle? Ymmärrän, ettei näin oikeasti käy sun mielestä, mut jos vaan nyt leikitään sillä ajatuksella. Ei toki voi tietää, mut kai sä ittesi jotenkin tunnet..oletko sen verran impulsiivinen että todennäköisesti paljastaisit suhteenne?

    VastaaPoista
  23. Hei! Oon lukenut säännöllisesti blogiasi ja olet saanut monenlaisia tunteita aikaan. Ihanaa, kun joku elää omilla eikä toisten ehdoilla. Joskus elämä vaan menee niin ettei sitä voi etukäteen suunnitella. Toivon että jotenkin asiat setviytyy oikeaan suuntaan. Haukkujat ja nolaiffit voit jättää omaan arvoonsa, he eivät tiedä Sinusta ja "Mikosta" yhtään mitään. Kaikkea hyvää sinne =)

    VastaaPoista
  24. Kyllä tuntematonkin voi aika paljon analysoida ihmisen persoonallisuuden piirteitä tällaisen päiväkirjamaisen tekstin perusteella... Juuri sellaistahan ne psykologit opiskelee :)

    Hienoa että jaksat kirjoittaa ja avautua näistä negatiivisista ja valheellisistakin kokemuksista suhteessanne. Vaikka kritisoinkin toimintaasi, toivon todella ettet saa liian pahasti näpeillesi tässä jutussa.
    Olet kovin nuorena mukana kovin isoissa jutuissa ja me vanhat tädit ollaan (samoja kokeneina) vaan huolissaan :)

    VastaaPoista
  25. Oot kasvanu ihmisenä sen ansiosta, että oot ollu toisena naisena? Mitä paskaa minä luen.... "Tää kokemus on niinku kasvattanu mua ihmisenä enkä muutais mitään<3" Miten voi olla ylpeä tollasesta? Hyi helvetti. Mee vittuun mun internetistä.

    VastaaPoista
  26. Minä elin toisena naisena 10 vuotta. Siihen mahtui monet käänteet, myös miehen toisen lapsen syntymä. Miksi?

    Ei sitä voi järjellä selittää. Se vaan oli niin ihanaa, mies vain oli niin ihana, meillä vaan oli yhdessä niin ihanaa.

    Tunsin kaikki muut tunteet, joita Candy yllä kuvaili, mutta tämä sai jokaisen ihokarvani pystyyn:

    "Mulla oli käsissä sen perheen langat, joita heilutella mieleni mukaan. Mä olisin yhdellä puhelulla tai oven taakse ilmestymisellä voinut katkoa niiden perheen".

    Jos todella rakastaa, ikinä ei voisi ajatella, ei missään tapauksessa, tuolla tavalla. Kun tietää, miten toinen kärsii siitä saatanan valehttelusta ja peittelystä, miten itse kärsii, miten vaimo kärsii, kun arvaa ja aavistaa, mutta ei saa mitään todellista irti mistään, kun tietää, miten totaalisen karmea koko tilanne on - siis oikeasti, ei niinä ihanina yhteisinä hetkinä.

    Valtaa en kokenut itselläni olevan ikinä. Mitä valtaa? Pilata rakastamani miehen suhde lapsiinsa? Pakottaa hänet ulos elämästä, jota hän ilmiselvästi halusi elää, vaikka minä, ihana kuumottava kaikkein rakkain minä, olinkin siinä elämässä?

    Ikinä en ole epäillyt tämän miehen rakkautta minuun. En vieläkään, kun suhteesta on jo kauan, kauan. Enkä omaa rakkauttani. Eihän siinä muuten olisi niin kauan notkuttukaan. Enkä vieläkään voi olla tuntematta palaa kurkussa, kun luen erään tietyn runon.

    Se, että rakkautta on ja sitä riittää kymmeneksi vuodeksi ja sen ohikin, kun suhde päättyy, ei kuitenkaan tarkoita, että eroja otettaisiin. Valitettavasti.

    Avioliitto on niin vahva side, etenkin jos siinä on lapsia, että mielestäni jokainen ihminen, jolla on vahva (ja tekisi mieli sanoa terve) tunne-elämä, miettii kolmekin kertaa, ennen kuin sen rikkoo.

    Joten voipa olla, että rakastajattaren yksi oven taakse ilmestyminen nostaisi kissan pöydälle ja avioliitto tervehtyisi.

    Mutta sen takiahan se yleensä tekemättä jääkin, tämä vaimolle kertominen, sillä se todellisuus, valintatilanne, on helevetin pelottava. Aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin olut toisena naisena ja ihan samaa mieltä tästä. Ja kamalalta kuulosti tuo Candyn vallantunteen kuvailu.

      Poista
    2. Minäkin toisena naisena (tosin mies ei naimisissa asti) ja komppaan kanssa edellisiä. Vallantunne tällaisessa kuviossa on mielestäni kostonhimoisen ja petollisen ihmisen ajattelua. Jos aidosti rakastaa, ei halua toiselle pahaa eikä surua. Pelkään hyvinkin tämän blogimerkintäsi perusteella, että sinä olet sellainen, joka menee oven taakse kertomaan, että "hei, sun miehes petti sua mun kanssani". Mikostakin saa tekstien perusteella kuvan, että lupailee naiiville teinille kaikkea, muttei kuitenkaan toimi asioiden eteen. Voin olla väärässäkin, mutta tekstistäsi saa hyvin helposti kyseisen kuvan, koska jätät niin isosti asioita kertomatta...

      Poista
  27. mä tunnen niin samanlaista ahdistusta toisena olemisesta vaikka kyse ei ole avioliitosta tai lapsista. tsemppiä ja koita jaksaa vaikka välillä onkin rankkaa! :)

    VastaaPoista
  28. Mäkin uskon että ittes ja oman mielenterveytes kannalta ois parasta että voisit kertoa tästä kaikesta jollekin luotettavalle ihmiselle. Äiti? Joku läheinen ystävä? Harkitse vakavasti Candy, se tekis sulle varmasti hyvää. Jossain vaiheessa kuitenkin suhde tulee julkiseksi ja joudut kohtaamaan ihmisten reaktiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen itse ollu toisena naisena nyt vähän yli puolivuotta.. ja mun pari kaveria, samoin vanhemmat ja veli vaimoineen tietää. Voin sanoa, että ei ainakaan mun kohdalla ole aiheuttanut muuta kuin harmia, että muut ihmiset tietää tästä tilanteesta!! Toki omaa oloa se aluksi kevensi, että sai kertoa.. mutta kun muut eivät vaan voi ymmärtää tilannetta. Olen saanut haukut omalta äidiltäni, mitä en ikinä olisi voinut kuvitellakaan, samoin veljeltäni. Paras ystäväni on oikeesti pahasti suhdettamme vastaan, mutta yrittää silti sinnitellä ja esittää yhä ystävääni, vaikka valintani eivät olekkaan hänen mieleen. Että ehdotan Candyllekkin, että mieti tarkkaan, kenelle kerrot tai että kannattaako oikeesti kertoa kenellekkään! Olen kirjoittanut sinulle mailiakin.. tänään.. jos haluat, niin kerron tapauksestani sinulle lisää. T. Milli

      Poista
  29. Minulle tulee surullinen olo, kun katson kuinka muut haukkuvat sinut lyttyyn. Kasvattaako se heidän omaa virtuaalipippeliään, kun pääsevät haukkumaan muita? Jos jotain asiaa ei hyväksy, sen voi sanoa mielstäni nätisti... tai pitää ihan omana tietonaan. Varmaan nämä inhottavasti kommentoivcat ihmiset saavat jotain mielihyvää siitä, että pääsevät haukkumaan ja mollaamaan. Säälittävää minusta.
    En ymmärrä näitä keittiöpsykologeja, jotka päättelevät Candyn olevan jokin narsisti vain pelkkien kirjoitusten perusteella!

    Vaikka en hyväksy pettämistä, en silti lähtisi arvostelemaan Candya ihmisenä. Uskon Candy että sinussa on paljon hyviä ja ihania piirteitä, jotka näkyvät siellä oikeassa elämässä, emmekä me täältä ruudun takaa voi mitenkään nähdä sinun toista puoltasi.

    Jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onko sinusta hyvä piirteitä ne, että tämä arvon pikkuneiti haukkuu Mikon nykyistä vaimoa? :)

      Poista
    2. Ei en pidä. Mutta meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolemme. Kukaan meistä ei ole täydellinen.

      Poista
    3. Ollaan kuules kaikki samalla viivalla ;)
      Candy haukkuu minkä ehtii Mikon vaimoa, muut anot Candya. Anojahan tässä kaikki ovat vinkvink.

      Poista
  30. "Mä tiedän, etten ole sille pelkkää hupia, ja ettei se tule valitsemaan vaimoaan. Se on jo valintansa tehnyt, ja mä tiedän sen..."

    Haluaisin kysyä, että miten voit tietää että Mikko on todella valinnut sinut? Ainakaan et ole blogissa kertonut mitään sellaista, mikä vakuuttaisi minut tuosta. Kuten mainitsin aiempaan postaukseen laittamassani kommentissa, paras ystäväni oli salasuhteessa vanhempaan mieheen, ja heidän suhteensa kulki samoja ratoja sinun ja Mikon suhteen kanssa. Ja lopulta mies valitsi pitkän jahkailun jälkeen vaimonsa ja lapsensa, jolloin kaverini romahti totaalisesti. Hän uskoi sydämestään miehen valinneen hänet, hehän olivat eläneet kuin pariskunta, vaikka miehen pitikin mennä yöksi sen "hirveän" vaimon luokse, joka paljastuikin miehen suurimmaksi rakkaudeksi. Kiinnostuneena nyt siis kyselisin, että mikä on saanut sinut vakuuttuneeksi Mikon aikeista todella valita sinut?

    -Eevi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no ei mun tarvitse vakuutella blogini lukijoita mistään, riittää että itse tiedän ja siinä se. :)

      Ja se, että ystävällesi on käynyt noin, ei tarkoita että mulle kävisi. Mikko ei ole ystäväsi mies, enkä mä ystäväsi.
      Meillä on silti täysin eri tilanne, enkä ymmärrä miten edelleen porukka olettaa, että aina kaikki salasuhteet menee jonkun tietyn kaavan mukaan, ja päätty aina tietyllä tavalla.

      Poista
    2. Ei sun olekaan mikään pakko ketään vakuuttaa, ihmettelin lähinnä että miten olet vakuuttanut itsesi tämän asian suhteen.

      En oleta että salasuhteet menee aina saman kaavan mukaan. Kunhan huomautin että tällä hetkellä näyttää siltä että sun ja Mikon suhde on identtinen kaverini suhteen kanssa, ja hän oli aivan yhtä varma tulevaisuudestaan kuin sinä. Siksi asia minua kiinnostaa, mutta ilmeisesti et edes pysty perustelemaan asiaa muuten kuin sillä että sä "yksinkertaisesti vain tiedät"? Kaverinikin "tiesi", ja väitti ettei suhde tule juuri hänen tapauksessaan päättymään suruun. Toivottavasti osaat edes vähän varautua siihen että asiat ei ehkä menekään niin kuin toivot - et osaa ennustaa, kuten ei kaverinikaan osannut. Minäkään en osaa, mutta jotenkin kummasti kyllä tiesin että surullisesti kaverini suhde tulee päättymään... On ikävää ettei hän edes harkinnut sellaista vaihtoehtoa, ja siksi pudotus olikin niin kova. Sama pätee ihan kaikkiin parisuhteisiin, myös niihin mihin ei liity salailua ja pettämistä. Olen kihloissa poikaystäväni kanssa ja aiomme mennä naimisiin, mutta en voi henkeni kautta vannoa ettemme elämän myllerryksessä tule joskus eroamaan. KUKAAN ei voi sellaista tietää. Eihän kukaan menisi naimisiin ja perustaisi perhettä jos tietäisi jo etukäteen eron tulevan joskus vastaan. Täytyy vaan toivoa ja yrittää pitää parisuhde kunnossa, mutta KUKAAN ei voi väittää tietävänsä, ellei tosiaan omista sitä kristallipalloa.

      Sanot että sulla ja Mikolla on täysin eri tilanne - mutta ethän sinä noin voi sanoa. Et tunne ystävääni. Hänen suhteensa kulki täysin samaa rataa kuin sinun. Hän rakastui vanhampaan naimisissa olevaan mieheen, he rakastivat toisiaan yli vuoden ja mies lupaili yhteenmuuttoa kunhan hän saa otettua eron. Erolle oli kummasti aina kaikenlaisia esteitä. Lopulta mies kyllästyi kaveriini ja jätti tämän, kertoipa vielä lähtiessään että vaimo on kuitenkin se tärkein, vaikka kaverini oli vähän aikaa melkein yhtä tärkeä. Se perhe, totuttu rutiini, yhteiset asuntolainat ja kaikki muu pitkään liittoon liittyvä painaa vaakakupissa todella paljon sitten kun salasuhteen huuma alkaa mennä ohi. Ja se yleensä tapahtuu viimeistään parin vuoden sisällä.

      Toivottavasti jaksat vastata tähänkin, koska sun ajatusmaailma ihan aidosti kiinnostaa mua, vastaavia tilanteita sivusta seuranneena...

      -Eevi

      Poista
    3. Totta, IKINÄ ei voi tietää että kestääkö suurinkaan rakkaus. Ja vaikka rakkaus ei loppuisi, voi väliin tulla jotain muuta.

      Uskoa, halua ja toivoa pitää tietenkin olla, mutta koskaan ei voi tietää.

      Poista
  31. mä en usko että se Mikko tulee IKINÄ jättämään perhettänsä. Sä oot sille vaan ilmanen huora.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että yks on sinisilmäinen, ja se on Candyy =/////

      Poista
  32. Tykkäsin tästä postauksesta, kuullostaa niin tutulta noi fiilikset. Tunteet vaihtelee mustasukkaisuudesta järjettömään onnen tunteeseen ja vielä ties mihin.. Tsemppiä sulle Candy !! Terkuin toinen nainen, joka kärvistelee yksin kotona, kun mies viettää viikonloppua tyttöystävänsä kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sitähän se on.. :/ Tsemppiä sinne, koita keksiä vaikka kavereittes kanssa jotain mukavaa tekemistä, ettet jää kokoajan miettimään miehes ajanviettoa.

      Kuten varmasti tiedät, yksin murehtiminen ja surkutteleminen on kamalaa ja koko päivä on vaan pilalla sen takia. Nyt kavereiden kanssa jotain kivaa ja koita sopia miehen kanssa näkemisen jollekin toiselle päivälle!

      Koita jaksella. :)

      Poista
  33. Olen jotenkin surullisella tavalla hämmentynyt lukiessani näitä blogisi kommenttiboksien viestejä. Itse en ole ihan varma, uskonko tämän blogin tarinan edes olevan totta. Mutta ei se haittaa: kirjoitat kiinnostavasta aiheesta ja hyvin. Luen blogiasi mielelläni. Jos kirjoituksesi saisivat verenpaineeni nousemaan, en lukisi blogiasi. Itse en ainakaan kaipaa arkeeni yhtään enempää stressiä. Sen vuoksi minua ihmetyttää (ei vain sinun blogissasi) useat kommentit ja tyyli, jolla useat lukijat mielipiteensä ilmaisevat. Blogin kirjoittajan uskotaan olevan tyhmä ja kykenemätön elämään omaa elämäänsä, siinä missä kommentoija itse kokee olevansa niin paljon kirjoittajan yläpuolella, että on oikeutettu jakelemaan ohjeita siitä, mitä bloggaajan missäkin tilanteessa tulisi tehdä. Eniten omaan korvaan kalskahtavat ikävästi nämä "tekisit niin kuin minä..."-lauseet. Kuten tuossa linkittämässäni Imagen artikkelissa jo ensimmäisessä lauseessa kysytään: Kertovatko nämä kommentit enemmän bloggaajasta vai sittenkin kommentoijasta itsestään?

    Artikkeli itsessään kertoo Johanna Tukiaisesta, joka niin ikään herättää kiivaita mielipiteitä. Kiinnostavaa mielestäni on se, millä tavalla näitä omia aatteita (varsinkin netissä) ilmaistaan. Omalla kohdallani haluan ajatella, että ei se ole minun tehtäväni saada minulle tuntematon henkilö muuttamaan omia tapojaan, vaikka itse en niitä hyväksyisikään. Tähän vielä lisäisin, että sinunkin kommenttiboksissasi useat kommentit eivät edes pyri keskustelemaan tai argumentoimaan, vaan pelkästään ilmaisemaan, kuinka paljon kommentin kirjoittaja kokee sinun yläpuolellasi olevan. Tämä on mielestäni erittäin vaarallinen ajatustapa, eniten juuri näille kommentoijille itselleen.

    Oli blogisi sitten totta tai ei, toivon, että kirjoitat jatkossakin yhtä kiinnostavia tekstejä. Siinä tapauksessa, että tarina todella pitää paikkansa, toivon sinulle onnea elämässäsi, kuinka sitten ikinä tämä tarina tuleekaan päättymään.

    Tässä vielä linkki Imagen artikkeliin: http://www.image.fi/artikkelit/tahti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentistasi. :) Puit todella hienosti osan mun ajatuksistani sanoiksi, joita en itse ole osannut näin kattavasti ja selkeästi tuoda esille. Kiitos siis siitäkin.

      Poista
  34. Oho, oho. Täytyy kyllä antaa sulle pojot siitä, että osaat kirjoittaa tosi syvällisesti ja eläväisesti!

    VastaaPoista
  35. Paska pysyy paskana vaikka astiaa vaihtaiskin = tää suhde ja sen puiminen pysyy yhtä vääränä vaikka tyylilajia muutatkin.

    VastaaPoista
  36. Tätä kommenttia ei tarvitse julkaista!
    Halusin vaan linkittää sinulle tämän tekstinpätkän: arvelin, että se voisi olla sinulle avuksi, kun niin monet yrittävät väkisin saada henkilöllisyyttäsi selville..

    Suomen rikoslain 24 luku

    8 § (9.6.2000/531) Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Joka oikeudettomasti

    joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
    muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

    esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä tän ajattelin julkaista, tässä on ihan kivaa luettavaa kaikille niille pikku salapoliiseille. :)

      Mutta kiitos tästä kommentista!

      Poista
    2. Tämähän sopii Candyynkin :O

      Poista
    3. Täähän sopii nimenomaan Candyyn. Kun ottaa huomioon miten "nätisti" Mikon vaimosta on puhuttu ja kerrottu julkisesti internetissä että se on hullu väkivaltainen akka, niin eiköhän niistäkin asioista voisi hyvinkin nostaa kunnianloukkaussyytteen.

      Poista
    4. Ei jösses, eipä muuten yhtäkään tuomioistuinta taida kiinnostaa jonkun salarakasblogin lukijoiden arvailut siitä, kuka Candy tosielämässä on.

      "Candy on Ritvasen Liisa Ylihärmästä*, mä tiedän" ei taida ihan kuinenkaan olla yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä. *nimi ja paikka keksitty

      Poista
  37. Kysymys Candy:
    Jos ehkäisystä huolimatta kävisikin niin että huomaisit olevasi raskaana, miten luulet että Mikko suhtautuisi siihen?
    Tekisitkö abortin jos hän ei halua lasta (vielä) sun kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aika shokkihan se olis, eikä lapsi olis todellakaan toivottu tähän elämäntilanteeseen. Tekisin abortin jo ihan omastakin tahdosta, en itsekään haluaisi vielä lasta. Se olis kaikkien kannalta vaan parempi niin, ei tähän tilanteeseen todellakaan vielä vauvaa, kiitos..

      Toivottavasti ei noin pääse käymään (pidän sitä kyllä aika epätodennäköisenä), koska ei se abortin tekeminen mulle ja Mikolle mikään helppokaan homma tulis olemaan.

      Poista
    2. Kannattaa olla varuillaan sen kanssa kuitenkin (siis ehkäisyn). On lukemattomia tapauksia, joissa pillereistä huolimatta tullut raskaaksi ja aluksi ihan menkatkin tulleet luonnollisesti...Mutta kappas kun mahakivut alkaa kuuletkin olevasi ties monennella kuulla.

      Ja toivon todella että käytätte kumpaakin, sitä miehelle käytettävää sekä naiselle..Harva tekee niin vaikka kannattaisi. Itse ainakin pelottaa välillä pillereiden kanssa, että mitä jos..Ei todellakaan olisi toivottu nyt!

      Mutta Candy. Olet fiksu nuori nainen, ja hienoa että saat purettua tunteitasi näin. Harva ikäisesi kirjoittaisi noin asiallisesti.

      Poista
    3. Kylmä ämmä, kuhan itellä on hyvä olla muulla ei väliä, vaikka sitten muiden kustannuksella

      Poista
    4. Kuule suurin osa teineistä ajattelee noin. (Kylmä ämmä, kuhan itellä on hyvä olla muulla ei väliä, vaikka sitten muiden kustannuksella) ei se tee Candysta mitenkään poikkeuksellisen kylmää, eikä poikkeuksellisen lapsellista. Kannattaisi kaikkien kommentoijien pitää mielessä, että Candylla on oikeus olla kakara, koska on sitä ikänsäkin puolesta. Äitipuoleksi jos tosiaan aikoo, sitten parempi kypsyä pikavauhdilla, mutta muuten... Lapsi saa olla lapsellinen, mutta aikuiset tuossa määrin ei. Toki osa lukijoistakin varmaan samaa ikäluokkaa, eipä sillä.

      Poista
  38. Mä en tiedä mikä tässä nyt on , mutta tunnen palavaa halua saada tietooni kaiken mahdollisen tästä sotkusta :D. Esimerkiksi miksi Mikko ja Mikon vaimo eivät voi erota ja kuka oikeasti olet. Eniten harmittaa se josset koskaan paljasta näitä asioita.

    Siitä päästäänkin aiheeseen, mitä teet jos Mikko ottaa eron ja kaikki rauhoittuu ? Kerrotko Mikolle blogista ? Lopetatko blogin vai jatkatko sitä ? Ja jos jatkat aiotko paljastaa kaiken sen tunteiden ja tapahtumien myrskyn tänne ?

    Entä mitä jos Mikko onkin löytänyt blogisi jo ? Ja hän onkin yksi niistä jotka kyseenalaistavat toimintaasi. Myönnä pois ettet voisi ikinä tietää olenko jopa minä Mikko. Voit vedota tunnistavasi Mikon kirjoitustyylistä, mutta kaiken sen valehtelun seurauksena tuollaisen pikku jutun muuttaminen ei ole ongelma, kummallekkaan teistä.

    -suklaarusina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, aijaa. :D No, ehkä joskus kerron kaiken. Tai sitten en, aika ja tilanteet näyttää.

      En tiedä meinaanko koskaan kertoa Mikolle blogistani, voi olla että ajansaatossa tästä sille kerron. Nyt en ainakaan, mutta tulevaisuudessa ehkä. Siitäkin olis varmaan mielenkiintoista lukea mun fiiliksistä, mitkä mulla on tähän aikaan ollut.

      Sitäkään en tiedä, aionko jatkaa blogin kirjoittelua kun Mikko eroaa vaimostaan ja voidaan olla normaalisti yhdessä. Ehkä, ehkä en.
      Sekin jää sen ajan murheeksi sitten.

      Ja en usko että Mikko tätä olis löytänyt. Ei se surffaile teinien tai mammojen foorumeilla, mistä suurinosa kävijöistä tänne tulee.
      Facebookkiakaan se ei kovin aktiivisesti käytä, enkä usko että sillä olis kavereita, joita blogit kiinnostais ja ne tätä siellä levittelis.

      En tietenkään ihan varmaksi voi sanoa, mutta aika epätodennäköistä se kyllä olis.

      Ja Mikon tunnen niin hyvin, että JOS se tän olis löytänyt ja tajunnut, että mä tätä kirjoitan, niin olis se mulle tullut tästä suoraan sanomaan, eikä jättäis jotain kommentteja.

      Poista
  39. CANDY voisi kuunnella Kristiina Wheelerin kappaleen, Ensimmäinen Nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottanut kändykälle ihan samaa.

      Poista
    2. Ja olen yrittänyt kyseistä kappaletta kuunneltavaksi etsiä, mutta ei ole löytynyt.

      Poista
    3. Biisi löytyy ainaki Spotifystä :)

      Poista
    4. http://open.spotify.com/track/1ydGugK7GcEU8STMzIFzq0

      Poista
  40. Kun "Mikko" on ilmeisesti salanimi, niin ootko koskaan vahingossa kutsunut miestäsi livenä Mikoksi?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. miestäsi..................

      Poista
    2. Niimpä, miestäsi.

      Poista
    3. No härregyyd, anteeksi, tarkoitin siis salaista seurustelukumppaniasi.

      Poista
    4. Anonyymi 07:53,
      en onneksi ole, vaikka joskus on meinannut lipsahtaa.. :)

      Anonyymi 01:04,
      salainenhan seurustelukumppani Mikko on, mutta mun mies silti. <3

      Poista
    5. Ei oo vielä kokonaan sun oma mies näin ohimennen :)

      Poista
    6. Eikä se kyllä ole seurustelukaan. seurustelusuhteessa on KAKSI ihmistä, ei kolmea

      Poista
    7. Tää on nimenomaan SALAsuhde, joka perustuu jännitykseen ja tapahtui koska Mikon avioliitto on arkistunut eikä siinä oo sen vertaa miestä et viitsisi yrittää saada sen kuntoon.

      Poista
  41. Miten voi? Miten Mikko ja muu perhe voi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T-oli tippunut vauhdissa pois. Tarkoitus oli kysyä, että miten voit ja että miten Mikko ja muu perhe voi.

      Poista
  42. Hei Candy! Kiitos kun kerrot rehellisesti tunteistasi. Tilanteestasi voi olla montaa mieltä, mutta tällaiset postaukset ovat juuri sitä, missä blogit mielestäni toimivat parhaiten: avaavat toisenlaisia maailmoja meille lukijoille. Tsemppiä jatkoon - helppoja ratkaisuja ei sinun tilanteessasi valitettavasti juuri nyt ole!

    VastaaPoista
  43. anteeksi jos olen tyhmä, mut miksi ihmiset syyttää SUA pettämisestä? mikko pettää, et sinä, koska sä et ole suhteessa kenenkään muun kanssa? vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta Candy on myös tästä Mikon pettämisestä vastuussa koska mahdollistaa sen, että Mikko pettää vaimoaan Candyn kanssa.

      Poista
    2. Vain lapselliset ajattelevat noin. Pettämiseen tarvittiin se, että MIKKO valitsi pettävänsä vaimoaan. Varattuna eteen voi tulla jos jonkinmoisia tilanteita ja muut voivat osoittaa kiinnostusta, mutta olennaista on se, mitä VARATTU tekee. Kyse on sopimuksista, mitä eri osapuolet eri suhteissa sopivat. Jos vaimo ja Mikko ovat sopineet pettämisen väärin, rikkoo Mikko sopimusta. Candy ei ole sopinut tällaista sopimusta kenenkään kanssa.

      Poista
    3. Ei olekaan sopinut mutta ihan oman moraalin pitäis sanoa, että on väärin olla suhteessa varatun kanssa. Mut Candy nyt taitaa olla ihan läpimätä ihminen..

      Poista
    4. Anonyymi 11:05 on tajunnut asioiden laidan, moraalisoivat kukkahattutädit ei, kuten Anonyymi 04:31.

      Poista
    5. Heissan,

      Candy on koko ajan sanonut, että hänkin on osa koko jupakkaa. Joten miksi ei sitten ota vastuuta?

      Kyllähän tottakai toinenkin nainen, joka tietoisesti alkaa vehtaamaan varatun kanssa, mahdollistaa sen pettämisen. Mieshän siinä pettää, mutta jos toinen nainen tietää miehen olevan varattu, on hänkin osallinen siihen.

      Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Candy on osallinen koko tapahtumaan ja sillä selvä. Candyhan on "aikuinen" ihminen, kantakoot aikuisen vastuunkin.

      Poista
    6. Vastuun mä olen kantanutkin ja tulen jatkossakin kantamaan. Siitä ei teidän tarvitse huolehtia.

      Poista
    7. "minä olen Candy ja kannan kyllä vastuuta mut ei oo mun vika et Mikko on naimisissa sen korppiktkan kanssa, mä nyt vaan haluun Mikon itelleni, ihan turhaan mua haukutte kun emmä tee mitään väärin, mä on vaan rakastunut"

      Poista
    8. et sä mitään vastuuta oo kantanut.

      Poista
  44. Nätitsti kirjoitettu :)! Ei kuulosta helpolta, voimia!
    Mut miks oot kokoajan blogissas antanu täydellisen kuvan sun tunteista ja muuta, mut todellisuus onkin tää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko siks ettei se halua että kukaan pääsee sanomaan että onko se sittenkään niin ihkuujaihanaa

      Poista
    2. Kiitos.

      Mitenniin täydellisen kuvan mun tunteista?

      Poista
  45. Isäni jätti äitini ja rikkoi siis perheeni kymmenia vuosia sitten nuoren naisen takia. Olen itse nykyään perheellinen nainen, pienet lapset, ihana mies, talo, auto, kaikki klisheet. Ja käyn terapiassa, kärsin masennuksesta, minäkuvani on rikki lapsuuteni takia. Normaalia luottamusta ei ole olemassakaan, ei itseen tai muihin. Omalle toiminnalle ei ole mallia yms.. Ero ei ollut riitainen, aikuiset osapuolet hoitivat asiat siististi ja kirjan mukaan. Mutta äidin romahtanut itsetunto oli mallina oman itsetuntoni kehitykselle, saamani perheen malli oman mieleni muokkaajana jne jne. Kaikkeni teen että mieheni olisi onnellinen, mutta riittääkö se, riittääkö koskaan.. Joskus näännyt sen paineen alla.

    Ei, tietenkään kaikille ei käy samoin. Mutta ehkäpä juuri Mikon lapset kirjoittavat tätä samaa viestiä kymmenien vuosien päästä. Eivät osaa koskaan elää terveinä normaalia elämää, kun perusturvallisuus lyödään säpäleiksi. Tällaistakin voit toiminnallasi siis aiheuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia sulle paljon, toivottavasti saat asias kuntoon.

      Uskon kuitenkin, että kaikki tälläset jutut on ihan tapauskohtaisia, eikä vanhempien ero automaattisesti aiheuta lapsille kärsimystä tai ongelmia mielenterveyteen.

      Me kyllä tehdään Mikon kanssa kaikkemme, että lapsilla on hyvä olla, että en aio ottaa omalletunnolleni vieraan ihmisen moralisointia ja syyttelyä..

      Poista
    2. Kyllähän se sinunkin omaatuntoasi on parempi koskettaa. Koska tuossa tilanteessa on mukana myös ne lapset.
      Ja sinähän olet selittänyt koko ajan, että olet jo nyt tavallaan osa heidän perheen päätöksiä yms.

      Joten, otahan vastuuta nyt.

      Poista
    3. On myös jokaisen persoonasta kiinni, miten me kukin yksilöinä selviämme tällaisista traumatisoivista tilanteista. Vaikka kaikki hoidettaisiin oppikirjojen mukaisesti, voi lapsi silti kärsiä syvästi. Ja useinhan lapset näyttävät sopeutuvan, koska rakkaus omia vanhempia kohtaan on niin suurta. Itse olen elänyt lapsuuden kodissa, jossa vanhempani eivät nimenomaan ymmärtäneet erota ja valitettavasti oirehdin aika rajusti näin kolmekymppisenä, kun olisi aika perustaa oma perhe - tai jättää perustamatta, sillä olen välillä niin sekaisin, etten tiedä kykenenkö. Koko aikuisikä on ollut vaikea minulle. Lapsena toimin kuin normaali lapsi, olin näennäisesti reipas ja kiltti tyttö, vaikka toivoin lähinnä vain kuolevani, jotta vanhempieni ei enää tarvitsisi olla yhdessä.

      Usein tuntuu siltä, etteivät nämä ns. vahvemmat ihmiset oikein sisäistä, kuinka syvää kärsimystä herkempi ihminen saattaa tuntea sellaisissa tilanteissa, joista vahvempi ihminen selviää helpommalla. Mutta tukeahan voi tietysti, vaikkei niin ymmärräkään, mitä toinen käy lävitse. Toisaalta sitten kannattaa muistaa, että ihmiset kuitenkin selviävät hengissä mitä vaikeimmista kokemuksista ja pystyvät jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Jokainen elää tätä elämää itselleen - jos on jokin asia, joka vaivaa todella paljon, kannattaa hakea apua.

      Jotenkin itse toivoisin, että lapsien psyykkiseen hyvinvointiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja tällaisissa vaikeissa tilanteissa (esimerkiksi vanhempien ero) ammattilaiset juttelisivat automaattisesti lapsien kanssa ja arvioisivat lisätuen tarvetta - näin säästyttäisiin ehkäpä aikuisuuteen asti vaikuttavilta traumoilta. Suomessa vain on tämä pärjäämis- ja puhumattomuuskulttuuri vähän liian arvostettua ja puuttumiskynnys korkea. :(

      Poista
    4. Häkkisen Mikakin jätti muuten sen Erjansa nuoren ja kauniin stripparin Marketan takia. Koska lapset suostuvat isäänsä tapaamaan, niin ilmeisesti eivät siitä kovin katkeria ole. Se Erjahan on kyllä varmasti vieläkin kovin katkera.

      Poista
    5. Kuten sanoin ja sanoit itsekin, nämä ovat tapauskohtaisia asioita. Sinä et voi tietää, miten tuleva ero repii Mikon lapset rikki - tai ei revi - siinä ei ole mitään merkitystä, mitä sinä ja Mikko yritätte tehdä tai teette asian eteen. Jos mieli särkyy, se särkyy. Minulle ratkaiseva niitti oli se, että äiti petettiin törkeästi. Se, miten se vaikutti äidin itsetuntoon, heijastui murrossiän tärkeinä kasvuvuosina omaan itsetuntooni.

      Ja ei, en usko, että saan koskaan asioitani kuntoon. En parane koskaan. Nämä asiat on polttokirjoitettu aivoihini. Minkäs teet, nyt kävi näin ja näillä mennään. Yritän hoitaa itseäni kuntoon, jotta en niin kovin taas siirtäisi omille lapsilleni tätä heikkoa itsetuntoa ja luottamusta. Halusin tuoda kantani esiin, jotta voisit ajatella mitä voi olla luvassa.

      Minusta ei ole väärin, että vanhemmat eroavat, jos eivät voi olla yhdessä. Se on kaikille oikein, myös lapsille. Mutta se, mitä teette ja miten, selän takana, se on se, joka todennäköisesti rikkoo ihmismieliä. Oikea tapahan olisi toimia niin, että Mikko sanoisi rehellisesti vaimolleen, että hänen on paha olla suhteessa ja että hän ei halua jatkaa. Tai vaihtoehtoisesti, jos hän haluaa korjata tilanteen, antaisi vaimolleen mahdollisuuden. Kertoisi, että näin ei voi jatkua, mutta jos pariskuntana jatketaan, haetaan apua. Jos vaimo voi pahoin, hän tarvitsisi apua. Hän tarvitsisi tukea ja luottamusta ihmiseltä, johon luottaa eniten. Nyt hän saa petosta ja se on se, mikä eniten tulee vaikuttamaan myös lapsiin. Sellaisen mallin he saavat parisuhteesta ja ihmisten kohtelemisesta.

      Poista
  46. Hmm, jos oot niin rakastunut kun väität, mikset sitten odottanut että mikko eroaa vaimostaan, ja alkanut vasta sitten seurustelemaan mikon kanssa? Jos rakastaa, jaksaa odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo niin vahva, että olisin pystynyt odottamaan.

      Poista
    2. Voin kans kertoa omasta kokemuksestani, että ei sitä vaan kykene odottamaan. Ja jos tilanne on se, ettei aivan heti toinen ole eroamassa, niin miten hemmetissä sä pystyt olemaan siitä toisesta erossa??? Vaikka moraalisesti oliski oikein odottaa... mutta ku ei vaan pysty.

      Poista
  47. Langat polttaa mun käsiä.... Ne on kuin terät...Hei et jaksaisi kirjoittaa näin teinityyliin vaikka teini oletkin. NineTEEN on vika teini-ikä ja siihen kun se on ohi on sulla viel aikaa. Mistäpä tuonkin olit kopsannut? Todella lapsellista ajattelua ja myös lapsellisesti kirjoitettu. Joihinkin tällainen höpötys näköjään uppoaa. On hyvin ärsyttävää lukea huonoa tekstiä, oli se missä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmh, jos sua noin paljon ärsyttää mun kirjotukset, niin mikset lopeta lukemista? Ja mitään tässä kirjoituksessa en ole kopsannut mistään, paitsi noi kuvat.

      Poista
    2. Niin ja paitsi tuon "Elämä on lyhyt ---". Jos lainaat jotakuta, vähintään lainausmerkit tarvii laittaa, vaikkei tietäisi ketä sen on kirjoittanut. Aiheuttaa vähintäänkin mielipahaa ellei jopa tekijänoikeussakkoja, jos esim. biisistä tai jonkun toisen runosta otettua tekstiä esittää omanaan. Jos lainausmerkit puuttuvat tai ei missään vaiheessa mainitse tekstin lähdettä/tekijää, niin tekijänoikeusrikkomus on selvä. Tää ei ehkä kuulu oikeen tähän kommenttikenttään, mutta menköön neuvona muillekin blogien pitäjille.

      Poista
    3. No voi apua miten on sullakin suuret murheet ja pätemisen tarpeet.

      Tule sit ulisemaan jos kopsaan sun kirjoittamia juttuja ja väitän niitä omikseni ja tee sitten asialle jotain. Nyt sä et voi valitettavasti mitään.

      Poista
    4. Candy kulta, koita nyt jo tajuta että jos oikeus jaksaisi ja viitsisi ja haluaisi niin voisi oikeasti tehdä asialle jotain että et vaivaudu kertomaan mistä olet tekstejä lainannut.
      Etkö vieläkään ole tajunnut että juurkin se että et mainitse mistä ne on, kenen ne on, on ihan samaa kuin että väittäisi t niiä omaksesi, vaikket erikseen niin sanoisikaan?

      Ota nyt itse vähän selvää asioista ennekun uliset "ette te mitään voi ku mä oon Candy ja teen mitä haluun koska oon niin cool ja mun ei tartte mistään eikä kenestäkään välittää ku yhteiskunnan säännöt ei koske mua".

      Poista
  48. On se varmaan kiva miettii ''omaa'' miestään naimassa oman vaimonsa kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä enää tartte miettiä, jos kerran vaimo on viskannut ukko paran pellolle :)

      Poista
    2. Mikko tuskin kertoisi Candylle jos panisi vaimoaan. Edes säälistä.

      Justhan tutkimuksissa on sanottu että pettäminen parantaa parisuhteen seksielämää.

      Poista
  49. Onks mikon vaimo siis ihan suomalainen?? entä sä ja mikko? :DD ja sori jos tähän kysymykseen on jo joskus vastattu... Ymmärrän kyllä kun sulle tulee aina samanlaisia vastauksia, mut kiitos jos vastaat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ollaan ihan suomalaisia. Mulla on ulkomaalaista verta suvussani, mutta suomalainen silti olen.

      Poista
    2. thaimaalaista varmaan, nehän ne pahimpia lorttoja on :DD

      Poista
    3. Hieno yleistys <3

      Mutta ei valitettavasti arvaukses osunut oikeaan. Ulkomaalaista verta on kaukana suvussani, joten en usko sen vaikuttavan mitenkään mun ulkoiseen olemukseen tai luonneominaisuuksiin.

      Eikä suurinosa mun kavereista edes tiedä tätä seikkaa musta, että mun ei tarvitse pelätä että joku mut tän mahtavan paljastuksen takia tunnistais.
      Ei sillä että tuota seikkaa mitenkään häpeäisin tai haluaisin salailla, mutta se on niin mitätön pikkujuttu, joten en oo siitä monellekaan maininnut.

      Luultavasti aika monen suomalaisen veressä virtaa ulkomaalaista verta sukupolvien takaa. :)

      Poista
    4. heitin tän vitsillä mutta ethän sä ymmärrä. sitten ihmettelet kun sun "vitsejäs" ei tajuta.

      Poista
    5. Nojoo myönnän etten tulkinnut tuota vitsiksi vaan yritykseksi saada mut loukkaantumaan. :) Paha tietenkin tällei netissä kirjoitella, kun niin helposti ymmärtää kirjoituksia väärin, kun ei voi tietää kirjoittajan mielialaa ja hyödyntää oikeinymmärtämisessä äänensävyjä ja painotteita sekä muita asiaan vaikuttavia tekijöitä.

      Poista
  50. Hauskaa miten 17-vuotias luulee voivansa sanoa jotain elämänkokemuksen perusteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa miten joku luulee, ettei 17-vuotias voi sanoa mitään elämänkokemuksen perusteella. :D

      Jos itse olit 24/7 kotona nyhjäävä tasaista tylsää elämää elänyt hiiruli, niin eihän se sitten ole kummallista, että luulet ettei kukaan muukaan seitsemäntoistavuotiaana ole voinut kokea paljon asioita, eikä voisi muka mitään sanoa elämänkokemuksen perusteella.

      Poista
    2. 17 vee ei nyt vaan ole voinut kokea yhtä paljon kuin vanhempi ihminen. se nyt on vaan ajallisestikin ihan mahdotonta. vaikka oisit radalla 24/7 ja oot nyt 17, ni et oo vaa ne ehtinyt - et voi sille mitään.

      Poista
    3. No kyllä mä uskaltaisin väittää, että vaikka maailmaa kiertänyt 17-vuotias on kokenut enemmän kuin puolta vanhempi työtön Pena, joka on sosiaalisesti lahjaton ja nyhjöttää yksin kotonaan pizzan ja tietokoneen kanssa 24/7.

      Miten Pena on elämänsä noin eläen kokenut enemmän kuin 17-vuotias menevä tyyppi?

      Ajallisesti tietenkin Pena on kokenut enemmän, mutta noin niinku muuten sisällöllisesti ei.

      En tiedä miks kinaan tästä asiasta ja miten tämä edes liittyy mihinkään, mutta ihan sama.

      Poista
    4. Sä et tiedä mitä se Pena on tehnyt nuorempana. :)

      Se nyt oikeasti on mahdotonta, että sinä olisit kunnolla elämänkokenut. :)

      Poista
  51. Oih ja voih tätä meininkiä! Saako joku jotain egoboostia siitä, että haukkuu randomeita netissä? Ja vielä provosoituu tuntemattoman blogista... Ruudun takana voi olla vaikka Rauno 63v, joka saa mielettömät kiksit ihmisten vouhottamisesta. Kirjoittaja on loppujen lopuksi erittäin pieni vääryys tässä maailmassa. Asun tällä hetkellä Chilessä ja ystäväni linkitti blogin tänne luettavakseni. Levikki on siis laaja ;) Tämä on kyllä tuonut piristystä iltoihini. Kai itsekin olen sen verran no life, tosin en tuo sitä esille haukkumalla muita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä varmaan saa. :D Tai jotain outoa mielihyvää, mene ja tiedä.

      T: Rauno 63v. :D <3

      Poista
  52. Voisit taas laittaa kommentointi eston niin ihmiset saisivat takoa nyrkillä ruutua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sit joillekin tietyille ihmisille jotka käy täällä vaahtoamassa <3 Vielä parempi olis laittaa niille tää blogi näkymättömäks, ettei pääsis enää edes lukemaan tänne mun juttujani. :)

      Poista
  53. Candylle kyssä: Jos joku sun kaveri tulisi sulle livenä sanomaan yllättäen, että "ihan kiva se sun kolmaspyöräblogi" ;) Niin myöntäisitkö, että kyseessä on sun blogi, vai kiistäisitkö viimeiseen asti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä.. Riippuu kyllä kaverista ja koko tilanteesta. Tasan yhdelle ystävälleni saattaisin myöntää, muille varmaan en uskaltais.

      Poista
  54. Tykkään lukee sun blogias, koska sun kirjotustyyli on niin selkeä ja muutenkin miellyttävä lukea! Siitä sulle plussaa:) Oon ihan ihmeissäni että tällaisia tapauksia oikeesti tapahtuu tosielämässä !? Dramaattista... Säälin ihan hirveesti sua, Mikkoa, Mikon vaimoa ja niiden lapsia. Koska, jos miettii järjellä, niin sähän särjet sen perheen ! Toki se voi niinkin olla, että Mikolla ja sen vaimolla ei mee hyvin, ja jos näin on niin niitten ois jo pitäny hankkia ero. Mut toinen mahdollisuus on se, että niillä menee hyvin mutta Mikko ei vaan paljasta sitä sulle, koska sittenhän se menettäis sut...Ja sä sen. Mut nääkin on vaan mahdollisuuksia, jotka mainitsin vaan siks, et sä tajuaisit eri näkökulmat !

    Mutta, mistä mä voin tietää :) En muuten tykkää siitä tavasta millä sä puhut Mikon vaimosta.. Mieti, se on äiti ja vaimo ja sillä saattaa olla tosi rankkaa ja sit sen silmissä sä oot kauhee ämmä joka pilaat sen koko elämän! Mieti ittees sen tilanteessa. Ja jos haluut et sulla ja Mikolla olis yhteinen tulevaisuus niin näin ei todellakaan voi jatkua enää kauaa ! Sun kannattaa avata silmät ja miettiä eri mahdollisuuksia, jos Mikko vaikka eläis ihan omaa elämää ja sä myös, jonkun oman ikäses poikaystävän kans jota rakastaisit sydämen pohjalta. Ja että et rikkois kenenkään perhettä. Mutta, jos sun ja Mikon rakkaus on aitoa, niin minkä sille voi.

    Toivon että nää teidän monimutkaset suhteet selkenis, joko niin että eroisitte ( siten että molemmat pidätte sitä parhaana päätöksenä ), tai niin että Mikkko ja sen vaimo erois ja sä ja se päätyisitte yhteen. Ootko muuten miettiny Mikon lapsia ?
    Toivon sulle kaikkee hyvää ja siunausta! Ps. ymmärrän kyl täysin niitä jotka on haukkunu sua täällä sun blogissas, koska onhan tää nyt aika järjetöntä ! :D
    -Eva

    VastaaPoista
  55. Ja pliiis, vastaa tohon mun kommenttiin =)
    -Eva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vastaa, mitä mun pitäis tohon ees vastata?

      Mä en aio vastata enää yhteenkään herjaavaan tai loukkaavaan kommenttiin, ja sun kommentista viimeistään toi loppu "Ps. ymmärrän kyl täysin niitä jotka on haukkunu sua täällä sun blogissas, koska onhan tää nyt aika järjetöntä ! :D" teki kommentistas epämiellyttävän ja sellaisen, johon en aio vaivautua vastaamaan.

      :)

      Poista
  56. "rikot perheen"
    "ajatteletko miltä lapsista tuntuu kun vanhemmat eroaa"
    "minun vanhempani erosivat isän suhteen takia ja vihaan sitä naista"
    "mikon ja vaimon avioliiton voisi vielä pelastaa ilman sinua"

    omat vanhempani ovat eronneet ja isällä on uusi vaimo joka on todella mukava. se että vanhemmat eros a) ei ole tehnyt musta yhtään sen onnettomampaa b) ei ole isän uuden vaimon vika c) on tehny mun vanhemmista onnellisempia

    tää nyt ei liittynyt mihinkään mitenkään mutta ärsyttää vaan kun ihmiset ulisee joistakin asioista mistä ei tiedä yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööööh, varsinkion ne kun kertoo miten paska tilanne ollut kun äiti saa tietää että isä pettänyt, niin ulisevat asioista joista ei tiedä mitään?
      Mistä sinä tiedät mitä muut tietävät?
      Vain koska sul meni hyvin ei tarkoita et muil ei olis voinu olla paska tilanne.

      Poista
    2. Siis sinä tiedät kaikesta kaiken? :) Ja kaikki toimii samalla tavalla kuin sinä? :D

      Jooh, anna mun kaikki kestää.

      Poista
  57. Hei,

    En jaksa lukea kaikkia miljoonaa kommenttia läpi, jos ehkä olisitkin vastannut seuraavaan kysymykseen jossain vaiheessa. Mutta oletko ikinä miettinyt, että Mikolla voi olla intiimiä hetkiä vaimonsa kanssa? Vaikka hän sanoisikin ettei ole, niin mistä voit olla varma, kyllähän hän on epärehellinen vaimolleenkin? Entä jos te tulette jonain päivänä olemaan ihan oikeasti ja avoimesti yhdessä, eikö mietityä että Mikko tekee saman sinulle kuin teki vaimolleenkin?

    t.utelias

    VastaaPoista
  58. Kristiina Wheeler - Ensimmäinen nainen

    Puet vaatteet ihan hiljaa. Kun mä leikin nukkuvaa.
    Tilaat taksin, häne luokseen. Siellä perhe sua odottaa.
    Ja mä koitan vaan unohtaa.

    Hän on ensimmäinen nainen hän on maassa kaunehin näytelmäsi tähti, rooliin sopii mua paremmin. Odotan vuoroani turhaan otan vastaan minkä saan, totuin siihen että tyydyn vähempään, toiseksi mä jään.

    Nukun myöhään, luen kirjaa. tänään sulle en soittaa saa.
    olen kaunis, olen ilmaa. Ei sun silmäs enää nää. Eikä hänkään suostu näkemään.

    Hän on ensimmäinen nainen hän on maassa kaunehin näytelmäsi tähti, rooliin sopii mua paremmin. Odotan vuoroani turhaan otan vastaan minkä saan, totuin siihen että tyydyn vähempään, toiseksi mä jään.

    Jos sun salaisuutes astuis portillesi ovikelloasi soittamaan. olohuoneessasi tervehtisi vaimoasi . ja laittais korttitalos huojumaan.

    Hän on ensimmäinen nainen hän on maassa kaunehin näytelmäsi tähti, rooliin sopii mua paremmin. Odotan vuoroani turhaan otan vastaan minkä saan, totuin siihen että tyydyn vähempään, toiseksi mä jään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juups mä kuuntelin tätä biisiä Spotifystä, eikä kyllä iskeny muhun yhtään. En jaksanut keskittyä sanoihin enkä kuunnella edes koko biisiä loppuun.
      Ei vaan osunnut ja uponnut.

      Kiitos kuitenkin biisi vinkistä ja sulle joka kirjoitit noita sanoja tähän.

      Poista
    2. No ei kai iskenyt kun ylistetään sitä oikeaa vaimoa, ei tollasia kakkosnaisia (tyttöjä) ja hupireikiä.

      Poista
  59. Candy, OIKEASTI älä pistä VAIN kommentointikielto, VAAN pistä koko blogi NÄKYMÄTTÖMIIN! Jos nimittäin uskallat. Ja JOS uskallat julkasta tän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksen mä uskaltais laittaa koko blogia näkymättömäks ja miksen olisi uskaltanut tätä kommenttias julkaista? :D

      Poista
  60. Mulla oli samanlainen kokemus 16-vuotiaana, kuin sulla nyt. Kadun sitä, mutta olin niin nuori, kokematon, enkä ymmärtänyt. En usko, että suhteellanne on tulevaisuutta. Vääryydellä ja epärehellisyydellä ei ole siunausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, ei kenenkään ulkopuolisen tarvitse uskoa meidän suhteen tulevaisuuteen. Riittää että me asianosaiset, minä ja Mikko uskotaan.

      En myöskään kaipaa muiden siunauksia suhteilleni. Onnea sille joka niitä kaipaa, eikä ilman muiden hyväksyntää ja siunauksia voi olla vapaasti ihmisen kanssa joka tekee onnelliseksi.

      Poista
    2. Ei se kauhean hauskaa olisi jos kaikki tyyliin oksentaisivat kun näkisi oma miehensä..Minulle ainakin on tärkeää varsinkin että vanhempani ja ystäväni pitävät kumppanista, vaikka tottakai on tärkeintä että minä rakastan häntä. Kyllä se aika vaikeaa olisi kanssakäydä muiden kanssa jos he eivät pidä kumppanista. Onneksi kuitenkaan sellaista ei ole tullut vastaan. :)

      Poista
    3. Hmh, no siinpähän oksentaisivat. Saisi olla todella lapsellisia ihmisiä jos sellaiseen alentuisivat, sellaisten kanssa en varmaan olisi enää edes tekemisissä.

      Eri asia jos kumppani olisi väkivaltainen hullu tai jotain, mutta muuten tuomitsijat painukoon...

      Poista
  61. http://demi.fi/keskustelut/1172129/oon-mokannu-tosi-pahasti-auttakaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ....Niin? Liittyy muhun tai tähän blogiin miten?

      Poista
    2. Pitäisikö kaiken aina liittyä juuri sinuun? Varmaankin ihan esimerkkinä laittanut tuon, koska siinä on 17 vuotias tyttö ollut suhteessa 30 vuotiaaseen mieheen, joka joutui koomaan ja sai sitten soiton miehen vaimolta..

      Poista
    3. No sama tilanne! urpo..

      Poista
    4. Mitä sitten? Liittyykö se siltikään muhun millään tavalla? Niin, ei liity.

      Joten miks mulle tullaan tuollaisia linkittelemään? Ei sillä että kaiken pitäis aina liittyäkään muhun tai tähän blogiin, mutta aika kummallista kuitenkin.

      Pitäiskö mun nyt sit muka jotenkin kommentoida tuota tilannetta?

      Poista
    5. Itsehän halusit kuulla muiden kokemuksista samassa tilanteessa. Vai etkö enää haluakkaan kun ei tuollakaan tapauksella niin hyvin käynyt? Alkaa Candyllä pöksyt tutiseen et ougaad jos käy samalla tavalla! :O

      Poista
    6. Kuulen niistä kyllä mieluiten ihan ihmisiltä itseltään, enkä lukea niistä jostain nettikeskusteiluista. Ei ne mua valitettavasti kiinnosta.

      Joo, mulla alko kans pöksyt tutiseen, mitä jos Mikkokin vaipuu koomaan. -__-

      Poista
    7. No voi kauhistus, anteeksi että linkitin!! Helvetin teini..

      Poista
    8. Olin kyllä todella loukkaantunut ja vihanen tuosta linkityksestäsi, en tiedä voinko antaa sitä sulle anteeksi.

      Poista
    9. Sua lainaten: ei kutita mun persettä.

      Poista
  62. No laita blogis näkymättömiin, niin voit jutskata vain sua ymmärtävien tyyppien kanssa.Mut et varmaaan laita, sillä sua kiehtoo tää hype "......ooo, olen mielenkiintoinen, MUA luetaan, MÄ oon kiinnostava..." on siinä jo mikkopieni unohtunut. pistä blogis pois mun internetistä, ole hyvä :D Ja vastaa: mikset sä kuitenkaan pistä blogias pois kaiken kansan näkyviltä? rehellistä vastausta odottaen. (kun sä kuitenkin osaat olla rehellinen;)
    Ja etukäteen kiitos että jatkossa puliset vain s-postis kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mä en ymmärrä; jos joku ei tykkää mun blogista, niin mitä helvettiä tuutte ulisee tänne?

      "pistä blogis pois mun internetistä", hah pistä ite mun blogi pois sun näytöltäs, älä tuu tänne kyttäämään jos tää on sun mielestä niin paska :DD Mä en oo pistämässä tätä mihinkään, enkä ainakaan tyhmien ihmisten kehotuksista :D Te voitte tehdä sen katsos ihan itsekin olemalla tulematta tänne tai jos tulette, niin äkkiä poistumalla täältä.

      Ihan vaikka vaan kiusallanikin jatkan tän blogin julkisena pitämistä, että sun kaltaset tyypit voi hakata itteensä päähän tyhmyyksissään :D

      Ja miksi tää on edelleen julkinen niin kysyn vaan että miksei olis? Jos pistäisin tän pois, en vois jutella ihmisten kanssa enää. En vois avautua ja saada keskustella avautumistani.
      Joutuisin taas kokonaan sulkea näin isot asiat omaan mieleeni ja lähes seota sen takia.
      Tää on ollut terapeuttista ja sun kaltaisten kommentoijien ansiosta myös todella viihdyttävääkin. :)
      Jos sulkisin tän, ei ihmiset löytäis enää mun s.posti osoitettakaan.

      Joten, julkisena mennään ja haters gonna hate ihan vapaasti. <3

      Poista
  63. Tiesin tän ettet pistä tätä pois.
    "...lähes seota..." Joo, jos/kun olet ollut noinkin lähellä sekoamista, niin jatka sitten. Veroeuroja menee turhempaankin kuin itseaiheutetun kärsimyksen hoitamiseen. Mutta et silti vastannut totuudenmukaisesti siihen, miksi tätä julkisena pidät. Ei asiat ole noin kuin sanot. Mutta samapa tuo mulle on. Käyn täällä aina kun huvittaa. Mulla on vapaus, sulla valitettavasti ei. (Tällä viittaan siihen, että et ole oman elämäsi herra, vaan se toinen .....ikuinen kakkonen joak odottaaa ja odottaa) Toi biisi "eka nainen " on muuten aivan loistava lyriikaltaan. En ole koskaan kuullu biisiä, mut sanat on wow!

    VastaaPoista
  64. Mut sähän kirjoitat tätä itselles? Ja nyt valitat että et saa juteltua ihmisten kanssa. Hohho

    VastaaPoista

HUOM!!

Ennenkuin tulette ulisemaan, etten ole julkaissut kommenttiasi - paina tämän tekstin yläpuolella olevasta "Lataa lisää"-painikkeesta. Paina siitä niin monta kertaa, kunnes sitä ei tule enää näkyviin - ja TADAA! Kaikki kommentit ovat ladattu näkyviin. Yli kahdensadan kommentin ylittyessä, kaikki kommentit eivät näy automaattisesti kommenttiosiossa ilman niiden erillistä lataamista tuosta painikkeesta.

Jos taas teit edellämainitun, etkä vieläkään löydä kommenttiasi kommenttiosiosta - no, et tule sitä löytämäänkään, sillä turhaa roskapuhetta ja törkyä en julkaisekaan. :)

Uliuli <3