Vanhojen muistelua.

Edelleen kärsin taudin kourissa, joka taas mahdollistaa pitkään valvomisen ja yöpostailujen tekemisen. Oon nukkunu pieniä pätkiä pitkin päivää ja iltaa, ja uskaltauduin käymään kaverin ja koiran kanssa lenkillä, vaikka iskä oli sitä mieltä ettei siinä oo vielä puolikuntoisena mitään järkeä.
En oo ihan varma oliks se virhe, kun pakkaslukemat taas uhkaavasti on noussu jo turhan kylmäks.. En vaan jaksanu nyhjätä kotona, oli pakko päästä käymään jossain ja nähdä joku kaveri, vaikkakin sitten sen keuhkokuumeen uhalla.

No, selvisin lenkistä ja kotiuduin posket punasena ja yläpään karvoitus valkaistuna. Ei hitto toi kuulosti häröltä, tarkotin siis lähinnä ripsiä ja hiuksia, jotka pakkanen jäädytti ihan valkoisiks. :D

Talvi olis mun lempivuoden aika, jos ei olis niin helkkarin kylmä!

Mulle tuli tossa äsken youtubea selailemalla tämä  biisi vastaan, joka toi  vanhoja muistoja mieleen.
Me oltiin tapailtu Mikon kanssa jo jonkin aikaa, ja olin jo ihan rakastunut siihen, muttei oltu puhuttu siinä vaiheessa vielä mitään siitä, että halutaan olla tulevaisuudessa kunnolla yhdessä. Mikko ei siis siinä vaiheessa ollut vielä kertonut, että aikoo jättää vaimonsa yms, oltiin tuolloin muuten vaan yhdessä ilman vakavia puheita.

Yks päivä sit Mikolla oli ollu raskas päivä ja se oli todella huonolla tuulella. Ei oltu nähty vähään aikaan ja pisteltiin toisillemme viestiä. Ehdotin näkemistä ja sain vastaukseks jotain epämääräistä. Kysyin mikä on, ja Mikko kerto et sitä ahdistaa salailla ja valehdella, että pitäiskö meidän lopettaa tää touhu, että sen pää hajoaa.

Muistan et menin ihan paniikkiin kun sain ton viestin, tuijotin vaan kännykän luuria helvetin kauan ja mun kädet täris ja tuntu et sydän hakkaa ittensä rinnasta läpi. Muistan niin hyvin sen raastavan tunteen, kun ajattelin et oon just menettämässä ihmisen, jonka kanssa mun on niin hyvä olla.
Kävin siinä muutamassa minuutissa vihan, surun ja epätoivon tunteet läpi, enkä mä oikeesti ees tiennyt mitä vastatata Mikolle. Tunsin vaan oloni niin mitättömäks ja hyödyttömäks idiootiks, jota oltiin just jättämässä, ja joka ei osannu vastata mitään järkevää takas.

Eka kirjotin jonkun armottoman pitkän itkuvirren, jossa anelin ettei Mikko jättäis mua, et en muka pärjäis ilman sitä ja plaaplaa. Luin pari kertaa sen viestin läpi ja tajusin, kuinka säälittävältä oikeesti sen perusteella kuulostin, enkä mä halunnut antaa itestäni naurettavaa roikkujan kuvaa, vaikka se mä kyllä todellisuudessa olinkin.

Siinä mä sit makasin sängyllä ja mietin, miten saan Mikon pidettyä itelläni. Mä mietin pääni puhki järkevintä tapaa toimia, etten aja sitä pois mun luota, koska mä olin huumaantunut siitä niin paljon. Se oli opettanut ja näyttänyt mulle paljon uusia asioita ja juttuja jo siinä pienessä ajassa mitä oltiin tuolloin tapailtu.
Mä olin oikeesti mennyt sekasin sen karismasta ja yllätyksellisyydestä, jotka mua edelleenkin vielä tänä päivänä kiehtoo siinä miehessä.

Ja miten Jukka Pojan biisi liittyy tähän muisteloon..no, se pelasti meidät :D Tai ainakin mä uskon niin.
Kuuntelin siinä makoillessa samalla radiota ja toi biisi alko soimaan. Mä jäin kuuntelee kunnolla niitä sanoja, vaikka olin ton kappaleen ennenkin kuullu.

Mitäs mä kekseliäänä ja tarmokkaana tyttönä sitten keksin? Mä pistin Mikolle viestin, jossa pyysin sitä kuuntelemaan ton biisin. Se vastas reilun puolen tunnin päästä ja pyys anteeks sekoiluaan ja me nähtiin sit myöhemmin samana iltana.


Toi oli nyt ehkä ihan tyhmä vanha muisto, mut se vaan tuli yhtäkkiä yön pimeinä tunteina mieleen. Eikai ketään edes kiinnosta vanhojen muistelu, mutta teki vaan mieli kirjoittaa tuo ylös. Se oli yks niistä hetkistä, jotka havahdutti mut tajuamaan, että en halua olla ilman Mikkoa.

Sain joskus kahentoista jälkeen Mikolta ihanan hyvänyön-viestin, johon se oli kirjottanu "Hyvää yötä kulta, eikai mikään paina? Haluan olla sinun nyt ja aina"
Fiksuimmat ehkä hoksaa mistä tuo viesti tulee.. :) Vinkkinä voin kertoa, että Mikko-höpö on ammentanut ton viestinsä musiikkimakunsa kautta.
On se vaan ihana <3


Mä haluun antaa mielihyvää, iloa ja nautintoa,
En aio sua omistaa, vaan elämääsi somistaa,
Niinkuin enkelit tekee
Mä haluun antaa mielihyvää, lisää lempee sun päiviin
Anna mun nostaa sut pilviin, sillä enkelit tekee niin.

Elämä ei oo kellään helppoo, päivästä toiseen asiain hoitoo,
Kuka sua hoitaa kun sitä tarvitset,
Kuka hieroo pois päivän rasitukset?
Kuka täyttää sut lämmöllä,
Kuka sulkee hyväilyyn hellään?
Anna mun olla se, anna mun näyttää,
Voin kaikki sun toiveesi täyttää.

Aamuvarhaisesta iltamyöhään
Kumpikin meistä tekee työtään,
Vaan kun pimeä laskeutuu,
Se tuntuu tuovan yksinäisyyden myötään.
Mut jos sallit mun tulla sun elämään,
Ei kumpikaan meistä kuole ikävään,
Beibe, mä rakastan sua pitkään,
Eikä sulta enää puutu, ei puutu –

Mielihyvää, iloa ja nautintoa...