Tuhannet mun kasvot

Iltoja. :)
Mulla oli kiva viikonloppu. Vietin sekä perheeni, ystävien että Mikonkin kanssa aikaa.

Meillä oli äidin kanssa pienimuotoinen tyttöjenilta, johon äippä oli ostanut meille molemmille muutamat saunasiiderit. Mulla olis ollut todella hyvä hetki avautua lauteilla Mikosta, kun puhe kääntyi miehiin. Äiti ihmetteli, miksen ole pitkiin aikoihin tuonut ketään poikaa meille kylään. Mulla oli ennen Mikkoa tapana tuoda jätkäkavereita, joiden kanssa hengailin, meillekin viettämään aikaa.

Kun alotin Mikon kanssa pyörimisen, ei jätkien kotiin tuominen tuntunut enää niin luontevalta ja jotenkaan..soveliaalta. Vaikka kaikki nää tyypit on ollu vaan kavereita ja edelleenkin mulla on miespuolisia kavereita joiden kanssa vietän aikaa, mutta ei se ole enää sama asia.
Ei Mikko ole mua todellakaan kieltänyt näin toimimasta, mutta mulle itelleni on tullut sellanen fiilis, että toisten jätkien kotiin tuominen menis liian intiimiks ja oudoks, varsinkin kun mulla on jo se yks, jota en voi tuoda vielä kotiin porukoiden ollessa täällä.

Kun äite otti asian puheeks ja yritti udella mun mahdollisista seurustelukuvioista, paljastuksen ensimmäiset lauseet oli jo mun kielenpäällä tulossa. Ne oli melkein ryöppymässä mun suusta äidin tietouteen.
Mä olin niiiin valmis kertomaan.
Viime ajat on olleet niin raskaita henkisesti ja fyysisesti, että mä todella tunnen suurta tarvetta päästä avautumaan ihan omassa oikeassa elämässäni tästä kaikesta.
Pienen hetken tuntu, etten mä olis välittänyt äidin reaktiosta ja kannasta asiaan, kunhan olisin vaan saanut puhua. Kertoa maailman luotettavimmalle ja turvallisimmalle ihmiselle mun touhuistani.

Se on helvetti soikoon mun oma äiti! Kaks eri minää taisteli mussa. Toinen valmiina ottamaan riskin ja altistamaan ittensä tutun ja rakkaan ihmisen mahdolliseen moraaliryöppyyn ja kohtaamaan sen järkytyksen ihan oikeasti.
Anonyymien moralisointikommentit ei varmasti olis mitään verrattuna siihen.
Toinen minä taas vastusteli ja järkeili, ettei äidin tarvitse tietää. Turha tieto satuttaa. En mä halua, että se joutuu huolehtimaan musta turhia. Ei se vois olla ajattelematta tai kuvittelematta, että mä satutan itseäni ja että Mikosta olis mulle vaan harmia.

Joten.. mä en kertonut. Huoleton hymy ja valkoinen valhe "mä oon jätkien luona, en mä niitä tänne viitti enää tuoda", "ei oo löytynyt ketään sopivaa, kaikki kunnolliset on varattuja ja loput on vammasille, eheheheh" ... :/


Eilen illalla, tai oikeastaan yöllä nähtiin Mikon kanssa. Tilanteet sen ja vaimon välillä on vähän muuttuneet. En osaa sanoa, onko ne musta parempaan vai huonompaan päin. Vaikeeta, monimutkaista ja sekavaa, taas vaihteeks.

Käytiin Mikon kanssa keskellä yötä pienellä happihyppelyllä. Mikko otti mua kädestä kiinni, se oli jotain niin ihanaa. Käveltiin pitkin katuja käsikädessä. Kuvittelin tilanteeseen vielä päivänvalon ja ihmiset ympärille. Se oli samaan aikaan helvetin pelottavaa, mutta niin ihanaa. Sitä, mitä mä ootan sekaisin fiiliksin.

Mikko sai ihan idiootti-idean ja varasti jonkun pihasta pulkan. :D Se kuulemma välttämättä halus vetää mua pulkassa ja niinhän me sit tehtiin. En tiedä mistä se noita ideoitaan vetää, mutta se oli ihan mielettömän hauskaa!
Mä huusin täyttä huutonaurua kun istuin pulkan kyydissä ja se veti mua perässään, juosten nopeesti pois rikospaikalta. :D

Käytiin siis pienellä pulkkalenkillä, laskettiin pari mäkeä yön pimeydessä ja mä yritin vetää sitäkin pulkassa.
Lopuks palautettiin pulkka takas oikeille omistajilleen, hitto sitä hiippailua. :D Miks aina sillonkun pitäis olla turpa kiinni, alkaa naurattamaan hysteerisesti? :D

Oon myös puhunu Mikolle yhdestä mun pienestä unelmasta, eli kokeilla siipiä mallimaailmassa. Tiedän, että se on vaikee ja vaativa ala, ja siellä menestyminen suomalaisena on todella vaikeata ja epätodennäköistä.
Enpä tienny ennen eilistä, että Mikolla on suhteita aika vaikutusvaltaisiin ihmisiin ja se yrittää auttaa mua pääsemään oikeiden ihmisten puheille.. :) Tekis mieli kertoa tästä niiiin paljon lisää, mutta enpä voi.. Edes kavereilleni en ole vielä viitsinyt mitään tästä sanoa, kun mikään ei ole vielä varmaa, ja joku uskottava selitys pitäis keksiä, miten pääsin oikeiden ihmisten kanssa tekemisiin, kun Mikon osuutta en tietenkään voi paljastaa..

Nojoo, tässä oli sekava selostus viime päivien kuulumisista.



Ainiin, joku on pommittanut mua kommenteillaan, jossa arvuuttelee asuinpaikkaani ja sanoo tietävänsä mut ja kun en ole niitä kommentteja julkaissut (mulla on se linja, etten enää julkaise YHTÄKÄÄN asuinpaikka arvuuttelukommenttia) on tämä henkilö nyt saanut sen käsityksen, että on arvailullaan osunut oikeaan.


Ei, et ole. En ole tämä tuntemasi henkilö, paikkakunta ei täsmää. Tämän halusin vain sanoa, ettei taas joku täysin ulkopuolinen joudu kärsimään tai saamaan huonoa mainetta syyttömänä tämän blogin takia.


Tästä edes kenenkään ei tarvitse kuvitella päässeensä mun jäljille, kun en julkaise asuinpaikka arvuutus kommentteja. Kiitos. :)