tiistai 31. tammikuuta 2012

Pockets full of stones

Oho, viime kirjottamisesta on ihan huomaamatta vierähtäny aikaa - en kirjautunu koko bloggeriin muutamiin päiviin. Hermolomaa vai ihan vaan ajanpuutetta, päättäkää itse :D Tässä on ollut nyt kaikenlaista tärkeämpää tekemistä kun kirjotella uteliaille ihmisille mun sekavasta elämästä, ja heittäytyä riepoteltavaks ja vainottavaks mun päätöksien takia. Niiden päätöksien, jotka tekee mut onnelliseks.

Mulle on tullu s.postiin huolestuneita kommentteja ja niihin vastaan vaan että mulla ja Mikolla on kaikki hyvin, ei hätää :)

Viikonloppuna olin kavereiden kanssa, jouduin keskelle naurettavaa draamaa ja vietin aikaa myös Mikon kanssa. Jännää, miten ihmisestä voi paljastua täysin uusia puolia pitkänkin tuntemisen jälkeen. Tuli kyllä ihan yllärinä ja shokkina....

Mulla ei oo nyt aikaa tän yksityiskohtaisemmin kirjoitella, enkä mä edes haluakaan. Vähän on sekavat ja painostavat fiilikset ja nyt mun pitäis kuitenkin jaksaa keskittyä ihan toisiin juttuihin.

Pakko kuunnella vielä tää biisi kerran tai pari, aivan mahtava <3

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Jännittävää jännitystä

Aloin tänään taas pohtimaan mun ja Mikon suhdetta syvemmin.

Oon joskus ennenkin miettinyt tätä, nyt kirjoitan sen ylös. Onko yks meidän suhteen kantavista voimista ainainen jännityksen ja seikkailun tunne?

Mulla on tästä niin ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta toivon sydämeni pohjasta, että tää salailuprosessi olis "käyty" jo loppuun ja voitais olla normaalisuhteessa, yhdessä julkisesti ilman salailua ja jatkuvaa pelkäämistä kiinnijäämisestä. Ei tarvis valehdella ja näkemisien järjestäminen ei olis niin hankalaa, se ei olis enää ongelma. Että kaikki sujuis ku rasvattu, ei tarvis nähdä niin paljoa vaivaa.
Pitää toista kädessä missä vaan, suudella julkisesti ilman pelkoa ihmisten katseista ja juttujen leviämisistä. Kailottaa vapaasti koko maailmalle meidän rakkautta.

Toisaalta taas mä omalla tapaa viihdyn näin. Mä oon jo tottunut tähän, kasvanu meidän suhteeseen sellaisena kun se on. Tätä on kestäny niin kauan, että oon jääny siihen koukkuun. Se ainainen jännityksen ja "vaaran" tunne on aika huumaava. Tää on erikoista, seikkailua. Kaks rakastavaista, jotka ei oo voineet saada kunnolla toisiaan. :D Kliseistä, mutta totta.
Mahan pohjalla on aina kutkuttava tunne, kun tietää leikkivänsä tulella. Hipaisut ja suudelmat salassa, niin ettei kukaan näkis.
Siinä on oikeesti oma viehätyksensä. Olla vielä omalla tavallaan saavuttamaton. Se, jonka vuoksi riskeerata kaikki, tehdä erikoisjärjestelyjä. Meillä ei oo yhdessä koskaan tylsää, pieni jännitys on aina ilmassa. Aina.


Nää tunteet ja fiilikset taistelee mussa keskenään. Suurimmaks osaks haluan kuitenkin asettua Mikon kanssa aloilleni, olla normaalissa parisuhteessa. Joskus tulee vaan tunne, että onko yks Mikon ja meidän suhteen ominaisuuksista joita rakastan ja jotka mua viehättää, ne että meillä on niin erikoinen ja jännittävä suhde, se että se ei oo normaali? Lässyttäen sanoen taas, rajoja ylittävä suhde. Rajojen ylittävä rakkaus. Sellanen, ettei voi olla erossa toisistaan.

Muuttuuko meidän suhde sitten ihan täysin, kun vihdoin saadaan toisemme? Helvetin pelottava ajatus sinänsä, vaikka tosiaan haluan myös normaalisoitua tän seurustelun suhteen.
Se ainainen valehtelu on kuluttavaa ja raskasta. Se syö ihmistä sisältäpäin. Vie voimia keksiä valheita, vaikka niillä suojelen itselleni tärkeää ihmistä, sekä itteeni. Ja uskokaa tai älkää, myös Mikon lapsia ja vaimoa.

Nyt tää teksti menee jo liian syvälliseks ja filosofikseks pohdinnaks mun makuun. :D Nää oli vaan näitä tän päivän fiiliksiä.
Päivittäin mä pohdin meidän tulevaa yhteistä elämää ja tälläset oli mietinnät tänään Mikon näkemisen jälkeen..

Mikko tuli siis hakemaan mut töittensä jälkeen. Käytiin taas ajelemassa ja kahvilla. Se oli tänään ihanan hymyileväinen ja hyväntuulinen. Se oli onnistunu hienosti yhessä isossa jutussa :) Tiesin alusta asti että se hoitaa sen homman kunnialla, ja niin se tekikin.
Me vaan hipsuteltiin varovasti toistemme käsiä ja katottiin varmaan tosi tyhmän näkösinä toisiimme ku istuttiin siinä pöydässä. Me ollaan sellasia ihme virnuilijoita, joilla on pari ruuvia turhan löysällä :D Elämä on sillon helpompaa, kun osaa välillä ottaa sen rennosti ja hymyillen.

Ulkopuolisen silmiin se on näyttäny varmaan vaan siltä että kaks toisensa tuntevaa ihmistä istuu kahvilla juttelemassa niitä näitä. Me saadaan se näyttämään siltä, vaikka todellisuus on ihan toista.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Luottamus

Moni on kauhistellut, kuinka voin luottaa Mikkoon, kun se on muka niin kauhea patologinen valehtelijaliero plaaplaa.

Ymmärrän, että muiden silmissä siihen luottaminen on hulluutta ja typeryyttä. Ootte saaneet huonon kuvan Mikosta ihmisenä mun kirjotusten perusteella ja ymmärrän kyllä senkin. Jos itse kuulisin ihmisestä, joka pettää puolisoaan samalla salaisesti seurustellen toisen kanssa, en varmasti ajattelisi että se olis mikään hirveen huipputyyppi.

Asioissa on kuitenkin kääntöpuoli. Onko teillä ihmisiä, joille kerrotte valheita? Ehkä jonkun pienen viattoman valkoisen valheen, jotta pääsisit ihmisen seurasta mahdollisimman nopeasti liukenemaan? Tai ette kehtaisi toiselle kaverille sanoa suoraan että se näyttää sovittamassa mekossa ihan norsulta makkarankuoressa, mutta toiselle kaverille kehtaisit sen suoraan sanoakin?

Niin, aivan varmasti on. Joillekin on helppo olosuhteiden ja tilanteenpakosta valehdella. Toiselle taas ei pysty, tai edes tarvitse. Tällä yritän osoittaa teille sen, että vaikka Mikko joutuukin vaimolleen valehtelemaan, se ei tarkoita sitä, että se kaikille valehtelis. Tai että mulle. Mä tiedän olevani sen verran erilainen ihminen Mikolle, ettei se valehtelis mulle. Ja tiedättekö mitä, ei sen edes tarviikaan. Mä tiedän kaiken oleellisen ja se on itse kertonut mulle vaikeimmistakin asioista.

Se, että Mikko pettää vaimoaan, ei tarkoita sitä, että se tulis tekemään niin mullekin. Kaikki ei oo tainneet vielä tajuta sitä tosiasiaa, että Mikko pettää vaimoaan mun kanssa rakkaudesta. Me ollaan rakastuneita. Ei oo kyse siitä, että Mikko haluis tietentahtoen pettää ja että se olis pinttyny sille tavaks ja että kaikki pettämiseen suostuvat kelpais, ei todellakaan.
Se on oikeesti rehti mies, joka inhoaa itseään tän tilanteen takia. Se ei todellakaan haluais tehdä tätä, mutta sen on pakko. Se ei pysty eikä halua luopua musta, vaikka se pettämisen haluaiskin lopettaa.

Niihin lukuisiin "miten voit luottaa ettei se petä sua jatkossa"-kysymyksiin vastaan: luottamalla.
Ihan niinkuin kaikki te muutkin parisuhteessa elävät ihmiset luotatte kumppaneihinne. Niin yksinkertaista se on.

Mä tiedän ja tunnen Mikon niin hyvin, ettei mun tarvitse pelätä että se mua tulis pettämään koskaan.
Tiedän, että jos Mikko menee johonkin toiseen ihastumaan tai rakastumaan, se tulee kertomaan siitä mulle suoraan, eikä mitään pettämistä kerkeä koskaan tapahtumaan.
Jos niin käy, niin sitten käy. Se on vaan elämää, enkä mä voisi siinä vaiheessa tilanteelle mitään. Antaisin Mikon mennä ja jatkaisin elämääni. Murtuisin varmasti tosi pahasti, loukkaantuisinkin, mutta pääsisin ylös ja jatkaisin elämääni. Muistelisin lämmöllä meidän yhteisiä aikoja ja kaikkea sitä, mitä meidän suhde mulle opetti ja jatkaisin eteenpäin.

Meidän suhteen laatu ja elämäntilanne tulee olemaan niin paljon erilaisempi kun Mikon ja sen vaimon suhde nyt, jossa Mikon on pakko valehdella ja pettää. Meidän suhteessa sen ei tarvitse tehdä niin.
Meillä välit on niin avoimet, -tietenkin tän tilanteen takia-, että kumpikaan meistä ei missään vaiheessa lähtisi toista pettämään. Tässä vaiheessa elämä on kuitenkin opettanut meille molemmille pettämisestä ja salasuhteessa olemisesta niin paljon, ettei kummallakaan meistä tule olemaan tarvetta hypätä siihen junaan enää kyytiin, kun tämä oma tilanne on saatu setvittyä.

Mikko kieriskelee joka päivä todella pahoissa omantunnon tuskissa, vaikka pettää ihmistä, jota ei enää rakasta. Se ei enää koskaan tämän jälkeen halua ajautua tilanteeseen, joka on niin kaksipiippuinen. Se, mitä se tekee, tuntuu niin hyvältä, oikealta ja saa tuntea olonsa onnelliseksi ja rakastetuksi, mutta se on silti väärin, niin väärin.
Kyllä me se molemmat tiedetään. Silti jatketaan. No, ei tää jatku loputtomiin tällein. Kaikki aikanaan.

Sori sekava teksti ja mahdolliset kirjotusvirheet, tulin just ennen tätä ulkoa ja mun sormet on aivan kohmeessa.
Mulla on Mikkoa kauhee ikävä. Melkein itkettää kun ajattelen ees sitä. Sen tummia silmiä ja veikeetä hymyä. Vahvoja käsiä ja nokkelia letkautuksia. Oon ihan ku ekaa kertaa rakastunu pikkutyttö juttuineni :D No, rakastunut mä ainakin oon ja erittäin ikävissäni. Tekis mieli soittaa sille et kuulisin sen äänen. En uskalla enkä voi, pitää oottaa myöhempään iltaan yhteydenottoa sieltä suunnalta.

Olispa jo viikonloppu.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Love takes time

Hyviä iltoja kaikille.
 
Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu, että jaksaa taas ahertaa arjen parissa. Mulla oli ihan kiva, vietin tosiaan mukavaa tyttöjeniltaa kavereiden kanssa. Meidän piti Mikon kanssa nähdä, mutta menipä taas suunnitelmat mönkään..

Mikon vaimo päätti järjestää niillä kotona taas kauheen kohtauksen, joten Mikko ei uskaltanu ottaa riskiä ja lähtee viettämään aikaansa mun kanssa. Mua niin ärsyttää se tyranni ja miten se kohtelee miestään.
Ei mitään rakkautta tai kunnioitusta, pelkkää henkistä alistamista ja piikittelyä, syyttelyä ja komentelua.

Eikä Mikko oo mikään selkärangaton hiiri, joka ei uskalla sanoa takasin tai lähtemään lätkimään, mutta sillä on tavallaan kädet sidottuina, eikä se voi tehdä mitään. Enempää tästä että miksei voi, en tänne kerro.

Vaimo saa siis rauhassa riehua ja kuvitella olevansa kaikkien yläpuolella, oi mahtava kaikkivoipa ylijumalatar -__-

Tälläsinä hetkinä mun tekis vaan mieli pamahtaa paikalle, hymyillä voitokkaan ylimielisesti ja näyttää sille monsterille, että se on menettämässä kaiken ja että Mikolla on ihminen joka saa sen onnelliseksi ja joka oikeesti rakastaa sitä, samaan aikaan ku se akka ite käyttäytyy todella ala-arvoisesti. Vois vaimokkeen ilme olla näkemisen arvoinen, kun se tajuais menettävänsä oikeesti aivan ihanan miehen toiselle ihmiselle.

Mä en oikeesti meinaa malttaa odottaa sitä päivää, kun voidaan Mikon kanssa olla vapaasti yhdessä, eikä kukaan pilaa meidän yhteisiä suunnitelmia ja tekemisiä. Kukaan ei jyrää mun ohi vaatimuksineen ja komenteluineen. No, tekeepä vaimo kokoajan eroamisesta Mikon silmissä entistä helpompaa käyttäytymisellään.

Tyttöjenillassa oli taas vaihteeks suht tukalaa, kun puhe kääntyi miehiin (mun silmissä kylläkin enemmänkin keskenkasvuisiin pikkupoikiin). Multa udeltiin taas suhdekuvioista ja ihmeteltiin, miksei mulla oo mitään sutinaa kenenkään kanssa, vaikka halukkaita ilmeisesti olis. Joudun vetämään kylmäkiskosen, suunnilleen miestenvihaaja-ämmän roolia kavereilleni, vaikka mun tekiskin mieli hehkuttaa mun onnea miesrintamalla. :D
Tää on niin raastavaa, niiin rastavaa. Yks helvetin paska puoli tässä meidän kuviossa..

No, mä kestän tän. Oon tähänkin asti kestänyt, joten tuun loppuun asti kestämään. En anna pienintäkään mahdollisuutta riskeille tai sille, että joku menis pieleen ja meidän suunnitelmat ei tuliskaan toteutumaan niinku pitäis.



Haluan muuten hehkuttaa presidentinvaaleja ja sitä, kuinka onnellinen ja iloinen oon kun Haavisto pääs toiselle kierrokselle :) Mä antaisin ehdottomasti tälle herralle ääneni jos äänestää voisin.

Mä tunnen aina suurta kuvotusta jos kuulen tai luen ihmisten juntteja mielipiteitä Haavistosta ja hänen seksuaalisuudestaan. Kerrotteko oikeesti mitä tekemistä ihmisen seksuaalisuudella on työn ja sen hoitamisen kanssa? Ootteko te "hyi yäk homo!"-ihmiset jumittuneet ajattelutapoinenne kauas menneeseen aikaan, jolloin homoutta pidettiin sairautena? Todella junttimaista ja vanhanaikaista ajattelua tuomita ihminen pelkän seksuaalisuuden, ihonvärin, uskonnon tai vaikka varallisuuden perusteella.

Herätys tähän päivään, vetäkää se pää pois perseestä ja yrittäkää nähdä asiat pikkuisen laajemmin, takertumatta ja tuomitsematta yhteen mitättömään seikkaan. En voi käsittää, miten Suomessa voi vielä 2000-luvulla olla niin paljon ahdasmielisiä ja tökeröitä ihmisiä nyrpistelemässä tällaiselle asialle nokkaansa.

Missä avoimmuus, avarakatseisuus ja ennakkoluulottomuus on?!



Huh, saimpahan purkaa inhoa ja pientä vihanpoikastakin tänne, jotka johtuu taas tästä paskasta jota joudun kestämään... Rauhallista illanjatkoa vaan kaikille :D

perjantai 20. tammikuuta 2012

Mä oon rohkee, mä oon vahva

Otsikossahan ne jo tulikin, mun tän päivän tuntemukset.

Mä oon saanu ihan helvetisti tän blogin kautta paskaryöpytystä, mutta arvatkaapa mitä? Mä oon kestäny ne.
En anna kasvottomien ihmisten ilkeiden sanojen satuttaa, en anna niiden vaikuttaa mihinkään. En siinä, millainen oikeasti oon ihmisenä, mitä teen tai miten tulen jatkossa tekemään.

Päinvastoin odottamuksia, mä oon saanu tosi paljon lisävoimaa ja itseluottamusta kommenteista, jotka on tarkotettu lyyhistämään mun itsetuntoa ja minäkuvaani. Mä saan jollain oudolla tapaa niistä lisäpuhtia kestämään salasuhteen asettamia vaikeuksia ja ongelmia.

Asiahan on sillä tavalla, että on ihminen sitten nuori tai vanha, älykäs tai tyhmä, erinomaisen harkitseva tai hätiköidysti toimiva, hän joka tapauksessa elää omaa elämäänsä aivan itse, tekee ratkaisunsa itse ja kohtaa niiden seuraukset itse. Eipä silti, vaikka ihmisen harkintakyky olisikin syystä tai toisesta huono, eivät sen yläpuolelle kyllä harkintakyvyssään mitenkään nouse ne, jotka kuvittelevat tietävänsä jopa täysin vieraiden ihmisten asiat näitä itseään paremmin. Se on huonoa harkintakykyä, jos mikä.

Mä voin katsoa itseäni peilistä ja hyvällä omallatunnolla nähdä siellä kauniin, fiksun, luotettavan, vahvan ja rohkean nuoren naisen. Sellaisen, joka on henkisesti niin kypsä ja vahva, että kestää asioita, joita moni muu ei kestäisi. Kestää ne rakkauden takia. 


Mulla on ollu tähän asti ihana päivä, enkä malta odottaa huomista. <3 Elämä on oikeesti ihanaa kun siitä ottaa kaiken ilon irti ;) 

torstai 19. tammikuuta 2012

Voi tätä onnen määrää! :)

Kuva ei oo mun ottama :)


Tulin just luistelureissulta Mikon kanssa. Eilinen kiukku ja pahamieli on nyt niin mennyttä, toi mies sai mut niin hyvälle mielelle ettei oo tosikaan <3 Tää on just niin sitä, kun aikasemmin sanoin, että miten toinen voi saada hetkessä vittuuntumaan ja vihaseks ja sitten toisessa hetkessä nauramaan mahan kipeeks ja muuttumaan maailman onnellisimmaks ihmiseks.

Mikko siis pisti aikasemmin päivällä viestiä ja kysy voitaisko käydä illasta yhellä vähän syrjäsemmällä pikku kaukalolla luistelemassa. Eilen ajattelin etten halua nähä koko miestä tällä viikolla, et pieni hajurako tekis hyvää, mut en voinu vastustaa mun hömppää ku se pisti niin söpön suostutteluviestin.

Se oli ottanu evääks termariin kaakaota, tehny sämpylöitä ja käyny jostain leipomosta ostamassa sellaset ihanat leivokset :)
Oli ihana luistelun jälkeen pyllähtää istumaan ihan sen viereen naama ja varpaat jäässä syömään sen tekemiä eväitä. Aloinkin miettii, et miten oon ees voinu olla tollaselle ihmiselle koskaan vihanen, niin ihana hölmöke se kuitenkin loppujenlopuks on.
Mä niin rakastan siinä tota sen huomaavaisuutta ja kekseliäisyyttä<3


Mikolla on kuulemma joku iso juttu mulle viikonloppuna. Aion kyllä edelleen mennä viettämään tyttöjeniltaa kavereiden kanssa, mutta onhan mun pakko nähdä sen kanssa, et mikä se sen iso juttu oikein on. Luulen et se on jotain sen lepyttelyä edelleen, kun se tietää minkälainen pitkävihanen ämmä oon joskus :D Joku reissu kyllä tekis taas hyvää, vaikka jonnekin lämpimään? ;)

Monia on kiinnostanut se, kun kerroin aikaisemmin, että testasin eräällä tapaa Mikon sitoutumista ja mun kanssa tosissaan olemista. En suostunut sillon kertomaan mistä oli kyse, mut nyt uskaltanen kertoa.
Mä siis kysyin Mikolta, et olisko sille ok, jos kerron meidän suhteesta mun parhaalle ystävälle.
Se tietenkin oli ensin sitä mieltä, että ei todellakaan kannata, ettei kenenkään voi luottaa niin paljoa että menis kertomaan tästä ja että sana liikkuis ja oltais sitten molemmat kusessa ja että se haluaa suojella mua ihmisten tuomitsemisilta yms.
Sit se mietti hetken ja sano, että jos oon satayks prosenttisen varma tän kaverin luotettavuudesta ja että jos tosiaan tarviin jonkun jolle tästä sen (eli Mikon) lisäks puhua, niin voin uskoutua tälle kaverille.

En tiedä mitä te ootte mieltä, mutta mulle toi todisti jo todella paljon ja sehän tässä on pääasia. Mikko on mun kanssa tosissaan, koska se olis antanu mun/meidän ottaa ison riskin ja kertoa meistä ulkopuoliselle. Jos se ei ois mun kanssa tosissaan, ei se uskaltais antaa mulle lupaa tollaseen, ei todellakaan.
No, enhän mä sit oikeesti kertonu meidän suhteesta kenellekään ja sanoinkin sit sille etten uskaltanutkaan kertoa.

Mutta mä uskallan kertoa tästä ja tosta meidän luistelureissusta, koska en usko että Mikko selailee demiä, vauvafoorumeita tai hevosfoorumeita, joista siis suurinosa kävijöistä tulee :D Ja mun lisäksihän vaan Mikko tietää nää tapahtumat ja keskustelut, joten tunnistamisen kanssa ei oo taas mitään pelkoa.

En vaan voinu olla hehkuttamatta mun ihaninta miestäni<3 Rakkaus on kyllä maailman voimakkain ja huumaavin huume! Mikään ei saa pyyhittyä tätä hymyä mun kasvoilta tai vietyä tätä onnen ja ilon tunnetta multa pois. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, muistakaa rakastaa! <3

PS: Suosittelen kaikkia käymään luistelemassa, en muistanutkaan miten ihanaa se on! Mieli ja kroppa kiittää :)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Maistuvaa keksiviikkoa kaikille

Heipparallaa taas kaikille.

Onneks on taas keskiviikko. Koulussakäynti ei inspaa pätkääkään tällä hetkellä, mutta oon silti saanu itteni pakotettua siihen paskalaitokseen sivistämään itteeni.. On taas se aika vuodesta kun mä vajoon johonkin omaan pikku maailmaani, enkä haluis tulla sieltä pois. Mikään ei kiinnosta tai innosta ja lähes kaikki on suoraan perseestä.

No, Mikon kanssa kaikki on kuitenkin saatu selvitettyä ja meidän välit on ihan ok. Ei olla nähty viikonlopun ja sen riidan jälkeen, vaan puhuttu asiat selviks puhelimessa. Puhuttiin yli tunti (!!! erikoislaatuista puhua näin kauan puhelimessa yhtämittaisesti sen kanssa !!!), sain anteeksipyynnön ja selityksen sen outoon käytökseen ja kaikki on tosiaan nyt ihan hyvin. Puhelun aikana yks koulukirja sai mustekynällä tosi upeita kukka, tribaali ja sydän koukeroita sivulleen kun ajatuksissani puhelun aikana samalla rustailin siihen omiani, hupsis.

Mikko ehdotteli, josko tehtäis jotain kivaa yhessä tulevana viikonloppuna, mutta oon saanu kutsun tyttöjeniltaan joten miehet saa sillon jäädä kakkoseks :) Annan sen kuitenkin viimeiseen asti luulla että oon innoissani sen ehdotuksesta, mutta viime tipalla perunkin tuloni. Saa maistaa herra omaa lääkettään. Nojoo, en oikeesti oo enää vihanen tai katkera, vaikka vähän jotenkin tekee mieli antaa sille takas samalla mitalla.

Ehkä hieman lapsellista, tiedän. Jotenkin tais jäädä kuitenkin pieni ärsytyksen palanen hampaankoloon viime viikonlopusta. Se lähtee sieltä omalla ajallaan pois. En yleensä oo pitkävihanen, mutta vaikka annan anteeksi, en pysty ihan helposti unohtamaan koko juttua, vaan jään siltikin vatvomaan ja ärsyynnyttämään edelleen sillä mieltäni.

Nyt alan kattomaan South Parkkia netistä, se on parasta viihdykettä ja mielentyhjennystä mulle.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Se tunne kun..

..elämästäsi kertova blogi on pistetty seksiblogilistalle.

Siis mitä? Pitääkö tätä jotkut oikeesti jonain seksi/fantasiablogina? Tietenkin mieltymyksensä kaikilla -en tuomitse niitä jotka sellaisia lueskelee ja niistä tykkää- mutta on sen nyt ihan helvetin hämmentävää nähdä kävijöitä tulevan sivustolta, jonne on listattu oikeasti irstaita seksiblogeja.

Saako jotkut sitten jotain pimeitä kiksejä mun blogista? Ei tää oo mitään kiihkeetä seksifantasiaa, vaan mun elämää.

Outoa. Oon samaan aikaan todella huvittunut, ihmeissäni sekä...yökötyksen vallassa.

Mikon kanssa tilanne on lähes yhtä pimeä. Oon ihmeissäni kaikesta. No, ei siitä sen enempää. Mitään kovin traagista tai mullistavaa ei kuitenkaan oo tapahtunut.

PS: Loin sähköpostiosoitteen, johon te ihmiset, jotka haluatte mun kanssa jutella, muttette halua tehdä sitä (todella ymmärrettävistä syistä) täällä blogin puolella, voitte kirjoittaa viestiä.
candy94@hotmail.fi


Ihanaa viikonalkua kaikille.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Mut syliis vielä kerran jään tänne harmaan hämärään

Tää korttitalo romahtaa yksi kortti kerrallaan,
kun seinät kaatuu voiko mua ees enää pelastaa?
Yksi kortti kerrallaan tää korttitalo romahtaa
enkä talon raunioon tahdo asumaan




Joo, tarkkasilmäisimmät huomas, että kirjoitin eilen yöllä todella nolon ja hävettävän kännikirjoituksen jossa angstasin mun ja Mikon riitaa. Ei menny eilinen niinkun elokuvissa - tai pitäiskö ihan vaan sanoa, että niinkun alunperin sovittiin?

Mikko ties että olin innoissani oottanu eilistä ja meidän yhteistä aikaa, ja sitä että se jäis meille yöks. No, eipä se sit jäänykään. :))
Syitä sille en ala tänne enempää erittelemään.

Mutta siitähän se kriisi sitten alko, olin väsynyt, pettynyt ja ylireagoin.

Ja koska riitaan tarvitaan aina kaks, pääs Mikon huonoimmat puolet esiin ja soppa oli valmis. Äkkipikaisuus, periksiantamattomuus ja marttyyrimaisuus on "hyviä" ominaisuuksia riidan sattuessa vaikeuttamaan tilannetta. (tiedoksi teille jotka ootte Mikon huonoista puolista kyselleet)

No, ei toi meidän ensimmäinen riita ollut. Yli vuoteen mahtuu jos jonkinmoista kinaa ja kädenvääntöä kun kaks äkkipikasta, tempparamenttista ja tulista ihmistä on yhdessä. Sillonkun meillä on ihanaa, meillä todellakin on tosi ihanaa. Mutta sit kun meille tulee riitaa, me todellakin riidellään. Riidat ei koskaan mee fyysiseen yhteenottoon ja se on taas suuri plussa Mikossa riitelijänä.

Eli niille tiedoksi, jotka ei tiedä yhtään mitä poistetussa yöllisessä kirjotuksessani luki: Mun porukat on poissa kotoa ja Mikko oli meillä illalla. Meillä oli kivaa riitaan asti, tehtiin yhessä ruokaa, katottiin elokuva, käytiin saunassa (ja alasti hangessa pyörimässä, hyi helkkari:D) ja pelattiin yhtä peliä :) Kiva ilta siis tosiaan räjähdykseen asti.

Ei olla sovittu vielä riitaa sen kanssa, oottelen sen yhteydenottoa. Voi olla että menee huomiseen asti, ennenkun herra tulee järkiinsä ja suostuu nielemään ylpeytensä pyytämällä anteeks. Anteeks voin mäkin pyytää omalta osaltani paskaa käytöstä, mutta enemmän Mikolla on aihetta nöyrtymiseen kun mulla ja se varmasti tietää sen itekin.

Vähän on vielä paska fiilis eilisen tapahtumista, vaikka en enään varsinaisesti vihanen oo. Ymmärrän kyllä jollain tapaa syyn, miksei se voinu jäädä, mutta toisaalta taas en yhtään. Me oltiin sovittu. Se rikko lupauksensa, vaikka siihen olikin ihan järkevä syy.
Siltikin mun päässä pieni ääni varottelee ja käskee perääntymään. Ahdistaa taas vaihteeks kaikki.

Mä tiedän olevani vahva ja tiedän kyllä että tää kaikki on sen arvosta, mutta silti tulee näitä päiviä ja hetkiä kun mun oma usko alkaa horjumaan ja alan kuvittelemaan päässä kaikkia kauhuskenaarioita siitä, kuinka kaikki suunnitelmat murenee ja lupaukset petetään ja jään yksin itkemään tyhmyyttäni.

Välillä oikeesti toivon, etten ois koskaan ees tavannutkaan koko ihmistä. Mun elämä olis jollain tapaa paljon helpompaa ja simppelimpää ilman sitä. Sitten taas alan kelailla minkälaista mun elämä nyt sit oliskaan ilman Mikkoa ja mut valtaa fyysinen huono-olo. En vois kuvitellakaan enää itteeni ilman sitä. Pelkkä mielikuva itestäni ilman mun halinallee on ihan hirvee!


Heti kun mä kirjotin noi edelliset kappaleet, aloin taas miettimään et jumalauta nainen, sä oot tyhmä! Miks mä ajattelen ees tollasia? Mä tiedän, että Mikko rakastaa mua. Se on osottanu ja todistanu sen niin monesti eri tavalla. Me molemmat tiedetään, että meidän välillä on jotain outoa kemiaa ja vetovoimaa, jota ei todellakaan tuu koettua hyvällä tuurilla kun muutaman kerran elämässään. Kuulostaa taas niin kliseiseltä lässynlässynläää-paskaloruilulta, mutta uskon että te jotka ootte kokenu saman, tiedätte kyllä että se on totta.

Mut tää on niin tätä :) Tunteet heittää helvetinmoista vuoristorataa. Miten voi yks ihminen tehdä yhdessä hetkessä ihan hulluks ja raastaa teoillaan ja pelkällä olemassaolollaan niin vitusti? Ja sitten taas kohta se tekee susta maailman onnellisimman, rakastetuimman ja iloisimman ihmisen saamalla nauramaan mielipuolisesti jutuilleen? Kertokaa mulle te jotka luulette tietävänne.

Eniten vaan vituttaa se, että Mikko tietää mun tunteet ja ajatukset ja se tietää että on pistäny mut paskaan asemaan. Se tietää, että se on helvetin raastavaa ja vaikeeta jokaikinen päivä, vaikka kaikki oliskin ihan hyvin. Jollain tapaa varmaan odotan ja oletan siltä jotain ihme erikoiskohtelua kun se pistää mut kestämään niin paljon kaikkea. Sit kun en aina saakaan, petyn ihan helvetisti ja riidan ainekset on taas koossa.

Jaa, tästä tuli taas tällänen maailman sekavin tunteenpurkaus suoraan pääkopasta enempää ajattelematta tai suunnittelematta, mitä olis järkevää kirjottaa. Pahoittelut äidinkielen oikeinkirjoittajien palvojille, ei pysty tänään parempaan suoritukseen. Ja oikeestaan, miks mun pitäiskään? Kaikki ajatukset ja tapahtumat tulee tänne suoraan just niinku ne on tapahtunu ja puran ne päästäni kaunistelematta tai tekstiä etukäteen luonnostelematta ja tarkistelematta.

Nojoo, kyllä tää taas tästä. Nyt kärsin eilisen vihanlievittämisen seuraukset, eli krapulan. Isin viinakaapille sortuminen oli kyllä todella huono idea, mutta niistähän mä oon tehty. Impulsiivisuudesta ja huonoista ideoista. Ei mikään maailmas paras yhdistelmä.
Eipä ollu eka kerta ku kävin verottamassa iskän juomakeräilystä pikkusen, tosin viimeks olin viistoista kesänen ja tyhmänä lantrasin mehuun jotain kallista konjakkia bileisiin mennessäni. Jokainen voi varmaan arvella kuinka juomatta se sekotus jätettiin :D Hyi helvetti.

Toivottavasti teillä muilla oli parempi viikonloppu.

PS: Ja ei, meidän riitaan ei liittynyt millään tapaa juustonaksun heittäminen sen yhden naamaan ku se yritti huijata mua pelissä :D

perjantai 13. tammikuuta 2012

Linjoilla taas :)

Heippa kaikille! Moni on varmaan ihmetelly mitä mulle ja blogille on käynyt kun pistin sen suljetuks.

Mitään ihmeellistä tai vakavaa ei ole tapahtunut, ajattelin vaan ottaa pienen hermoloman tästä touhusta. Reilun vuorokaudenkin loma negatiivisista kommenteista ja uteliaista silmäpareista tekee ihmeen hyvää :)
Toivottavasti myös vihaisimmat ja fanaattisimmat lukijat kerkes tän tauon aikana hieman rauhoittumaan. Jos verenpaine mun kirjotuksia lukiessa nousee liikaa, suosittelen lopettamaan mun elämän seuraamisen ja keskittymään omaan.

Osaan ottaa asiallista ja rakentavaa kritiikkiä ja mielipiteitä vastaan, mutta rajansa kaikella. Lukekaa ajatuksen kanssa vihakirjoituksenne ennen lähettämistä ja miettikää tarkkaan haluatteko sanoa kenellekään kirjotustenne kaltasia asioita. Vaikka mä olisin kuinka paska ihminen ja tekisin teidän mielestä ihan kamalia asioita, siltikin, miettikää haluaisitteko sanoa ystävällenne, serkullenne, treenikaverille, kurssikaverille tai vaikka naapurille sellasia asioita.
Mä voin todellisuudessa olla ihan kenen teistä vihakirjoittajan edellämainituista.

No, elämä ja bloggailu jatkuu nyt kuitenkin taas normaalisti. Meidän piti Mikkosen kanssa nähdä seuraavan kerran vasta lauantaina, mut mä tulin tossa just kotiin sen kanssa ajelemasta. Niillä oli ollu kotona taas inhottava tilanne päällä, joten Mikko lähti hetkeks pois kotoa rauhoittumaan ja pyys mua mukaan ajelulle.
Käytiin yhdellä huoltoasemalla kahvilla ja munkilla :) Okei, mä en enää iltamyöhään munkkeja napostele, mut kummasti tuo yhdistelmä ( + mun aina superhauska seura! :D) rauhotti äksy-Mikon ja se sit onneks piristykin huomattavasti niiden riidasta huolimatta.

Seuraavan kerran nähdään sit lauantaina kun meillä on talo kokonaan mun käytössä. Porukat lähtee kauempana asuvan ystävänsä pyöreitä synttäreitä viettämään ja jäävät sinne yöks, joten voidaan rauhassa viettää Miksulin kanssa meillä iltaa :) Tiedossa saunomista, pelailua ja elokuva. Ihana ilta tiedossa siis <3

PS: Vastaan näihin jo ennenkun kysytte;
Ei, kukaan ei ole kattonu mua koulussa oudosti eikä musta ole liikkunu mitään juoruja.
Ja kyllä, mun porukat ei olis päästäny mua lähtemään mihinkään illalla, mutta mun onneks mun huone ja ulko-ovi sijaitsee kaukana niiden makuuhuoneesta, joten lähdin ilman lupaa. Onneks noi vanhukset on niin sikeeunisia, että meillä vois räjäyttää raketin eikä kumpikaan välttämättä heräis edes siihen :D

Hyvää yötä kaikille ja hauskaa viikonloppua! <3

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Voi teitä höpönassukoita :)

Sain tälläisen kommentin, jonka ajattelin julkaista ikäänkuin vastauksena kaikille niille, jotka tulevat ilmoittamaan tehneensä juttuvinkkejä ympäri nettiä eri lehtiin mun blogista :) Te ihan oikeasti tuhlaatte vaan aikaanne juttuvinkkien tekojen kanssa.


"En muutenkaan usko, että kyseisetä blogista tulee mihinkään "oikeisiin" medioihin mitään juttua - JOS kirjoittaja on alaikäinen tyttö, joka on suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa, ei aiheesta oikeasti vain voida kirjoittaa lehdissä tms. Tavallisen ihmisen yksityisyydensuoja (ja alaikäisyys) nyt kuitenkin painavat sen verran+tuon tarinan todenperäisyyttä on vaikea, ellei mahdoton todistaa. Keksittyjä juttuja ei kuitenkaan mikään itseään arvostava lehti mene julkaisemaan, taustat tulisi tutkia niin tarkkaan kuin mahdollista.

Journalistin ohjeista varsinkin kohdat 7, 8, 10, 11, 12, 21 ja nämä ovat mielestäni tässä keississä oleellisia:

"27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

--

30. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita."

> http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/"
 

I rest my case.




PS: Viikonloppuna meillä on koti tyhjillään porukoiden kaverin synttärijuhlien takia, joten sillon nähään Mikon kanssa seuraavan kerran. Kauhee ikävä, miten jaksan oottaa viikonloppuun asti? :(

tiistai 10. tammikuuta 2012

Helvetin outo fiilis.

Joku mun lukija kysyi jo aikaa sitten, että oonko kuullut missään netin ulkopuolella puhuttavan mun blogista, että tämän kommentoijan kaveriporukassa ainakin puhutaan tästä blogista. No, tähän mennessä en ollut kuullut, mutta tänäänpä kuulin. Oon vieläkin hieman hämmentynyt, peloissani ja ihmeissäni asiasta.

Olin siis koulussa tänään, käveltiin luokkakavereiden kanssa käytävällä ja kun mennään yleisten tietokoneiden ohi, mun silmissä vilahtaa blogini vaaleanpunainen pilkullinen sivupohja ja bannerin kuva. Tottakai mun mielenkiinto herää, nään ekaa kertaa mun blogini muualta kun oman koneen näytöltä.
Huikkaan kavereille että käyn tietokoneella tsekkaa nopeesti pari juttua ja että ne voi mennä edeltä.
Onneks viereinen tietokone oli vapaana, joten pääsin siihen "tsekkailemaan" mitä mun blogia tarkkailevat tytöt siitä puhuis. Siinä oli kolme tyttöä, joista yhden tiesin nimeltä.

Ei helvetti olin äsken tyhmä ja kirjotin niin tarkasti tyttöjen keskustelun kun muistin ja kuulin. Sitten tajusin, että ainiin nehän lukee mun blogia ja varmasti tunnistaa itsensä siitä keskustelusta ja sitten käy ilmi missä koulussa olen ja henkilöllisyyteni on vaarassa :D Huhuh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Tällein lyhyesti tiivistettynä tyttöjen mielipiteet blogista oli: yks niistä halveksi "huora-Candya", toinen taas vähän ehkä puolusteli ja kolmas keskitty kännykkänsä pelaamiseen tai tekstaamiseen sanomatta asiaan oikein yhtään mitään. Oli hieman vaikea olla siinä vieressä pokkana ja kuunnella mitä ihmiset musta puhuu. Miettikää, ihan vieressä seisoessa :D!
Mä yritin olla mahdollisimman luontevasti siinä koneella, etten paljastuis salakuuntelijaks ja muka selailla iltasanomia. Tyttöjen keskustelu ei kauaa kestäny, ne vähän selaili mun blogia ja sitten menikin jo toisille sivuille.

Olin ihan jännityksestä ja shokista jäykkänä siinä koneella ja sellanen pienoinen vainoharhaisuuden tunne alko puskee läpi. Mun koululaiset lukee mun blogia. Ne puhuu siitä. Tuntuu, että ihmiset on jo liian lähellä. Ahistaa ihan vitusti ja tuntuu että mun otsassa lukee isolla mustilla kirjaimilla CANDY tai SALARAKAS.

Tähän asti en oo kuullu missään netin ulkopuolella puhuttavan tästä. Tähän asti kaikki mielipiteet mun blogista on ollu pelkkiä kirjaimia ruudulla. Tänään ekaa kertaa kuulin niitä ihan oikeasti jonkun suusta. Jotenkin tää kaikki muuttu.. Pelottavammaks ja konkreettisemmaks. Mä alan ehkä vasta nyt pikkuhiljaa käsittämään, että tätä oikeasti luetaan, ihmiset halveksii mua ja mulla on joka kerralla kun kirjotan jotain, riski paljastaa itestäni tai Mikosta liikaa.

Yks koulukaveri pyys mua kahville koulun jälkeen. En mennyt, vaan keksin jonkun surkeen tekosyyn miksen voi tulla. Mua alko pelottamaan, jos sekin alkais puhumaan mun blogista ja sanomaan kamalia asioita musta ja mun elämästä. Mun pitäis vaan istua ja kuunnella ja yrittää neutraalisti kommentoida asiaa jotenkin. Esittää, ettei sen suusta tulevat mielipiteet oikeasti koskettais mua tai liittyis muhun mitenkään. Istua ja kuunnella tyynenä arvostelua ja huorittelua.
Ei helvetti miten pelottava mielikuva.

Sääli on sairautta

Mun on pakko avautua tästä aiheesta, kun niin moni on tullut kirjoittamaan mulle kommenttia, joissa kirjoittaja antaa sellaisen kuvan, että olen säälittävä, säälittävässä tilanteessa tai muuten vain säälii mua.

MIKSI?

Aloin miettimään tilannetta ulkopuolisen silmin ja kuvittelen ikäiseni naisenalun seurustelevan vanhemman perheellisen miehen kanssa salaisesti. Joo, alkuasettelu ei kuulosta kovin hienolta ehkä ensialkuun, mutta kun alan miettimään asiaa tarkemmin, miksi mun pitäs tuossa tilanteessa ketään sääliä?

Mun omat säälimisenkohteet on: kuolemaan johtavan sairaat, varsinkin nuoret ihmiset, raha-asiansa ja koko elämänsä tavalla tai toisella peruuttamattomasti ja perusteellisesti sotkeneet ihmiset, erittäin yksinäiset tai mielenterveysongelmaiset ihmiset, läheisensä menettäneet ihmiset, suuren tregadian kohdanneet ihmiset, erittäin köyhät ihmiset, järkyttävän hyväksikäytön uhriksi joutuneet ihmiset plus kehitysmaissa kurjissa oloissa asuvat ihmiset. Ihmisten lisäks säälin julman eläinrääkkäyksen uhriksi joutuneita eläinparkoja tai pentutehtailu-eläimiä.

Nojoo, tuossa oli nyt omaa listaani, minkälaisissa tilanteissa olevia säälisin ja moni varmasti ymmärtääkin että miksi. Mutta en vaan ymmärrä, miks kenenkään pitäisi sääliä mua. Miks mä olisin säälittävä?

Tuntuu, että varsinkin vanhemmat kommentoijat näkee mut pienenä tikkaria syövänä, punaposkisena hyppynarua hyppelevänä tytöntyllerönä joka antaa sinisilmäisenä aikuisen miehen käyttää itteensä (seksuaalisesti?!) hyväkseen.

Sitten taas nuoremmat kommentoijat näkee mut kovis ihkuteinidaa-muijana, joka on olevinaan tosi hyvä ja erikoinen tyyppi kun on itteensä vanhemman miehen kanssa ja sekös se onkin vasta säälittävää. Varsinkin kun tää mies ei varmasti oikeesti halua teiniltä mitään muuta kun kisakireetä reikää.

Hyvät ihmiset, asia ei ole kummallakaan tavalla. Mä en ole enää lapsi. En sano olevani viisas ja elämää paljon nähnyt aikuinen, mutta en mä kyllä ihan mikään typerä täysin keskenkasvuinen vasta vastakkaiseen sukupuoleen tutustunut vedätettävissä oleva kakarakaan ole.
Ei miesten huomio ole mikään uusi juttu, jonka takia olisin Mikon kanssa ja että voisin tuntea itseni sen kanssa halutuksi ja ihmeelliseksi. Mikon kanssa oleminen ei liity myöskään mitenkään mun itsetuntooni, se on tasan samaa luokkaa mitä ennen meidän tapaamista oli ja tulee jatkossakin olemaan yhtä hyvä. (Teille keittiöpsykologeille ja analyyseillenne vastauksena siis näihin arvuuttelui..anteeks siis "faktoihin".)

Mikon kanssa oleminen ei liity millään tavalla mun henkiseen kasvuun tai kehitykseen. Mitä ikinä kukaan noilla termeillään tarkoittaakaan. Mä en myöskään häiriinny tai sekoita päätäni Mikon kanssa, mä päinvastoin oon ton ihmisen takia ja ansiosta onnellisempi kun koskaan. Tässä ei tapahdu minkäänlaista hyväksikäyttöä puolin tai toisin.
Mikko ei vaadi musta seikkailua elämäänsä ja säännöllistä kassien tyhjennystä muhun, enkä mä halua siltä rahaa, lahjoja tai ilmaisia reissuja. Tähän siis vastaan samaan syssyyn jollekin anolle, joka ehdotti että testaan Mikon tosissaanolemista sillä, etten anna sille joka kerta kun nähdään. Joo, no enhän mä annakkaan :) Se on siis testattu aika moneenkin otteeseen, ja Mikko on läpäissyt kansan yleisen käsityksen "näin testaat onko miehesi tosissaan kanssasi"-testin.
Ei me helvetti sentään joka kerta kun nähdään elokuvamaisesti revitä kiihkoissamme toisiltamme vaatteita päältä, rynkytetä pari tuntia joka reikään ja sen jälkeen romanttisesti hiestä märkänä polteta aftersex-röökejä.
Onko ihmisillä oikeesti sellanen käsitys salasuhteista ja niiden sisällöistä? Pelkkää seksiä, seikkalua ja jännitystä. Wohoo, pakko rikkoa teidän illuusio ja vääristynyt käsitys asiasta ja kertoa että olette väärässä. Se ei ole pelkkää edellämainittua toimintaa, vaan ihan sitä kaikkea samaa mitä normaali parisuhde on.
Ei tietenkään olosuhteet huomioonottaen ihan samassa mittakaavassa, mutta muuten kyllä.

Rakkautta, välittämistä ja toisen huomioonottamista. Yhdessäoloa.

Ja mitä noihin lahjomisväitteisiin tulee, niin ei Mikko mua mitenkään lahjo. Se on sen tyyli, ollut aina. Se saa itselleen siitä hyvän mielen, että voi antaa rakkaalleen tai tärkeälle ihmiselle jotain kivaa sillon tällön. Te, jotka luulette että aina kun Mikko mulle jotain antaa, olen jalat heti auki, niin ei se nyt ihan noinkaan mene :D Teidän mielikuvissa ehkä, mutta todellisuudessa ei.
Toi mies on vaan niin omanlaisensa, se mm. tykkää antaa ihan kahjoja ja tyhmiä pikkulahjoja työkavereilleen ja kaikilla on hauskaa :D

Moni tuntuu ärsyyntyvän siitä, etten ota heti vieraiden ihmisten kirjoittamista neuvoista "opikseni" ja toimi niinkuin kommentoijat toivois mun tekevän. Kysympähän vain teiltä, miten itse suhtautuisitte jos teille täysin tuntematon ihminen tulisi tuputtamaan neuvojaan ainoana oikeana vaihtoehtona ja toimintapana? Kertoisi, että tilanne X menee aina tavalla Y, AINA, vaikka mikä olisi.
"Jos sä tiput katolta, sulta murtuu aina vasempi lonkka ja pari kylkiluuta. Leukaan tulee noin viiden sentin pituinen naarmu." helvetin paska vertauskuva, i know :D
Vaikka se olisi sua sata vuotta vanhempi, viisaampi, miljoona samankaltaista tilannetta elämässään nähnyt, keksinyt lääkkeen aidsiin, kouluttanut dinosauruksia ja muutenkin ihan semitäydellinen tyyppi?

Noniin, eiköhän tää hallitsematon ja päätön avautuminen taas riittänyt tällä kertaa. Mikkokin soitti mulle tän kirjottamisen aikana taas kuiskuttelupuhelun. Raasu joutuu nukkumaan vierashuoneen surkeella levitettävällä sohvalla. :(
Nyt painun nukkumaan, että kerkeen aamulla ajoissa kouluun enkä joudu juoksemaan korollisissa kengissä kilometriä ollakseni ajoissa (kulkuneuvoon vai suoraan kouluun? Hmmm, siinäpä on taas salapoliiseille selvitettävää;O *tähän joku salapoliisiohjelman mysteeritunnelmainen tunnusmusiikki*).

Hyvät yöt!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Mikon isyys

Äääähh, huomenna alkaa taas koulu. Toisaalta tosi mukava nähdä pitkästä aikaa koulukavereita, joiden kanssa ei vapaa-ajalla juurikaan ole ja saada elämään taas järkevämpi rytmi. Toisaalta taas vielä mielellään lomailisin ja nukkuisin hyvällä omallatunnolla pitkään :D
Tuo meidän pikku reissu Mikon kanssa kyllä päätti mun loman mahtavasti!

Moni on alkanu kovalla kädellä arvostelemaan Mikkoa isänä, yhtään blogitekstejä enempää asiasta tietämättä.
Ajattelin ensin, etten ota tähän asiaan enempää kantaa tai puolustele Mikkoa siinä, koska tiedän itse miten ihana isä se on. Sitten provosoiduin arvostelukommenteista ja ajattelin kirjottaa vähän enemmän Mikon isänä olemisesta.

Mä voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että Mikko on mahtava isä, eikä mulle tuu morkkiksia sen kanssa olemisesta lasten kannalta, koska se hoitaa isälliset velvollisuudet paremmin kun hyvin. Eri asia sitten tietenkin, jos meidän suhde menis lasten hyvinvoinnin edelle, mutta lapset on silti Mikolle tärkein asia maailmassa ja mä hyväksyn sen ja mun mielestä normaalin aikuisen arvojärjestyksessä ykkösenä kuuluukin olla lapset, oli elämäntilanne mikä hyvänsä.
Tottakai meidän yhdessäoloaika verottaa omalla tavallaan Mikon ja lasten yhteistä aikaa, mutta silti Mikko viettää paljon aikaa lastensa kanssa. Lapset on Mikolle koko elämä. Se hymy huulilla kertoo aina mitä ne on tehneet ja mitä lapset keksineet ja oppineet. Se elää omaa elämäänsä lastensa kautta. Ne on sille mielettömän rakkaita ja tärkeitä ja se on tehnyt aina kaikkensa lastensa hyvinvoinnin eteen.

Yksi piirre Mikossa jota rakastan, onkin sen  mahtava isänä oleminen lapsilleen. Mä nään siinä omille lapsilleni täydellisen ja rakastavan isän. Hupsun ja vitsikkään, hieman ehkä suostuttelulla helposti periksiantavan, mutta silti kohtuulliset ja järkevät rajat asettava. Sellasen, joka keksii aina hauskaa tekemistä, jonka kanssa ei koskaan tule tylsä. Joka tulee lukemaan iltasadun ja tekee aamupalaksi hymynaamavoileipiä. Käydä luistelemassa ja metsäpoluilla eväsretkellä. Se joka istuu kipeän lapsen vuoteen vierellä vaikka aamuun asti valvomassa. Se, joka tuo joka reissusta jotain kivoja tuliaisia.

Mä halveksin ihmisiä, jotka kylmästi jättää lapsensa. Meidän suhde olis jo ohi, jos Mikko olis vaan hypännyt mun matkaan ja jättänyt lapset oman onnensa nojaan, kasvamaan ilman isää. Mä en ikinä haluais sitä. Sen omien lapsien takia ja senkin takia, koska se ei olis enään täydellinen isä mun tuleville lapsilleni.
En mä haluais sellasta isää lapsilleni, joka hetken mielijohteesta jättäis lapsensa.

Ja niille jotka ehdottaa raskaaksi hankkiutumista nyt: Not gonna happen :D Vaikka mä kuinka lapsista tykkäänkin ja niitä ehdottomasti haluan, niin en siltikään nyt. Vaikka Mikko kykenis taloudellisesti mut ja lapsen elättämään, en mä haluais sitä. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että ennen lapsia on molemmilla vanhemmilla oltava perusasiat kunnossa; koulut käyty, oma asunto, työpaikka ja raha-asiat hyvin hoidettuna. Mun arvomaailmassa lapsi ansaitsee vain parasta ja sitä voi tarjota vain, kun edellämainitut asiat on kunnossa.

Mun päässä onkin kauhukuva itestäni tän ikäisenä raskaana, lukittuna vauvaan 24/7, työttömänä ammatin puuttumisen takia.. Hyi. Mä haluan elää nuoruuttani vielä muutaman vuoden täysillä, matkustella ja viilettää miten haluan. Sitten voin rauhottua ja alkaa ajattelemaan perheenperustamista.
Kaikkea hyvää kuitenkin teiniäideille ja isille, teille toivotan vaan tsemppiä ja jaksamisia! :)

Tästä aiheesta ollaan Mikon kanssa keskusteltu ja Mikko ehdottomasti haluaa tehdä mun kanssa lapsia. Se haluaa jakaa vanhemmuuden ilon ja rakkauden mun kanssa. Se on kuulemma maailman kaunein asia kukoistaessaan :)
Ja mä uskon sen kyllä, mun mielikuva täydellisestä ja onnellisesta perheestä on me kaksi rakastavaa vanhempaa makoilemassa viikonloppuaamuna sängyllä lapsen ollessa keskellä ja katsoessa lastenohjelmia <3

Hieno reissu on aina hieno reissu

Onpas kiva viikonloppu takana! :) Eilen siis oltiin Mikkosen kanssa toisessa kaupungissa pitämässä hauskaa. Mikko sai pitkästä aikaa kunnolla nollata ja tyhjätä pään.

Alkuillasta käytiin syömässä hienossa ravintolassa, ai että söin elämäni parhaimman makuista ruokaa! Oli niin hyvää, että eilisen aterian jälkeen kaikki muut ruoat maistuu varmaan ihan puulta :D Ravintolasta mentiin sitten takas hotellihuoneeseen, jonne Mikko oli hommannu meille aloittelujuomiks skumppaa, pari lonkeroa ja KALJAA. Hyi, ite en tykkää, mutta Mikkonen kyllä siemailee ohrapirtelöitä mielellään.

Siinä sit laittauduin illan rientoja varten siemaillen samalla hienostuneesti skumppaa ja Mikko röhnötti sohvalla kertoen hirveen hauskoja vitsejä. Omasta mielestään hauskoja siis :D  Naisen odottaminen on kuulemma pitkä ja tuskallinen tie. Ei toi hölmö vaan tajua että naisilla laittautuminen on ihan eri työläs-luokalla kun miehillä.

Mies käy suihkussa, pesee hampaat ja laittaa jossain tapauksissa ehkä hiukset, pukeutuu ja lähtee ulos.

Naisilla taas pitää käydä suihkussa, pestä hiukset sadalla eri tökötillä, sheivailla, pestä hampaat, kuivata hiukset, rasvailla vartaloa, meikata helvetin kauan ettei näytä ihan idiootilta goottimeikeissä tai naurettavalta johannatukiais-töherryksessä. Sitten hiustenlaitto jossa siinäkin käyttää miljoonaa eri hiustuotetta että karvotuksen saa edes jotenkuten pysymään haluamallaan tavalla. Taas vähän lisää meikkiä naamaan tai muuten vaan meikin korjailua ja sit huomaakin että kulmakarvat näyttää oudoilta ja nyppäsee siinä välissä parin karvan pois ja se kirpasee niin helvetisti että silmät alkaa vuotamaan ja sitten meikit leviää ja koko rumba pahimmassa tapauksessa alkaa alusta jos meikit meni niin hirveen näkösiks ettei niitä voi enää pelastaa vaan naama on pestävä.
Sitten ku naama ja hiukset on kunnossa, alkaakin vaatteiden valitseminen. Se on kamalaa :D Onneks itellä ei ollu tuolla reissussa mukana kun pari asukokonaisuusvaihtoehtoa, niin ei tarvinnu myllätä koko vaatekaappia etsien yhtä paitaa tai toppia ja sitten kohta melkein koko vaatekaapin sisältö on lattialla. Sit kun löydät etsimäs ihan kaapin perältä ihme kasan alta, kokeilet vaatetta ja toteat ettei se sovikaan ja sit alkaa raivokas ja epätoivoinen vaatteiden metsästys, jossa pahimmassa tapauksessa tulee tuskanhiki, naama alkaa punottaa ja hiukset menee päin persettä siinä vaatteidensovitusmylläkässä.

Nojoo, meni taas vähän ohi aiheen, mutta kun kinasteltiin tästä aiheesta eilen Mikon kanssa :D Se vetos siihen että kyllähän parranajossa voi mennä aikaa ja miehetkin voi sheivailla, että ei naisilla ole sen vaikeempi homma laittautua kun miehillä, mutta naisilla vaan menee tarpeettoman kauan aikaa siihen.
Thank god tuo sentään tajuaa sheivailla kun oon törmänny ihan armottomiin viidakoihin, joihin ei kyllä ees tee mieli koskea kun ei voi tietää mikä sittisontiainen sieltä pehkosta pian hyppää :D

Noni nyt lopetan oikeesti :D En tiiä puhaltaisinko vielä promilleja kun jutun taso on tätä luokkaa.. Kotona oon siis nyt jo.

Eilisestä siis vielä sen verran, että hauskaa oli! Mentiin sinne baariin missä Mikon vanha opiskelukaveri oli ovella ja päästi meidät sisään. Se oli kyllä hauska kaveri, vaikka vähän limanuljaskan olonen. Se nussi mua katseellaan puhki parikin kertaa siinä Mikon kanssa jutustellessa ennenku mentiin sisälle. Hyi.

Baarissa ei mitään ihmeellistä, juotiin, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Mulla meni fiilikset hetkeks kun näin selvästi jo pitkällä raskaana olevan naisen polttavan röökiä :/ Se oli järkyttävä näky.. Teki vaan mieli mennä sen akan luokse ja ravistella sitä. Siis mitä helvettiä oikeesti?! Pilatkoon oman terveytensä röökaamalla, mutta että syntymättömän lapsensa..? Todella vastuutonta ja itsekästä toimintaa raskaana ollessa polttaa.

Mulla nyt taas aiheet vähän karkailee, mutta kuten oon aikasemminkin sanonu, tää on mulle tavallaan päiväkirja johon kirjottelen tuntemuksia ja ajatuksia ylös :)

Ei oltu ihan pilkkuun asti kun aloin hieman hyytymään liian monen drinkin jälkeen :D Tiedän, että about viikko sitten vannotin etten juo enää alkoholia, mutta en voinu olla juomatta noin hyvässä seurassa.<3
Oli muuten hauska huomata, että hirveen moni kakskymppinen jätkä tuli hinkkaamaan itteensä muhun kun välillä tanssin yksin jos Mikko kävi vessassa tai muuten vaan istuskeli hetken.
Sellaset tyypit jotka kuvittelee olevansa helvetin hyvännäkösiä ja saavansa kaikki tosta noin vaan, on oksettavia. Yhelläkin naama pikkusen venähti kun se oli niin varman näkönen itestään ja siitä että lähden sen mukaan siihen hinkkaukseen, kun sitten vetäydyinkin ja menin Mikon luokse istumaan :D

No mutta, meillä oli ihana ja piristävä reissu, naurettiin ihan älyttömän paljon :) Oli niin ihana kömpiä Mikon viereen yöllä ja aamulla herätä siitä. Syötiin tuhti aamupala ja makoiltiin vielä hetki ja sitten pitikin lähtee kotia kohti :/ Tälläsiä reissuja sais kyllä olla enemmänkin! Välillä on vaan niin kiva käydä yhdessä jossain, eikä aina nyhjätä jossain piilossa kahdestaan.

Ainiin, aattelin et olis kiva alottaa joku uus harrastus. Musta tankotanssi on ollu aina hirveen kiehtovaa, ja nyt kun katoin TÄN videon (pitää olla tunnukset youtubeen ja ikänä yli 18 että näkee) aloin haluamaan tankotanssijaks vielä enemmän! Ihan mielettömän kauniin ja pelottavan näköstä samaan aikaan. Onko kellään lukijalla kokemuksia tankotanssista? :)

PS: Niinjoo, kukaan ei muuten kattonu meitä pitkään tai epäillen :D Ihan rauhassa saatiin olla ilman liian uteliaita silmäpareja.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Viikonloppuu ;)

Hellurei ja hellät tunteet kaikille! <3

Palasin just shoppausreissulta, koska Mikko soitti mulle tänään aamusta ja kerto että huomenna lähdetään yhdessä bilettämään! No sehän sopii mulle, vieläkun seura on mitä parhain.
Oli pakko päästä siis ostamaan pari uutta bilevaatekokonaisuutta ja maailman ihanimmat korkkarit <3 Alennusmyynneissä kävin aikasemmin ja nyt tänään menin uusiks, mutta alennetuiden tuotteiden sijaan ostinkin vahingossa kaikki normihintaisina, hups :D No, ei se mitään, pääasia että löysin kaikkea mieltäpiristävän kivaa.

Huomenna siis lähetään yhessä Mikon kanssa yhen yön reissuun, se on varannu meille hotellihuoneen ja yhden baarin ovella on sille vanha tuttu pokena, joten mun sisäänpääseminen ei tuu olemaan mikään ongelma. Pieni riskihän se on tietenkin lähtee yhdessä ihmisten ilmoille, mutta ollaan sen verran kaukana omilta kotikulmilta, että tuttuihin törmäämisen mahdollisuus on kyllä todella alhainen.
Tää poke ei kuulemma tunne Mikkoa niin hyvin, että tietäis sen perheasioista mitään, joten voidaan huoletta mennä yhdessä. Niillä ei oo myöskään yhtään yhteisiä tuttuja, joten juorujen liikkeelle lähtemisestä ei tarvii olla huolissaan :) Huh, kerrankin.

Vaimolleen Mikko sano lähtevänsä metsästysreissulle pikkuserkkujen luo kauemmaks. Vai sanoko? ;) Nii-in, sitä, mitä Mikko oikeesti vaimolleen sano, te ette voikaan tietää. Tiedän, että fanaattiset vaimot lukee mun blogia, joten edelleenkin joudun vielä tarkemmin muuntelemaan tiettyjä asioita toisiksi tunnistamisen vaikeuttamiseks.
Ja mitä tuohon videopostaukseen tulee, en aiokaan sitä toteuttaa. Moni kommentoija sai mut tajuamaan, ettei sen tekeminen oo todellakaan viisasta. Jollain tapaa joku sais muunnettua mun äänen normaaliks ja siinä olis jo yks hyvä tekijä mun tunnistamiseen. Joten joudun tuottamaan pettymyksen niille, jotka sitä videota odottivat. Ymmärtänette varmasti, ettei oo kenenkään edunmukaista jos mun henkilöllisyys tulee selville. Enkä mä tosissaan uskalla ottaa sitä riskiä. Eilinen oli vaan tyhmä päähänpisto, jota en ajatellu ihan loppuun asti. Pahoittelut siitä.

Oon kyllä niin innoissani tästä reissusta! Ei sillä että pääsen baariin juomaan ihania erilaisia drinksuja, (oon ollu paristi ennenkin baareissa), vaan sillä että pääsen viettämään kunnolla aikaa ja nukkumaan Mikkoseni viekkuun <3 Se on ihan parhainta, kun saa yöllä käpertyä toisen viereen ja aamulla herätä toisen tuhisevan vierestä edelleen.

Huomenna siis startataan puolenpäivän jälkeen Mikon kanssa matkaan. Siitä tulee niin hyvä reissu, takaan sen ;) Hyvät viikonloput kaikille! <3

PS: Voisin väsäillä jonkun kysymyspostauksen ton reissun jälkeen, jossa vastaan asiallisiin kysymyksiin. Edelleenkään en voi tosi henk.koht kysymyksiin vastailla, mutta katsotaan mihin voin :)

torstai 5. tammikuuta 2012

Videopostaus suunnitteilla :)

Iltoja! Tylsä torstai-ilta enkä jaksa tehdä mitään järkevää tai lähteä mihinkään.. Mikonkaan kanssa ei pystytä tänään näkemään.

Mulla on jotenkin sellanen fiilis, etten jaksa vastailla kirjottaen teidän kysymyksiin, mutta mä haluan niihin kuitenkin vastata. Jostain tuli mieleen yhtäkkiä, et miksen mä kuvais teille videota ja vastais siinä samalla omin sanoin ja tunnelatauksineen kysymyksiinne? :)
En tietenkään kuvais videota missä näkyis mun naamaa tai mitään muutakaan tunnistettavaa, ja äänen sais muutettua nenästä kiinni pitämällä ja tahallisesti piipittämällä. Kuulostan sillon suht munamiesmäiseltä, mutta ei voi mitään. :D En siis osaa muokata millään videon ääniä jälkikäteen. Tietenkin jos joku osaa neuvoa miten sen äänen muokkaaminen onnistuis, niin ei tarvitsis itse piipittää. Samoin videon lisääminen tänne blogiin on mulle vielä täys mysteeri, siihenkin otan mielelläni neuvoja vastaan.

Onko tää täysin idioottimainen idea? Riskeeraanko mä nyt liian paljon oman henkilöllisyyteni anonyymiyden..?

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Keskiviikkoillan pohdintoja

Iltoja! :) Palasin Mikkoa näkemästä, olipas kivaa taas. Tajusin, että eihän mun tarvitse mitään matalaa profiilia pitää, kun ei meitä kertomieni juttujen perusteella voi tunnistaa. Kai mä jotenkin vaan säikähdin kun moni ihminen oli linkittänyt ympäri nettiä käytäviä keskusteluita, joissa mun blogiani ruodittiin.. En julkaissut niitä kommentteja, toivottavasti ne keskustelut kuivuvat kasaan, sillä en kaipaa blogilleni yhtään lisähuomiota.

Ja vielä kerran tiedoksi ihmisille; se kuva joka leviää mukamas mun kuvana, se on muokattu. En tunne kuvan tyttöä ja noihin mun nimispekulaatioihin en sano mitään. Voitte te ihan rauhassa arvuutella, monta eri nimeä on jo arvailtu, mutten sano niihin yhtikäs mitään. Sen verran sanon, että siinä kuvassa en tosiaankaan ole minä. Aamen.

Monia on kiinnostanut, mitä vanhempani, kaverini ja Mikon lähipiiri tulevat sanomaan kun kuulevat suhteestamme.
Olen sitä tietenkin moneen otteeseen sekä yksin, että Mikon kanssa pohtinut ja tiedämme että tullaan saamaan aikamoinen paskamyrsky niskaan kun meidän suhde tulee julki. Puhuttiin viimeks tänään siitä ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että Mikon ottaessa eron vaimostaan, ei hän vielä siinä vaiheessa kerro musta mitään.

Koska jo pelkkä ero tulee yllätyksenä ja shokkina vaimolle, ei siihen kannata heti lisätä, että Mikolla onkin jo pidemmän aikaa ollut suhde toiseen naiseen. Kaikki pääsee helpommalla, kun erosotkuihin ei heti mua vedetä mukaan. Annetaan vaimon päästä rauhassa erosta yli ja odotetaan että savu hälvenee ja mahdollisesti kuumentuneet loukkaantumisentunteet haihtuu ja tilanne pääsee kunnolla rauhoittumaan ja asettumaan.

Mun olis tarkoitus muuttaa Mikon kanssa yhteen heti kun oon täyttänyt 18. Ei mun ikä kenellekään kuulu, mutta kaikkien parhaaks on se, että Mikon kanssa asuu sitten täysi-ikäinen nainen :) Kyllä mä jo nyt vastuuni kannan, eikä se vuosi lisää ikää tuo varmaan mitään megasuuria muutoksia muhun ulkoisesti tai sisäisestikään, mutta sanotaanko että parempi sitten täysi-ikäisenä saman katon alla julkisesti kun alaikäisenä.

Vaikkei Mikkoa haittaa mun ikä, ei missään vaiheessa (alkujärkytystä lukuunottamatta) ole haitannutkaan. Ollaan molemmat sitä mieltä, että ikä on vain numeroita ja jos kahden ihmisen välillä on ennennäkemätön yhteys ja kemiat pelaa huumorintajua mukaanlukien yhteen, niin mitä merkitystä iällä on?
Ymmärrän kyllä, että tilanne olis täysin toinen, jos nuorempi osapuoli olis vasta ihan esimurrosikäinen/esiteini-ikäinen, eli 13-15v.

Ollaan mietitty Mikon kanssa, miten mun vanhemmat tulee meidän suhteeseen suhtautumaan. Mun isällä ja äidillä on noin kymmenisen vuotta ikäeroa, isä on vanhempi. Vaikka mun suhdetta ei voi iskän ja äipän suhteeseen verrata, uskon että ne voi vähän paremmin ymmärtää mua Mikon kanssa, kun niillä itselläänkin on ikäeroa. En ole vielä varma onko järkevää kertoa ainakaan heti ensialkuun, että Mikko petti mun kanssa vaimoaan, mutta Mikon lapsista on kyllä heti kerrottava.
Tiedän jo valmiiksi että iskä saa hepulin kuullessaan Mikon lapsista ja varmasti yrittää estää mua lähtemään niiden äitipuoleks, mutta mun vanhemmat on kasvattanu mut niin, että jokainen vastaa omasta elämästään ja tekee itse omat päätöksensä. Uskon, että isä ja äiti tajuaa sen jossain vaiheessa, ja ne tukee mua jokatapauksessa mitä ikinä teenkin.
Oma aikansa siinä varmasti menee, ennenkuin ne voi täysin hyväksyä ja ymmärtää meidän suhteen, mutta en jaksa uskoa että tää tulis vaikuttamaan kovin radikaalisti mun ja vanhempieni väliseen suhteeseen.

Vanhempieni reaktiosta en siis niinkään oo huolissani, mä tiedän että ne tulee järkyttymään mun valinnoista, mutta tiedän myös tosiaan sen, että ne tulee ymmärtämään ja hyväksymään ne ajallaan. Kunhan ne näkee kuinka onnelliseks Mikko mut tekee, ei ne voi olla enää sitä mieltä että sen kanssa oleminen olis millään tavalla huono juttu :) <3
Veljen sanomiset mua ei kiinnosta pätkääkään, sillä ei oo mitään varaa arvostella mun tekemisiäni :D

Sitten taas kaverien mielipiteet ja sanomiset hieman huolettaa.. Moni kaverini on tosi suorasanainen, ja pelkään että saan kuulla niiltä kauheet moraalisaarnat. Sitten toisaalta pelkään, kuinka moni lähtee levittelemään mun suhdeuutisia ja siitä lähtee kauheet juorut liikkeelle. Luulen, että kerron koko totuuden mun ja Mikon suhteesta pettämisineen vain yhdelle tai kahdelle maailman luotettavimmille ystävilleni.
Muut saavat vain kuulla, että oon tavannu maailman ihanimman vanhemman eronneen miehen jolla on lapsia :)

Toisaalta mietin, että vaimo olis Mikolta koko totuuden niiden eroon liittyen velkaa, mutta taas toisaalta..mitä se hyödyttäis? Tulis vaan lisää pahaa mieltä ja riitoja. Joskus tieto lisää tuskaa ja on vain parempi jättää joitakin asioita kertomatta. Niin on parempi kaikkien kannalta tässä tapauksessa.

...

Mun on pidettävä nyt matalempaa profiilia.

Ympäri nettiä hysteeriset paskassa avioliitossa elävät vaimokkeet on alkaneet epäillä Mikkoa miehekseen. Sanonpa vaan naikkoset, että Mikon tunnistaminen näistä teksteistä on mahdotonta. Täysin mahdotonta. Vaimon itsensä tunnistaminen on ehkä ihan mahdollistakin, mutta..

Nojoo, jokatapauksessa annan savun hieman hälventyä panikoivien vaimojen ympäriltä ja jatkan sitten. En kuitenkaan halua, että meillä on pienintäkään mahdollisuutta jäädä kiinni tän blogin kautta.

Nyt lähden Mikon kanssa .. enpäs kerrokaan minne ;)

tiistai 3. tammikuuta 2012

Yökukkuja

Pelkäsin, miten mun kännisekoilut tulee vaikuttamaan mun ja Mikon väleihin, vaikka saatiinkin asia sovittua ja päätettiin pysyä yhdessä. Mä kuitenkin uskon, että tietynlaiset tapahtumat voi muuttaa rakastavaisten välejä väkisinkin. Jäädä hiertämään ja vaivaamaan. Ne saatetaan jatkossa nostaa pikkuriitoihin mukaan ja vedota siihen "niin, mutta entäs ne tapahtumat kun sä sillon teit sitä ja tätä..."
Sellasia juttuja varmaan tulee jokaiseen parisuhteeseen joita ei ihan täysin voi antaa anteeksi ja unohtaa. Ei vaan pysty, vaikka haluaiskin.

No, tänään olin ihan kusi sukassa koko päivän kun Mikosta ei ollu kuulunu mitään koko päivänä. Se pistää mulle aina edes pari viestiä, jos ei pysty soittamaan.
Tossa pikkusen ennen kaheksaa se sitten soitti ja kysy missä oon. Olin kotona. Mikko kysy voinko tulla kohta meidän kodin läheiseen puistoon käymään nopeesti, et sillä on mulle jotain.

Ette usko kuinka paniikissa olin kun hipsin tuolla helkkarin myräkässä sovitulle paikalle ja mietin vaan et kuitenkin Mikko tulee vaan sanomaan mulle päin naamaa ettei se haluakaan olla enää mun kanssa, ettei se voinukaan antaa mun pettämistä kunnolla anteeks. :(

No, se ajo autolla paikalle ja viitto mua tulemaan auton kyytiin. Olin ihan kohmeessa (oon armoton vilukissa) ni Mikko pisti auton lämmittimen puhaltamaan ihan täysillä kuumaa ilmaa ja sit se yritti lämmittää mun käsiä sillein hieromalla niitä omiinsa.
Ettekä usko mitä se höpö olikaan keksiny! Se sano että kurkkaapa auton hanskalokeroon, et siellä on sulle jotain pientä. Katoin sinne ni siellä oli  mielettömän sulonen pörrönen punarusettikaulainen pikkunalle ja mun lempparisuklaalevy :)<3 Se oli tulossa kaupoilta ja halus kuulemma piristää mua jotenkin ja kysy että onhan meidän välillä kaikki ok. Voi että miten ihana mies mulla on<3 Ei keretty vaihtamaan kun parit pusut ja sitten Mikon olikin kiiruhdettava kotiin "maidon ja leivänhakureissulta".

Sovittiin että nähään seuraavan kerran kunnolla ajankanssa huomenna tai ylihuomenna :) Saa nähdä kumpana päivänä se saa asiat järkättyä niin että nähdään, vai saisko jopa molempina, hihih ;)


Mulle on tullu taas ihan älyttömästi kysymyksiä ja ehdotuksia/toiveita mistä kirjottaisin. Ajattelin, että voisin jotain ehkä toteuttaakin tässä joskus paremmalla ajalla, joten niitä ehdotuksia ja toiveita voi tähän kirjotukseen kirjoitella jos jotain tulee mieleen :) Niitä on niin vaikea ja työläs lähtee metsästämään erikseen jokaisesta kirjotuksesta, kun noita kommentteja aika paljon muutenkin tulee.

Hyvää yötä kaikille <3

maanantai 2. tammikuuta 2012

Kaikki ok.

Ei tää vuosi alkanutkaan nyt kuitenkaan ihan hirveen paskasti - Mikko järjesti asiat niin, että pystyttiin näkemään toisemme nopeesti ja puhumaan kasvotusten eilisen tapahtumista.

Kyllä, alkoholi on perseestä ja mä mokasin tosi pahasti. Menin entisen säätöni kanssa sänkyyn yhissä kotipippaloissa. Tää jätkä jonka kanssa Mikkoa petin, on jo pidemmän aikaa yrittäny lämmitellä välejään taas muhun ja nyt satuttiin sattumalta samaan paikkaan viettämään kosteaa iltaa.

Liikaa alkoholia ja mieletön hellyydenkipeys = huono yhdistelmä. -.-

Kaikki lähti niinkin tyhmästä jutusta liikkeelle, että tää jätkä pyys ihan viattoman oloisesti multa pientä uudenvuoden pusua kun oltiin pihalla porukalla kattomassa ilotulitusta (lue: pikkupoikien sekoilua raketeiden kanssa-onneks kenenkään ei sattunu vaikka ainekset onnettomuuksille oli aika hyvin kasassa..) ja mä annoin ihan pelkästään kaverina pikkupusun. Jokainen voi päätellä loput tapahtumista, tän tarkempaa en voi kertoa.

Kerroin sit Mikolle tänään mun sekoilusta kun se soitti mulle ja kysy miten mun ilta meni. Se oli tosi loukkaantunu ja vihoissaan, koska oon aikasemmin kertonu sille tästä jätkästä ja sen lämmittely-yrityksistä ja Mikko on ollu siitä vähän mustasukkanen aikasemmin (vaikka se ei oo sitä mulle suoraan myöntäny, mut kyllähän tollaset jutut näkee:D)

Ensin Mikko sano että eiköhän meidän juttu oo sit ohi, ettei se kestä sitä ajatusta että panen muiden kun sen kanssa. Ja kyllähän mä sen ymmärrän, ei parisuhteissa kuulu olla kun vaan yhden kanssa. Joojoo, Mikko on edelleen sen vaimonsa kanssa, mutta mä oon sen tienny alusta asti, oon tienny mihin oon lähteny mukaan ja mulle se on ihan ok.
Ei se silti tarkota että mä voisin olla muiden kun Mikon kanssa.. Enkä mä edes halua ollakaan! En ymmärrä mikä häiriö mun aivotoimintaan tuli kun annoin sen tapahtua :/

Mä itkee tihrustin puhelimessa ja kysyin että voitaisko nähdä ja puhua asioista kasvotusten. No, tosiaan äsken nähtiin yhen lenkkipolun varrella ja saatiin onneks asiat sovittua. Tajuttiin molemmat, ettei me voida elää ilman toisiamme eikä toi mun tekemä virhe tuu toistumaan _koskaan_ enään. Ei koskaan! Kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta te jotka ootte rakastuneita, ymmärrätte varmasti mistä puhun.

Mikko kyllä sano et se kelaili näitä asioita mielessään ja kysy että oonko mä alkanu haluamaan muita miehiä ja että haluanko mä Mikon lisäks toisen poikaystävän/fuckbuddyn yms, ja et jos näin on, niin Mikko vois yrittää kestää sen että tapailisin muita, kunhan se vaan silti sais olla mun kanssa yhessä.

Hölmö mies, enhän mä ketään muita halua kun sitä, en mä edes tarvii muita. Mulla on niin hyvä olla Mikon kanssa, ei kukaan muu tekis mua yhtä onnelliseks kun se.

Huh, onneks sain avautua! Tiedättekö miten kamalaa on pitää isoja asioita sisällään, kun normaalisti niistä jauhais kavereiden kanssa? Tottakai mä jouduin eilisen tapahtumia spekuloimaan tyttökavereiden kanssa, ne uteliaat kanaseni suorastaan pakottivat mut kertomaan kaikkia pienimpiäkin yksityiskohtia myöten mitä tapahtu. Kyllähän te naiset tiedätte :D
Kivahan siinä oli sitten kelailla paskatapahtumia ja esittää että ei siinä mitään, normipäivähommia - heheheheh joo panin sen kanssa Pirjon (:D) porukoiden sängyssä ja meinasin oksentaa kun se jätkä hais niin voimakkaasti röökiltä -, kun ite tietää että petti rakastaan.

No, onneks saatiin Mikon kanssa asiat selvitettyä ja vielä näin nopeesti, tosirakkaus kestää näköjään tielle tulevat vaikeudet.

Mulla on naama ihan jäässä ja nenä tukossa, pihalla on mielettömän kylmä. Mun ripset on ihme kököt kun itkin vielä helpotuksesta kun saatiin Mikon kanssa asiat selvitettyä ja se halas mua. Niin iso kivi vierähti mun sydämeltä, en tosiaan tiedä mitä olisin tehny jos oltais oikeesti erottu.

Kiitos tuhannesti tsemppikommentoinneista ja te jotka "tiedätte" että kirjotan paskaa/trollaan/ihansejasama, niin ok - mun puolesta jokainen voi olla musta ja mun kirjotuksista ihan mitä mieltä tahansa. Ei mun persettä kutita vaikka joku on sitä mieltä että tää ei muka voi olla totta. Jokaisella on oma elämä, eikä kenenkään elämä oo samanlainen. Se, että mun elämä on erilaista mihin ite ootte tottunu, ei tarkoita sitä ettei sitä vois olla olemassa/tapahtua oikeasti. Sanompa vaan että avatkaa silmänne, ei tää ole mitenkään erikoista :)


Kuitenkin, hyvää uutta vuotta kaikille! Tehdään vuodesta 2012 vielä parempi kun edellisestä :)!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

The end.

Tää blogin pitäminen taitaa loppua tähän, koska oon mokannut eilen niin pahasti, että mulla ja Mikolla on tulossa ero. Mä olen niiin idiootti, mitä mun päässä on liikkunu... Menetän ainoon ihmisen jota todella rakastan omilla hölmöilylläni. :'(

En enää koskaan juo alkoholia. En koskaan. Pippaloissa korkeintaan lasten alkoholitonta skumppaa.

Ei vois uusvuos enää paremmin alkaa! :))) Olisin mielummin vaikka räjäyttäny raketilla mun naaman irti. VITTU!