Luottamus

Moni on kauhistellut, kuinka voin luottaa Mikkoon, kun se on muka niin kauhea patologinen valehtelijaliero plaaplaa.

Ymmärrän, että muiden silmissä siihen luottaminen on hulluutta ja typeryyttä. Ootte saaneet huonon kuvan Mikosta ihmisenä mun kirjotusten perusteella ja ymmärrän kyllä senkin. Jos itse kuulisin ihmisestä, joka pettää puolisoaan samalla salaisesti seurustellen toisen kanssa, en varmasti ajattelisi että se olis mikään hirveen huipputyyppi.

Asioissa on kuitenkin kääntöpuoli. Onko teillä ihmisiä, joille kerrotte valheita? Ehkä jonkun pienen viattoman valkoisen valheen, jotta pääsisit ihmisen seurasta mahdollisimman nopeasti liukenemaan? Tai ette kehtaisi toiselle kaverille sanoa suoraan että se näyttää sovittamassa mekossa ihan norsulta makkarankuoressa, mutta toiselle kaverille kehtaisit sen suoraan sanoakin?

Niin, aivan varmasti on. Joillekin on helppo olosuhteiden ja tilanteenpakosta valehdella. Toiselle taas ei pysty, tai edes tarvitse. Tällä yritän osoittaa teille sen, että vaikka Mikko joutuukin vaimolleen valehtelemaan, se ei tarkoita sitä, että se kaikille valehtelis. Tai että mulle. Mä tiedän olevani sen verran erilainen ihminen Mikolle, ettei se valehtelis mulle. Ja tiedättekö mitä, ei sen edes tarviikaan. Mä tiedän kaiken oleellisen ja se on itse kertonut mulle vaikeimmistakin asioista.

Se, että Mikko pettää vaimoaan, ei tarkoita sitä, että se tulis tekemään niin mullekin. Kaikki ei oo tainneet vielä tajuta sitä tosiasiaa, että Mikko pettää vaimoaan mun kanssa rakkaudesta. Me ollaan rakastuneita. Ei oo kyse siitä, että Mikko haluis tietentahtoen pettää ja että se olis pinttyny sille tavaks ja että kaikki pettämiseen suostuvat kelpais, ei todellakaan.
Se on oikeesti rehti mies, joka inhoaa itseään tän tilanteen takia. Se ei todellakaan haluais tehdä tätä, mutta sen on pakko. Se ei pysty eikä halua luopua musta, vaikka se pettämisen haluaiskin lopettaa.

Niihin lukuisiin "miten voit luottaa ettei se petä sua jatkossa"-kysymyksiin vastaan: luottamalla.
Ihan niinkuin kaikki te muutkin parisuhteessa elävät ihmiset luotatte kumppaneihinne. Niin yksinkertaista se on.

Mä tiedän ja tunnen Mikon niin hyvin, ettei mun tarvitse pelätä että se mua tulis pettämään koskaan.
Tiedän, että jos Mikko menee johonkin toiseen ihastumaan tai rakastumaan, se tulee kertomaan siitä mulle suoraan, eikä mitään pettämistä kerkeä koskaan tapahtumaan.
Jos niin käy, niin sitten käy. Se on vaan elämää, enkä mä voisi siinä vaiheessa tilanteelle mitään. Antaisin Mikon mennä ja jatkaisin elämääni. Murtuisin varmasti tosi pahasti, loukkaantuisinkin, mutta pääsisin ylös ja jatkaisin elämääni. Muistelisin lämmöllä meidän yhteisiä aikoja ja kaikkea sitä, mitä meidän suhde mulle opetti ja jatkaisin eteenpäin.

Meidän suhteen laatu ja elämäntilanne tulee olemaan niin paljon erilaisempi kun Mikon ja sen vaimon suhde nyt, jossa Mikon on pakko valehdella ja pettää. Meidän suhteessa sen ei tarvitse tehdä niin.
Meillä välit on niin avoimet, -tietenkin tän tilanteen takia-, että kumpikaan meistä ei missään vaiheessa lähtisi toista pettämään. Tässä vaiheessa elämä on kuitenkin opettanut meille molemmille pettämisestä ja salasuhteessa olemisesta niin paljon, ettei kummallakaan meistä tule olemaan tarvetta hypätä siihen junaan enää kyytiin, kun tämä oma tilanne on saatu setvittyä.

Mikko kieriskelee joka päivä todella pahoissa omantunnon tuskissa, vaikka pettää ihmistä, jota ei enää rakasta. Se ei enää koskaan tämän jälkeen halua ajautua tilanteeseen, joka on niin kaksipiippuinen. Se, mitä se tekee, tuntuu niin hyvältä, oikealta ja saa tuntea olonsa onnelliseksi ja rakastetuksi, mutta se on silti väärin, niin väärin.
Kyllä me se molemmat tiedetään. Silti jatketaan. No, ei tää jatku loputtomiin tällein. Kaikki aikanaan.

Sori sekava teksti ja mahdolliset kirjotusvirheet, tulin just ennen tätä ulkoa ja mun sormet on aivan kohmeessa.
Mulla on Mikkoa kauhee ikävä. Melkein itkettää kun ajattelen ees sitä. Sen tummia silmiä ja veikeetä hymyä. Vahvoja käsiä ja nokkelia letkautuksia. Oon ihan ku ekaa kertaa rakastunu pikkutyttö juttuineni :D No, rakastunut mä ainakin oon ja erittäin ikävissäni. Tekis mieli soittaa sille et kuulisin sen äänen. En uskalla enkä voi, pitää oottaa myöhempään iltaan yhteydenottoa sieltä suunnalta.

Olispa jo viikonloppu.