Mut syliis vielä kerran jään tänne harmaan hämärään

Tää korttitalo romahtaa yksi kortti kerrallaan,
kun seinät kaatuu voiko mua ees enää pelastaa?
Yksi kortti kerrallaan tää korttitalo romahtaa
enkä talon raunioon tahdo asumaan



Joo, tarkkasilmäisimmät huomas, että kirjoitin eilen yöllä todella nolon ja hävettävän kännikirjoituksen jossa angstasin mun ja Mikon riitaa. Ei menny eilinen niinkun elokuvissa - tai pitäiskö ihan vaan sanoa, että niinkun alunperin sovittiin?

Mikko ties että olin innoissani oottanu eilistä ja meidän yhteistä aikaa, ja sitä että se jäis meille yöks. No, eipä se sit jäänykään. :))
Syitä sille en ala tänne enempää erittelemään.

Mutta siitähän se kriisi sitten alko, olin väsynyt, pettynyt ja ylireagoin.

Ja koska riitaan tarvitaan aina kaks, pääs Mikon huonoimmat puolet esiin ja soppa oli valmis. Äkkipikaisuus, periksiantamattomuus ja marttyyrimaisuus on "hyviä" ominaisuuksia riidan sattuessa vaikeuttamaan tilannetta. (tiedoksi teille jotka ootte Mikon huonoista puolista kyselleet)

No, ei toi meidän ensimmäinen riita ollut. Yli vuoteen mahtuu jos jonkinmoista kinaa ja kädenvääntöä kun kaks äkkipikasta, tempparamenttista ja tulista ihmistä on yhdessä. Sillonkun meillä on ihanaa, meillä todellakin on tosi ihanaa. Mutta sit kun meille tulee riitaa, me todellakin riidellään. Riidat ei koskaan mee fyysiseen yhteenottoon ja se on taas suuri plussa Mikossa riitelijänä.

Eli niille tiedoksi, jotka ei tiedä yhtään mitä poistetussa yöllisessä kirjotuksessani luki: Mun porukat on poissa kotoa ja Mikko oli meillä illalla. Meillä oli kivaa riitaan asti, tehtiin yhessä ruokaa, katottiin elokuva, käytiin saunassa (ja alasti hangessa pyörimässä, hyi helkkari:D) ja pelattiin yhtä peliä :) Kiva ilta siis tosiaan räjähdykseen asti.

Ei olla sovittu vielä riitaa sen kanssa, oottelen sen yhteydenottoa. Voi olla että menee huomiseen asti, ennenkun herra tulee järkiinsä ja suostuu nielemään ylpeytensä pyytämällä anteeks. Anteeks voin mäkin pyytää omalta osaltani paskaa käytöstä, mutta enemmän Mikolla on aihetta nöyrtymiseen kun mulla ja se varmasti tietää sen itekin.

Vähän on vielä paska fiilis eilisen tapahtumista, vaikka en enään varsinaisesti vihanen oo. Ymmärrän kyllä jollain tapaa syyn, miksei se voinu jäädä, mutta toisaalta taas en yhtään. Me oltiin sovittu. Se rikko lupauksensa, vaikka siihen olikin ihan järkevä syy.
Siltikin mun päässä pieni ääni varottelee ja käskee perääntymään. Ahdistaa taas vaihteeks kaikki.

Mä tiedän olevani vahva ja tiedän kyllä että tää kaikki on sen arvosta, mutta silti tulee näitä päiviä ja hetkiä kun mun oma usko alkaa horjumaan ja alan kuvittelemaan päässä kaikkia kauhuskenaarioita siitä, kuinka kaikki suunnitelmat murenee ja lupaukset petetään ja jään yksin itkemään tyhmyyttäni.

Välillä oikeesti toivon, etten ois koskaan ees tavannutkaan koko ihmistä. Mun elämä olis jollain tapaa paljon helpompaa ja simppelimpää ilman sitä. Sitten taas alan kelailla minkälaista mun elämä nyt sit oliskaan ilman Mikkoa ja mut valtaa fyysinen huono-olo. En vois kuvitellakaan enää itteeni ilman sitä. Pelkkä mielikuva itestäni ilman mun halinallee on ihan hirvee!


Heti kun mä kirjotin noi edelliset kappaleet, aloin taas miettimään et jumalauta nainen, sä oot tyhmä! Miks mä ajattelen ees tollasia? Mä tiedän, että Mikko rakastaa mua. Se on osottanu ja todistanu sen niin monesti eri tavalla. Me molemmat tiedetään, että meidän välillä on jotain outoa kemiaa ja vetovoimaa, jota ei todellakaan tuu koettua hyvällä tuurilla kun muutaman kerran elämässään. Kuulostaa taas niin kliseiseltä lässynlässynläää-paskaloruilulta, mutta uskon että te jotka ootte kokenu saman, tiedätte kyllä että se on totta.

Mut tää on niin tätä :) Tunteet heittää helvetinmoista vuoristorataa. Miten voi yks ihminen tehdä yhdessä hetkessä ihan hulluks ja raastaa teoillaan ja pelkällä olemassaolollaan niin vitusti? Ja sitten taas kohta se tekee susta maailman onnellisimman, rakastetuimman ja iloisimman ihmisen saamalla nauramaan mielipuolisesti jutuilleen? Kertokaa mulle te jotka luulette tietävänne.

Eniten vaan vituttaa se, että Mikko tietää mun tunteet ja ajatukset ja se tietää että on pistäny mut paskaan asemaan. Se tietää, että se on helvetin raastavaa ja vaikeeta jokaikinen päivä, vaikka kaikki oliskin ihan hyvin. Jollain tapaa varmaan odotan ja oletan siltä jotain ihme erikoiskohtelua kun se pistää mut kestämään niin paljon kaikkea. Sit kun en aina saakaan, petyn ihan helvetisti ja riidan ainekset on taas koossa.

Jaa, tästä tuli taas tällänen maailman sekavin tunteenpurkaus suoraan pääkopasta enempää ajattelematta tai suunnittelematta, mitä olis järkevää kirjottaa. Pahoittelut äidinkielen oikeinkirjoittajien palvojille, ei pysty tänään parempaan suoritukseen. Ja oikeestaan, miks mun pitäiskään? Kaikki ajatukset ja tapahtumat tulee tänne suoraan just niinku ne on tapahtunu ja puran ne päästäni kaunistelematta tai tekstiä etukäteen luonnostelematta ja tarkistelematta.

Nojoo, kyllä tää taas tästä. Nyt kärsin eilisen vihanlievittämisen seuraukset, eli krapulan. Isin viinakaapille sortuminen oli kyllä todella huono idea, mutta niistähän mä oon tehty. Impulsiivisuudesta ja huonoista ideoista. Ei mikään maailmas paras yhdistelmä.
Eipä ollu eka kerta ku kävin verottamassa iskän juomakeräilystä pikkusen, tosin viimeks olin viistoista kesänen ja tyhmänä lantrasin mehuun jotain kallista konjakkia bileisiin mennessäni. Jokainen voi varmaan arvella kuinka juomatta se sekotus jätettiin :D Hyi helvetti.

Toivottavasti teillä muilla oli parempi viikonloppu.

PS: Ja ei, meidän riitaan ei liittynyt millään tapaa juustonaksun heittäminen sen yhden naamaan ku se yritti huijata mua pelissä :D