Helvetin outo fiilis.

Joku mun lukija kysyi jo aikaa sitten, että oonko kuullut missään netin ulkopuolella puhuttavan mun blogista, että tämän kommentoijan kaveriporukassa ainakin puhutaan tästä blogista. No, tähän mennessä en ollut kuullut, mutta tänäänpä kuulin. Oon vieläkin hieman hämmentynyt, peloissani ja ihmeissäni asiasta.

Olin siis koulussa tänään, käveltiin luokkakavereiden kanssa käytävällä ja kun mennään yleisten tietokoneiden ohi, mun silmissä vilahtaa blogini vaaleanpunainen pilkullinen sivupohja ja bannerin kuva. Tottakai mun mielenkiinto herää, nään ekaa kertaa mun blogini muualta kun oman koneen näytöltä.
Huikkaan kavereille että käyn tietokoneella tsekkaa nopeesti pari juttua ja että ne voi mennä edeltä.
Onneks viereinen tietokone oli vapaana, joten pääsin siihen "tsekkailemaan" mitä mun blogia tarkkailevat tytöt siitä puhuis. Siinä oli kolme tyttöä, joista yhden tiesin nimeltä.

Ei helvetti olin äsken tyhmä ja kirjotin niin tarkasti tyttöjen keskustelun kun muistin ja kuulin. Sitten tajusin, että ainiin nehän lukee mun blogia ja varmasti tunnistaa itsensä siitä keskustelusta ja sitten käy ilmi missä koulussa olen ja henkilöllisyyteni on vaarassa :D Huhuh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Tällein lyhyesti tiivistettynä tyttöjen mielipiteet blogista oli: yks niistä halveksi "huora-Candya", toinen taas vähän ehkä puolusteli ja kolmas keskitty kännykkänsä pelaamiseen tai tekstaamiseen sanomatta asiaan oikein yhtään mitään. Oli hieman vaikea olla siinä vieressä pokkana ja kuunnella mitä ihmiset musta puhuu. Miettikää, ihan vieressä seisoessa :D!
Mä yritin olla mahdollisimman luontevasti siinä koneella, etten paljastuis salakuuntelijaks ja muka selailla iltasanomia. Tyttöjen keskustelu ei kauaa kestäny, ne vähän selaili mun blogia ja sitten menikin jo toisille sivuille.

Olin ihan jännityksestä ja shokista jäykkänä siinä koneella ja sellanen pienoinen vainoharhaisuuden tunne alko puskee läpi. Mun koululaiset lukee mun blogia. Ne puhuu siitä. Tuntuu, että ihmiset on jo liian lähellä. Ahistaa ihan vitusti ja tuntuu että mun otsassa lukee isolla mustilla kirjaimilla CANDY tai SALARAKAS.

Tähän asti en oo kuullu missään netin ulkopuolella puhuttavan tästä. Tähän asti kaikki mielipiteet mun blogista on ollu pelkkiä kirjaimia ruudulla. Tänään ekaa kertaa kuulin niitä ihan oikeasti jonkun suusta. Jotenkin tää kaikki muuttu.. Pelottavammaks ja konkreettisemmaks. Mä alan ehkä vasta nyt pikkuhiljaa käsittämään, että tätä oikeasti luetaan, ihmiset halveksii mua ja mulla on joka kerralla kun kirjotan jotain, riski paljastaa itestäni tai Mikosta liikaa.

Yks koulukaveri pyys mua kahville koulun jälkeen. En mennyt, vaan keksin jonkun surkeen tekosyyn miksen voi tulla. Mua alko pelottamaan, jos sekin alkais puhumaan mun blogista ja sanomaan kamalia asioita musta ja mun elämästä. Mun pitäis vaan istua ja kuunnella ja yrittää neutraalisti kommentoida asiaa jotenkin. Esittää, ettei sen suusta tulevat mielipiteet oikeasti koskettais mua tai liittyis muhun mitenkään. Istua ja kuunnella tyynenä arvostelua ja huorittelua.
Ei helvetti miten pelottava mielikuva.