Love takes time

Hyviä iltoja kaikille.
 
Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu, että jaksaa taas ahertaa arjen parissa. Mulla oli ihan kiva, vietin tosiaan mukavaa tyttöjeniltaa kavereiden kanssa. Meidän piti Mikon kanssa nähdä, mutta menipä taas suunnitelmat mönkään..

Mikon vaimo päätti järjestää niillä kotona taas kauheen kohtauksen, joten Mikko ei uskaltanu ottaa riskiä ja lähtee viettämään aikaansa mun kanssa. Mua niin ärsyttää se tyranni ja miten se kohtelee miestään.
Ei mitään rakkautta tai kunnioitusta, pelkkää henkistä alistamista ja piikittelyä, syyttelyä ja komentelua.

Eikä Mikko oo mikään selkärangaton hiiri, joka ei uskalla sanoa takasin tai lähtemään lätkimään, mutta sillä on tavallaan kädet sidottuina, eikä se voi tehdä mitään. Enempää tästä että miksei voi, en tänne kerro.

Vaimo saa siis rauhassa riehua ja kuvitella olevansa kaikkien yläpuolella, oi mahtava kaikkivoipa ylijumalatar -__-

Tälläsinä hetkinä mun tekis vaan mieli pamahtaa paikalle, hymyillä voitokkaan ylimielisesti ja näyttää sille monsterille, että se on menettämässä kaiken ja että Mikolla on ihminen joka saa sen onnelliseksi ja joka oikeesti rakastaa sitä, samaan aikaan ku se akka ite käyttäytyy todella ala-arvoisesti. Vois vaimokkeen ilme olla näkemisen arvoinen, kun se tajuais menettävänsä oikeesti aivan ihanan miehen toiselle ihmiselle.

Mä en oikeesti meinaa malttaa odottaa sitä päivää, kun voidaan Mikon kanssa olla vapaasti yhdessä, eikä kukaan pilaa meidän yhteisiä suunnitelmia ja tekemisiä. Kukaan ei jyrää mun ohi vaatimuksineen ja komenteluineen. No, tekeepä vaimo kokoajan eroamisesta Mikon silmissä entistä helpompaa käyttäytymisellään.

Tyttöjenillassa oli taas vaihteeks suht tukalaa, kun puhe kääntyi miehiin (mun silmissä kylläkin enemmänkin keskenkasvuisiin pikkupoikiin). Multa udeltiin taas suhdekuvioista ja ihmeteltiin, miksei mulla oo mitään sutinaa kenenkään kanssa, vaikka halukkaita ilmeisesti olis. Joudun vetämään kylmäkiskosen, suunnilleen miestenvihaaja-ämmän roolia kavereilleni, vaikka mun tekiskin mieli hehkuttaa mun onnea miesrintamalla. :D
Tää on niin raastavaa, niiin rastavaa. Yks helvetin paska puoli tässä meidän kuviossa..

No, mä kestän tän. Oon tähänkin asti kestänyt, joten tuun loppuun asti kestämään. En anna pienintäkään mahdollisuutta riskeille tai sille, että joku menis pieleen ja meidän suunnitelmat ei tuliskaan toteutumaan niinku pitäis.



Haluan muuten hehkuttaa presidentinvaaleja ja sitä, kuinka onnellinen ja iloinen oon kun Haavisto pääs toiselle kierrokselle :) Mä antaisin ehdottomasti tälle herralle ääneni jos äänestää voisin.

Mä tunnen aina suurta kuvotusta jos kuulen tai luen ihmisten juntteja mielipiteitä Haavistosta ja hänen seksuaalisuudestaan. Kerrotteko oikeesti mitä tekemistä ihmisen seksuaalisuudella on työn ja sen hoitamisen kanssa? Ootteko te "hyi yäk homo!"-ihmiset jumittuneet ajattelutapoinenne kauas menneeseen aikaan, jolloin homoutta pidettiin sairautena? Todella junttimaista ja vanhanaikaista ajattelua tuomita ihminen pelkän seksuaalisuuden, ihonvärin, uskonnon tai vaikka varallisuuden perusteella.

Herätys tähän päivään, vetäkää se pää pois perseestä ja yrittäkää nähdä asiat pikkuisen laajemmin, takertumatta ja tuomitsematta yhteen mitättömään seikkaan. En voi käsittää, miten Suomessa voi vielä 2000-luvulla olla niin paljon ahdasmielisiä ja tökeröitä ihmisiä nyrpistelemässä tällaiselle asialle nokkaansa.

Missä avoimmuus, avarakatseisuus ja ennakkoluulottomuus on?!



Huh, saimpahan purkaa inhoa ja pientä vihanpoikastakin tänne, jotka johtuu taas tästä paskasta jota joudun kestämään... Rauhallista illanjatkoa vaan kaikille :D