tiistai 11. joulukuuta 2012

Kuulumisia

Tiedättekö sen tunteen, kun katsot itseäs peilistä, ja näet siellä surkean näköisen kuvajaisen, joka on epäonnistunut elämässään kaikin mahdollisin tavoin? Kun et keksi mitään hyvää itsestäs ja elämässäs tapahtuvista asioista.

Mä tiedän sen, liiankin hyvin.

Synttärit oli ja meni, mökki-idean pistin jäihin ja juhlin parin läheisimmän kaverin kanssa baarissa. Mikon olemassaolo on edelleen kaikille täysin pimennossa...kerroin kolmelle parhaalle ystävälleni raskaudestani ja yks oli mukana henkisenä tukena tekemässä aborttia. Kaverit on siinä uskossa, että oon pamahtanu paksuks jollekin randompanolle, josta en oo ees kertonu niille.
En saanu moraalisaarnaa "panosta" ja abortista, vaan siitä, etten ollut kertonut niille siitä, kaverien kuulemma pitää jakaa seksielämänsä salat toisilleen.. -_-

Kaikista pahinta tässä on se, etten oo pystynyt kertomaan Mikolle mun raskaudesta ja abortista, vaikka sillä on tietenkin ollut täysi oikeus saada tietää.. En oo vaan kyennyt, pelkään sen reaktiota niin paljon. Miten lapsirakkaalle ihmiselle voi kertoa, että odotin sulle kolmatta lasta, mutta tapoin sen?
Se ei oo ees tajunnut epäillä mitään...oon tosin vältellyt sitä tän abortin tekemisen ajan, koska mulla on ollu ihan kauheet kivut ja vuotoa, eikä seksiä sais harrastaa neljään viikkoon.

Mun verkkokalvoille on syöpyny kuva lääkärin ilmeestä, joka oli samaan aikaan säälivä ja tuomitseva..

Mua ahdistaa, koska kukaan ei oikeasti tunne mua. Kukaan ei tiedä edes puoliakaan siitä, mitä mun elämässä oikeasti on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. Kukaan ei tunne todellista mua. Tää roolin vetäminen ja salailun naamion pitäminen alkaa käydä ihan ylivoimaisen vaikeaks ja raskaaks.

En oo kehdannu puhua ees vanhemmilleni raskaudesta ja abortista mitään, ja joutunu piilottelee lääkkeitä mun laukussa. :/

Mikon kotona on tällei kivasti just joulun alla kauhee perhehelvetti, sen vaimolla taas pyryttää pahasti päässä... Pelottaa tuleva ja se, mikä puolenvuosisadan sota pian tulee syttymään, ihan kaikella saralla kun on aika paljastaa pinnanalaisia asioita, jotka ei oo kestäny päivänvaloa.

Help.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Yök

Pää lyö ihan tyhjää. On epätodellinen olo. Oksettaa, tärisyttää, itkettää. Voiko tää olla totta? Voisinko herätä aamulla ja tajuta et tää on vaan vitun paha painajainen, eikä todellisuutta? Miks tän on pitäny tapahtua?
Ja miten tää voi olla edes mahdollista - ei kaiken järjen mukaan pitäis olla?! Mitä mun pitää tehdä?!!! Mitä Mikko tulee sanomaan? En halua tätä, EI EIEI EI EI EEEIIIII!!!!!!!!! MÄ HAJOAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Oon raskaana. Hyi, mä kuolen. 

Mä en todellakaan halua tätä. Oksettaa ajatuskin siitä, et mun sisällä on ihmisenalku. :( Tää on kamalaaaa!

Oon ihan sekasin vieläkin, en jaksa/pysty kirjottamaan enempää. Pää lyö tyhjää ja samalla käy silti ihan ylikierroksilla. Onks tää totta, tapahtuks mulle oikeesti näin?

maanantai 12. marraskuuta 2012

Sä olet mun eikä toiset voi sua repii itselleen

Ahdistus.

Mikko on ollu ihan viime aikoina outo. En tiedä onks sen tuleva ero alkanu nyt ajankohdan ollessa ihan ovella, tuntumaan konkreettisemalta. Ennen se tuntu vielä niin kaukaiselta asialta, jota ei vielä sillon tarvinnut murehtia ja stressata.

Nyt se on viime aikoina alkanu puhumaan siitä tosi ahdistuneeseen ja haikeeseenkin sävyyn. En oleta tai toivo, että se tulee olemaan helppo asia, josta selviää tosta noin vaan, tyyliin hymyissä suin, mutta..pelkään, että Mikko on alkanut tulemaan katumapäälle tai että se yrittäis lykätä asiaa pidemmälle tulevaisuuteen.

Ei mua haittaa tai pelota sen puheet siitä, kuinka se on huolissaan lapsiensa suhtautumisesta, mut sen vaimon selviytymislässytykset alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Se on aikuinen ihminen! Kaikilla on omat sietokykynsä ja kriiseistä selviytymiskeinonsa, mutta ei kenenkään elämä voi päättyä yhteen eroon. Vastoinkäymiset ja murheet kuuluu elämään, eikä kenenkään kuulu jäädä huonoon suhteeseen, jossa ei voi hyvin, vain toisen osapuolen selviytymiskyvyn kyseenalaistamisen takia.

Mä en tiedä, miten mun pitäis suhtautua tähän kaikkeen.. En tietenkään voi täysin ymmärtää Mikon fiiliksiä ja läpikäymiä tunteita tän asian kanssa, mutta en jaksais olla kokoajan niistä kuulemassakaan.
Tottakai se ihminen, jolle se tästä ajatuksiaan purkaa, olen mä, mutta ne saa vaan mut ja mun aseman sen elämässä tuntumaan epävarmalta ja uhatulta. :/

Kai tää on sit vaan normaalia, kuuluu eroprosessiin ja mun on kestettävä. Tuntuu vaan niin pahalta kuulla Mikon katumuksen sävyttämää vuodatusta tulevasta erosta ja lapsien ja vaimon voinnin huolehtimisesta.

Mulla on taas niin paljon stressiä ja murehdittavaa, et kroppa alkaa oireilemaan. En oo vieläkään tervehtyny! Voitteko kuvitella?
Pitäis varmaan ottaa pikku hermoloma IHAN KAIKESTA, tyhjentää mieli kaikesta stressaavasta ja antaa itelleen rauhassa aikaa parantua niin henkisesti ku fyysisestikin. :)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Onko aika uskaltaa?

Iltaa.

Mulla on enskuussa kauan odotettu syntymäpäivä, jollon hyppään teini-iästä aikuisuuteen ja täysi-ikäisyyteen, ottaen vastaan sen tuomat uudet haasteet ja vastuut.

Ollaan kavereiden kanssa mietitty, et mitä tehtäis mun synttäreillä. Oon vähän kuulostellu porukoilta, et voisko ne sponssata mulle lahjaks yhen ihanan luksusmökin viikonlopuks, jonne mentäis porukalla juhlimaan mun synttäreitä ja pitkä ja järjestelmällinen kinuaminen ja suostuttelu on alkanu tuottamaan tulosta. :) Osasyynä porukoiden suostuvaiseen mieleen on luultavasti se, että ne tuntee huonoa omaatuntoa riitelystään ja siitä, että oon joutunu sen keskelle.
Koska oon mestari saamaan tahtoni läpi, oon tietenkin muistuttanut porukoita siitä, että oon joutunu kuuntelee niiden faittinkia. Oon kauhee, mutta joskus on käytettävä likaisia keinoja saadakseen, mitä haluaa ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että viimeaikaisten koettelemusten takia oon kyllä todellakin ansainnut ton mökkiviikonlopun.

Nyt oonkin tässä kelaillu, et oisko ihan hullua ja tyhmää ottaa Mikko mukaan mun synttäribailuihin ja esitellä se vihdoin ja viimein kavereille mun miehenä? Siinä olis loistava tilaisuus mun kavereille tutustua Mikkoon ja Mikon niihin. Paljon parempi niin, että ne näkis sen itse, eikä se, että puhuisin vaan niille Mikosta ja ne vois saada siitä aivan väärän mielikuvan..
Koska senhän meidän jutusta voi erittäinkin helposti saada. :/

Tosin järkevintähän olis ehkä jättää kertomatta koko totuutta, esim. Mikon vaimosta ja lapsista.. Ainakin vielä tässä vaiheessa.
Luulen, et ihmisten on helpompi suhtautua niihin sitten myöhemmin, kun ne on ensin saanut tutustua Mikkoon ihmisenä, ilman tietoa ns. "sivuseikoista".

Vaikken nyt väitä, että Mikon vaimo ja lapset olis täysin merkityksettömiä sivuseikkoja, vaikka ne sitä kuitenkin omalla tavallaan meidän suhteen kannalta onkin, koska ne ei kuulu meidän kahden väliseen yhteyteen ja siihen, mitä meidän välillä on.
Tottakai ne on aina läsnä omalla tavallaan, eikä niitä voi pyyhkiä pois, mutta siltikään meidän suhde ja tunteet ei rakennu Mikon vaimon ja lapsien ympärille, eikä ne määritä meidän välistä "yhteyttä".

Kun oon Mikon kanssa, tuntuu ettei maailmassa oo muita kun me kaks. Meillä on menny viimeaikoina paremmin kun pitkään aikaan, Mikko on saanu mut rakastumaan itseensä uudestaan ja lujempaan. <3

Täytyy nyt vielä funtsia tota synttäri-Mikko asiaa.. Olis vaan niin ihana viettää mun isoa ja tärkeää päivää kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa, joten Mikon läsnäolo olis ihan mieletöntä.
Samalla se vois olla jotenkin luonnollisempaa ja hyväksyttävämpääkin esitellä Mikko mun täysi-ikäistymis-synttäreillä.

Noh, saa nähdä...Pitäähän mun kysyä Mikoltakin asiaa, en voi tietää mitä se on tästä mieltä. Nyt meen juomaan äipän tekemää soppaa, joka helpottaa huonoa oloa. (Jep, oon vieläkin kipeenä.:))

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Karma?

Alan uskoa siihen. Mun pahat teot, joilla en tosin ole halunnut satuttaa ketään, mutta silti olen niitä tietoisesti tehnyt...ne teot on viime aikoina lyöneet mua takaisin rautanyrkkihanskoilla päin näköä - yhä uudestaan ja uudestaan. En jaksais ottaa enää yhdenyhtä iskua takas. Paljonko yhden ihmisen pitää kestää? :/

En oo jaksanut kaiken muun hässäkän keskellä keskittyä tähän blogiin. Pari kertaa oon käynyt täällä kattomassa kommentteja ja paskojen tapahtumien jälkeen tunteiden puuskissa kirjottanut pitkiä, vihan, surun ja paskanolon makuisia postauksia, mutta pyyhkinyt ne pois- ei, en voi paljastaa kenellekään, kuinka pahasti asiat ovat. Pitää esittää, että kaikki on hyvin, antaa kaikkien olla siinä luulossa.

Voi olla, ettei tämäkään kirjotus tuu koskaan näkemään päivänvaloa....

Viime kirjotuksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Oon ollu melkein kuukauden armottoman viruksen kynsissä. Ruoka ei pysy sisällä, kuume heittelee ja olo on heikko, väsyny ja voimaton kokoajan. Ainakun luulen tervehtyneeni, se iskee takas. Tämmöstä pitkittynyttä tautia on kuulemma liikkeellä tähän aikaan vuodesta, mut tuntuu et tää on vaan yks mulle langetetuista rangaistuksista ja tavoista joutua kärsimään.

Lähennyin tahtomattani lisää tän uuden "ystävän" kanssa. En voinut lopulta enää pistää tän taudin piikkiin sitä, etten jaksa nähdä, aloin pelätä et se luulee, et keksin kaiken ja esitän vaan kipeetä, etten haluis vaan nähdä sen kanssa. Ja se halus hoitaa mua, raikas ilma ja paras mahdollinen seura kuulemma parantaa. Heh heh.
Sen kanssa oli mukavaa, rentoa yhdessäoloa, teetä ja kurkkukarkkeja. Hymyilyä, viattomia kosketuksia. Kunnes yks kerta...tein virheen. Tai annoin sen tehdä sen. Kuulostaapas traagiselta. No, siltä tää tän hetkinen tilanne kyllä tuntuu.

Me suudeltiin :( Tai se suuteli mua. En tajunnut kunnolla koko tilannetta, en älynny kääntää päätä pois vaan suutelin jotenkin vaistomaisesti takas. Katoin sitä hölmistyneenä, sitä ja sen rakastuneen näköstä ilmettä.

En tajua, miksen tajunnut. Tai tajusin, kyllä mä sen kokoajan vaistosin ja tiesin. En vaan ymmärrä, miks ja miten annoin sille liian lämpimiä signaaleja, et se alko tosissaan kuvittelemaan, että me voitais olla pari. Ton pusun jälkeen se muuttu ihan mahdottomaks.
Yhden mulle täysin merkityksettömän pusun jälkeen se sai jostain päähänsä, et mä oon sille tilivelvollinen mun menoista ja tekemisistä ja et meidän pitäis olla joka päivä näkemässä toisiamme. Se pommittaa mua joka päivä viesteillä ja yrittää soittaa varmaan miljoona kertaa jos en vastaa. En yhtään ihmettelis, vaikka se joku ilta olis autonsa kanssa tossa pihassa kyttäämässä.

Valittaa mulle Mikosta, vaikka se hyvin tietää, et rakastan sitä, eikä sen sanomiset muuta sitä tosiasiaa. Heittelee muka vitsillä "pitäiskö mun selvittää kuka sen vaimo on ja kertoo sille teistä". Onpa hauskaa.
Se koko ihminen on saanu mut ahdistumaan tolla yli-innokkuudella, painostavalla tenttaamisella ja mustasukkaisuudella. Se on onnistunu kiristämään mun ja Mikon välejä sillä jatkuvalla soittelulla ja tekstaamisella, kun oon Mikon seurassa. 

Vaikka Mikko on aina yleensä niin kiltti ja väkivaltaa vastaan, se sano et hakkaa tän tyypin, jos se ei lopeta mun ahdistelua. Tosin Mikko ei tiiä, et se suuteli mua ja se laukas ton stalkkaamisen.. En uskalla ees kertoo sitä, pelkään et Mikko raivostuis siitä vielä enemmän ja oikeesti kävis tän "ystäväni" kimppuun.
Vaikka tän tyypin jatkuva pommittaminen ahdistaa mua, en mä halua sille mitään pahaa. Ei se oo ansainnut tulla satutetuks siks, että se rakastaa mua.
Mut jos mulla oli jossain vaiheessa jotain pieniä ihastumisen tunteita tätä ihmistä kohtaan..no, ei oo enää. Se tukahdutti ne tolla sairaalloisella omistuksenhalulla ja kyttäämisellä.

Ja ihankun tässä ei olis jo tarpeeks..Mun koti on muuttunu sotatantereeks. Porukat on olleet toisensa kimpussa viimeset pari viikkoa. Mä en jaksa. En jaksa. EN JAKSA KUUNNELLA!! En jaksais ees olla tai ajatella. Oon taas pitäny asioita sisälläni niin kauan, et räjähdän kohta. Kelannu omassa päässäni, miten voikaan asiat olla päin vittua. Ihanaa saada purkautua.

En jaksa enää kirjottaa. Mikko pyys mua just äsken lenkille sen kanssa "kumpi juoksee kovempaa kaatumatta?". :)
Pihalla on kylmä ja vettä sataa. Mä en jaksa välittää, haluun vaan nähä Mikon ja koittaa imeä siitä itseeni sen lämpöä ja positiivisuutta ja koittaa unohtaa hetkeks kaiken tän paskan.<3

Teiniangst kiittää ja kuittaa.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Hämmennystä..

Tiiättekö sen tunteen, kun sulla on kaikki hyvin ja tiedät mitä haluat, mutta yhtäkkiä kuvioihin tulee jokin asia pistämään kaiken ihan uusiks ja mieles sekaisin? Se on samaan aikaan tosi ärsyttävää, mutta jännittävää.

Kun oot pitkään ollu jostain asiasta suurimmaks osaks ajasta täysin varma ja varautunut siihen ja sitten yhtäkkiä tulee joku, joka ehdottaa erilaista tietä kuljettavaks... Oot miettiny mielessäs elämälles tietynlaisen tarinan ihmisineen ja elinympäristöineen ja yhtäkkiä sulla olis mahdollisuus ihan uuteenlaiseen elämään ja tarinaan, uuden ihmisen ja elinympäristön kanssa.

Ja sä oikeasti jäät miettimään sitä. Kertooko se jotain? 

Oon tavannu ihmisen, jolle oon voinu uskoutua. Oon voinu purkaa sille ajoittaisia ahdistuskohtauksiani ja kertoa peloista mun ja Mikon juttua kohtaan. Mä valehtelisin, jos väittäisin, etten mä koskaan pelkää tai ahdistu meidän suhteen puolesta/takia.
Oon vaan maailman huonoin myöntämään, että kaikki ei aina oo ok. Pokerinaama on aina elämän eri osa-alueissa tiukasti hallussa, se on pelastanut monelta ja antanut musta kaikille vahvan ja voittamattoman ihmisen kuvan.
Sellasen, joka kestää kaiken, tietää mitä haluaa, saa aina minkä haluaa, eikä lannistu vastoinkäymisistä, vaan jyrää ne voimalla pois tieltään, nauraa vaikeuksille päin naamaa, eikä romahda koskaan. Kai mä oon oppinu tän käyttäytymismallin isältäni, joka esittää aina viimeiseen asti pärjäävänsä ilman apua ja kestävänsä kaiken.


Ihminen, jonka oon tavannut viime aikoina, on muodostunut mulle tosi tärkeäks. Joitakin kohtaan tuntee välittömän "ihankun oisin aina tuntenut sut"-fiiliksen ja kemiat vaan kolahtaa niin täysillä yhteen, et tunnet voivas kertoa sille ihmiselle ihan kaiken. Kaikki sun kokemat fiilikset, pelot, surut ja tyhmimmätkin ilon aiheet.

Oon saamassa valmiin paketin. Sen on vaan joku toinen paketoinut. Toisaalta se on tosi houkuttelevaa, enkai mä muuten olis tässä. Toisaalta.. mä haluan tehdä oman paketin.

Ja mun uus "ystävä" haluais olla osa mun pakettia. Tuntuu, et nyt olis aika perääntyä paljon tän uuden ihmisen luota ja jatkaa iloisena mun ja Mikon yhteisen elämän alkamista.. Tai sitten miettiä, minkälaisen paketin voisin tän uuden ihmisen kanssa tehdä. Vai voisinko? Ei se ajatuksena olis mahdoton. Siinä vaan kiehtoo jokin niin paljon, vaikka tuntuu et teen väärin Mikkoa kohtaan viettämällä aikaa ihmisen kanssa, joka on musta kiinnostunut ja joka saattaa yrittää mahdollisesti viedä mut Mikolta.
Nautinko nyt vaan toisenkin miehen antamasta ihailusta ja huomiosta ja leikin sen tunteilla, vai yrittääkö mun alitajunta kertoa jotain, vaikuttaa johonkin..?

Kun elämä olis vaan helppoa....

tiistai 4. syyskuuta 2012

Im yours

Iltaa lukija-ystäväni. :)

Viime postauksesta on taas kulunu aikaa, ei oo oikein ollu aikaa ja innostusta kirjotella mun kiistellyn ja mielipiteitä jakavan elämän tapahtumista.

Oikeestaan mitään kovin kummosia asioita mun rakkauselämässä ei oo sattunut. Ollaan Mikon kanssa oltu molemmat enemmän ja vähemmän kiireisiä ja aikataulujen yhteensovittaminen on ollu hankalaa. Kumpikaan ei voi (eikä taatusti haluakaan) olla 24/7 toisen käytettävissä, kuin omistajaansa uskollisesti odottavana lemmikkinä.

Yks päivä Mikko sai mut jollain ihmeellä suostuteltua mukaansa metsälle. En tajua, miten suostuin lähtemään mukaan kattomaan sitä hullua tappomeininkiä :/ (onneks Mikko ei saanu mitään, hahah!)
Pidin suht mittavat saarnat tolle miehelle siitä touhusta, se on musta vaan niiin oksettavaa.

Tuntuu et varsinkin vähän vanhemmilla miehillä metsästysharrastuksen aloittaminen on joku egon kohotus tai ikäkriisin helpottamiskeino.
Mikko siis on vasta aloitteleva ton harrastuksen parissa, jotkut sen kaverit sai "metsästyskärpäsen puremaan" ja sen hommaamaan itelleen kortit ja pelit ja vehkeet.. Pakko myöntää et olihan Mikko aika sulonen niissä sen uusissa metsämies-kamppeissaan, ei sille voinu olla nauramatta, mut oli muuten ensimmäinen ja viimenen kerta ku lähen sen kanssa tarpomaan keskelle ei mitään pyssyn ja makkarapaketin kera.

Tajusin just, et aika on menny ku siivillä ja mulla on kohta synttärit!!
Yhessä vaiheessa täysi-ikääntymistä odotti ku kuuta nousevaa, kun suurinosa kavereista on täysi-ikäisiä. Jossain vaiheessa sen odottaminen jäi taka-alalle, kun käytännössä tietyistä syistä pystyn tekemään ihan samoja asioita, kuin täysi-ikäisenäkin.

Nyt ootan ilon ja kauhunsekaisin tuntein marraskuuta ja synttäripäivän koittamista. Se täysi-ikäisyyden saavuttaminen on kuitenkin jonkinlainen virstanpylväs ja välietappi ihmisen elämässä..meille, mulle ja Mikolle siis, se tarkottaa sitä, että meidän suhteen tuomitseminen mun iän takia helpottuu sinä päivänä.

Eihän se tietenkään, et täytän 18, kavenna meidän ikäeroa tai häivytä sitä mihinkään, mutta se muuttaa silti kaiken. En oo enää alaikäinen. Kukaan ei voi tuomita meitä aiheellisesti kun tullaan päivänvaloon.
Meidän suhteessa ei ole enää mun alaikäisyyden aiheuttamaa mustaa pilveä.

Mikon erottua vaimostaan, me voidaan olla normaali pariskunta. Kaksi aikuista ihmistä voi olla rauhassa yhdessä, kenelläkään ei pitäis olla siihen mitään nokankoputtamista.

Meidän onneks oon ollut lähes aina ikäistäni vanhemman olonen. Jo ala-asteella vanhemmat ihmiset on kehunu mua ikäisiäni fiksummaks käyttäytymiseltäni ja nimittäny mua neiti-pikkuvanhaks.
Mun pituuden lisäks vuosia mun oikeaan ikään lisää on tuonu kypsempi ja aikuismaisempi pukeutumistyyli, aina tyylikkäistä asukokonaisuuksista korkkareihin, meikkaamistapaan ja hiustenlaittoon. :)

Nojoo, toi alko nyt kuulostaa jonkun tusina "muoti"bloggaajalta kuvaamassa tyyliään, mut jospa toi kuitenkin suht ympäripyöreesti ja leväperäisesti kerrottu "salaisuus" itsestäni avaa vähän -turvallisesti- lisää meidän tilannetta..sitä, miksei olla herätetty huomiota yhdessäollessa.

Ihme ajatustenryöpytys-postaus taas vaihteeks, mut kirjotin suoraan tähän, mitä mielessä ja elämässä on liikkunu. :) Hyvää viikonjatkoa hanipööt! ;)

lauantai 25. elokuuta 2012

Rakkaalleni

Suljen monta ikkunaa
Aukinaista,kutsuvaa
Viikkoja vai vuosia
Kerro, niin jaksan sulkea
Sulle annan kaiken kaiken
maallisen ja maanalaisen

Hämmentää mua muuttuen maailma
Mä muutu en
Jäin siihen missä näin mä sut
En tälläiseen oo uskonut

Sulle annan kaiken kaiken
Maallisen ja maanalaisen

Dam di dam dam lauluni
Dam di dam rakkalleni
Dam di dam dam lauluni
Dam di dam rakkalleni
Dam di dam dam lauluni
Dam di dam rakkalleni
Dam di dam dam lauluni
Dam di dam rakkalleni

Kuuntelen ja kuuntelen
yksinäinen ihminen
Et vois vielä lähteä
On lapset liian pieniä

Sulle annan kaiken kaiken
Maallisen ja maanalaisen

Jää sillalle en seisomaan
Reuna rauhassa olla saa
Jos kuitenkin sä hylkäät
Niin hirtän itseni patteriin

Sulle annan kaiken kaiken
Maallisen ja maanalaisen

Dam di dam dam lauluni
Dam di dam rakkalleni
Dam di dam dam lauluni
Dam di dam rakkalleni
Dam di dam dam lauluni
Dam di dam rakkalleni
Dam di dam dam lauluni
Dam di dam rakkalleni



Pmmp - Rakkaalleni

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ootte idioottei

Sekava fiilis.
Lähipiirissä on käyny käry. Yhtälönä rakas tuttu nainen, tuttu mies ja vieras nainen. Tuloksena vitun kitkerä, lähestulkoon verestä ja kyynelistä keitetty soppa, jonka seassa lilluu murtuneita ihmisraunioita.

Sain vissiin uutta perspektiiviä mun ja Mikon touhuihin, ja se sattuu. Tapahtumat pakotti mut ajattelemaan uudella tavalla, näkemään kaiken uudestaan, erilailla. Ei vaan enää omasta näkökulmasta ja omien haaveiden ja toiveiden ympärille rakennettuna.
Yritä nyt olla siinä pokkana pahimmalla tavalla loukatun läheisen tukena manaamassa ihmisiä helvettiin, kun itse olet toiminut manattujen lailla salassa jo kuinka pitkään.

Miten voikaan yksi asia olla samaan aikaan niin helvetin vaikea, sekava ja kaksipiippuinen? Miksei se vois vaan olla yksinkertainen ja selvä? Miks ihmisen pitää hakeutua ongelmiin, miksei terve järki oo kolkuttanut päässä ja käskenyt olla menemättä mukaan johonkin sellaiseen, josta on aina alitajunnassaan tiennyt seuraavan vaikeuksia? Niitä, joista on urheesti vaan kuvitellut pääsevänsä yli, muista viis.
Miksei tunteissa vois olla on/off-nappulaa, jota painaa ja päästä helpolla?

Ahdistaaa taas niiin paljon, ettei sanat riitä kuvaamaan tätä tunnetta. Miks jonkun liian tärkeeksi muodostuneen ihmisen pitää olla niin saatavilla, mutta kuitenkin omalla tavallaan..saavuttamattomissa? Ja se hinta, jonka joutuu maksamaan siitä saatavuudesta.. Onks se liian kallis?

Onko elämä liian lyhyt tälläseen? Pitäiskö vaan yrittää toimia niin, ettei kenenkään tulis koskaan sattumaan? Mutta jos toimii niin, joutuu väkisin satuttamaan itseään.

Keskiviikko-ilta, joka on täynnä paskanmakusia ajatuksia. Mikään ei tunnu hyvältä. Vittu. :(

Sun miehes soitti mulle taas perjantaina
Se tahtoo tulla tänne kun sä siivoot sen asuntoo
T-paidat sitä tympäsee, mut mä en vaihda
Sohvalta mua tuijottaa ja se nauraa kuinka söpö oon.

Ooh ooh, ooh ooh
Ja nyt se piirtää,
ooh ooh, ooh ooh
sydämmen selkään

Hei, ootte idioottei kaikki te naiset, luottavaiset
He-e-ei niin idioottei, liikaa paapotte niitä
siltikään ette riitä

E-e-ei..

Aaa-aaa

Voisin sun päivän pilata
mut en mä jaksa
Sä ootat saunavuoroa ja leivot sämpylöitä varastoon

Hei, ootte idioottei kaikki te naiset, luottavaiset
He-e-ei niin idioottei, liikaa paapotte niitä
siltikään ette riitä
E-e-ei..

Ooh ooh, sun pitäis tietää..

Hei, ootte idioottei kaikki te naiset luottavaiset
He-e-ei niin idioottei liikaa paapotte niitä
siltikään ette riitä
E-e-ei..


Erin - Ootte idioottei

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Polskis!

Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille. :) Se olis taas yks viikonloppu lusittu ja huomenna paluu arkeen. 
Onneks oon rentoutunu niin hyvin tän viikonlopun, et arkeenpaluu ei oo niin raskasta ja ylitsepääsemätöntä.

Mulla oli siis taas aika mahtava viikonloppu. Taisin viimeks mainita siitä, et Mikko sano antavansa mulle jonkun yllärin. 
Sen ylläri oli päiväreissu kylpylään! Sain viettää aikaani yhden lempijutun -uimisen-, parissa, yhden lempi-ihmiseni seurassa <3
Oli kyllä niin huikeeta, kylpylä oli mielettömän hieno ja rentouduttiin oikein kunnolla, yhtä pientä sykettä nostattavaa välikohtausta lukuunottamatta. 
Villiinnyttiin kun jäätiin kaksin sellaseen ns. luolastoon ja sit vähän sutinoitiin siellä. Oli hiukan jännää, kun piti olla varuillaan, ettei kukaan sattuis tulee paikalle, vaikkei me nyt mitään järjettömän tuhmia juttuja harrastetukaan :D. Me ollaan kyllä niin hulluja!

Mikko sit heittäyty David Hasselhoffiks ja pelasti jonkun muksun, joka meinas varmaan hukkua. Se tais vetää vettä henkeensä ja räpiköi hätääntyneenä, mut onneks Mikko kerkes hätiin.
Vähän katottiin ihmetellen, kun lapsen äiti riens paikalle, et mitä niin pieni lapsi teki ilman valvontaa niin syvällä.. En tiedä et oliks se muija joku alkkis yh (älkää repikö persuuksianne..), siltä se vähän näytti lähtiessään paikalta kolmen lapsen kanssa yksin suihkutiloihin. Olemuskin oli vähän sellanen, joka tuki meidän mietteitä. :/
Sääliks kävi, aina ei onnenlahjat mee tasan.

Huomasin, et jotkut muijat tsekkaili aika flirtin näkösenä Mikkoa kun se pelleili yhessä altaassa ja olin vähän matkan päässä siitä. Niiden ilme oli näkemisen arvonen, kun polskin kiinni Mikkoon ja hyppäsin sen reppuselkään ja pusutin pari kertaa sitä niskaan ja katoin niitä naisia oikein voitokkaana. :D 

Ainiin, ton kylpyläreissun lisäks Mikolla oli mulle toinenkin, pitkäkestoisempi yllätys :3 Se höpö oli menny teetättämään mulle omien sanojensa mukaan ns. "lupaussormuksen".
Kuvaa siitä en aio laittaa, ettei kukaan tunnistais, sen verran uniikki se on et en halua ottaa pienintäkään riskiä ja koska haluan päästä esittelemään sitä kavereille, niin nätti se on. 
Ajatusta sulosempaa oli vielä se, et siihen on kaiverrettu meidän yks insideläppä.
Mikko sano, et toi sormus on merkkinä sen rakkaudesta mua kohtaan. Oon mä vaan niin onnekas tyttö, kun mulla on mies joka hemmottelee ja rakastaa mua ja näyttää sen niin avoimesti ja ihanasti. <3 Huh, miten lässytuulella mä oon. :D Oon vaan niin onnellinen just nyt!

Vähän taas jänskättää ton ihanan kylpyläreissun jälkeen, et miten meidän yhteinen arki tulee sit rullaamaan ja miten viihdytään toistemme seurassa kun nähdäänkin joka päivä. Mut kyl mä ton ukkoseni kanssa niin hyvin viihdyn, et tylsää ei varmaan tuu olemaan. 
Kai se on joka suhteen jännityksen aihe, kun muutetaan yhteen ja jaetaan arki, eikä enää tapaillakaan ja vietetä aikaa yhdessä kaikkien ihanien ja erikoisten juttujen parissa.
Tosin oon sitä mieltä, että arkisista asioistakin saa oikealla asenteella muutettua ihania ja hienoja hetkiä oman rakkaan kanssa. :)

Hempeä Candy lopettaa tällä erää, kiittää, kuittaa ja kehottaa teitä rakastamaan toisianne! <3

lauantai 4. elokuuta 2012

Close your eyes and I'll kiss you cause with the birds I'll share

Heissan kaikille. :)

Mulla on takana ihan mielettömän superihana viikko, eikä tää oo vielä edes ohi! En muista, oonko täällä blogin puolella kertonut, et meillä oli Mikon kanssa liput Red Hot Chili Pepperssin keikalle..? No anyway, siellähän me oltiin ja oli aivan mieletöntä! En voi kyllikseni ees hehkuttaaa ja niin mun tekis mieli tehdäkin kaikille kavereille, mut en voi, koska olin siellä Mikon kanssa, enkä jaksa alkaa keksimään valheita, joten parempi vaan pitää koko asia omana tietonani. (ja teidän lukijoiden..:D)
Oltiin Mikon  kanssa niin fiilareissa, laulettiin ja tanssittiin ihan hulluna, huh! Paikallaolleet tietää, kuinka upeen keikan jätkät veti!


Keikan jälkeen lähettiin käymään yhellä terdellä yhillä (yritin vaan kuumeisesti bongailla, josko Paprika-jätkät olis ollu jossain :D) ja sen jälkeen käytiin ajelulla. Mikko oli yllärinä varannu matkalle skumppaa, joka ei tosin kovin hyvää lämpimänä ollu, mut ajatushan se on tärkein tietenkin.. :D

Pysähyttiin yhteen tosi kauniiseen paikkaan vaan istuskelemaan ja nauttimaan. En tiiä mikä tohon mieheen on menny, kun se oli suoraan kun joku ällö-romanttisen leffan päätähti ja lateli mulle kaikenmaailman imelyyksiään suoraan silmiin katsoen ja kädestä kiinni pitäen. :DD
Olin toki imarreltu, mutta se tilanne oli vaan niin koominen, joten purskahdin nauruun. Mikko näytti niin söpöltä, kun se tajus itekin mille nauran ja siinä sit yön pimeydessä räkätettiin yhdessä Mister SuperRomanctikin lateiluille.
Aikuinen mies, jolle joskus puskee esiin teinipojan mieli. Joskus hyvä piirre, joskus noloihin tilanteisiin vievä.

Käytiimpä siinä samalla sit alastonuinnilla ja molemmat oltiin jo pulikoimassa, ennenku tajuttiin, ettei meillä oo pyyhkeitä mukana. Eipä siinä, autoon istumaan ja lämmöt täysille, kyllä siellä aika nopeesti tuli lämmin tunnelma ;)

Mikko sano, et se aikoo antaa mulle jonkun speciaalin yllätyksen. Ton miehen tuntien, mulla ei oo mitään hajua, mitä se mulle antaa. Sillä on niin kieroutunu mieli, et herran hommaama lahja voi olla mikä vaan.. Ja mä rakastan sitä piirrettä siinä.

Mitäs lukijoille kuuluu? PS: Ruokapostauksen oikea vastaus oli; wrapit oli Mikon ja currykana mun!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tervehdys taas :)

You said I was the most exotic flower
Holding me tight in our final hour


Pikku tauko blogista on tehny hyvää, elossa edelleen ollaan.
Oon ottanu pientä taukoa myös Mikon kanssa näkemisestä, ollaan tän blogitauon aikana nähty erinäisistä syistä vaan pari kertaa. Toi tauko on tehny meidän suhteelle hyvää, on ollu ihan erilainen fiilis nähdä toista pitkästä aikaa. Tapaamisissa on ollu ihanan sähkönen ja jännittynyt tunnelma.

Ollaan kuitenkin nyt pidetty niin matalaa profiilia, et ollaan nähty aina jossain muualla kun meidän kotipaikkakunnalla. Nähtiin viimeks sunnuntaina, ku Mikko pyys mut mukaan ajelulle ja käytiin samalla jossain ihanassa, laadukkaassa ja kalliissa ravintolassa syömässä älyttömän hyvät ruoat. (harmi kun en tajunnu ottaa jällkiruoista kuvia!)
Oltiin niin kaukana kotikulmilta, että voitiin pitkästä aikaa nauttia ihan rauhassa toistemme seurasta, ilman pelkoa et joku tuttu bongais meidät yhdessä.

Samalla ajelureissulla käytiin yön pimeyden turvin nappaamassa jonkun pihasta parit mansikat, joilla saatiin suut makeiks ja hiippailtiin takapihalla olevaan leikkimökkiin harrastamaan vähän omaa kivaa. :D Ollaan kyllä niin hulluja ja jännityksenhalusia molemmat, tosi kiva jos oltais jääty kiinni!



Arvatkaa kumpi annos oli kumman. ;)


Mitäs teille lukijoille kuuluu? Muistakaapa et huomiseks on luvattu hellettä koko maahan, me aateltiin Mikon kanssa lähtee eväsretkelle jonnekin ottamaan vähän brunaa pintaan. Se haasto mut palvomaan aurinkoa alastomana, saa nähdä riittääkö mulla pokka ottamaan haaste vastaan ;D

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Meidät elävältä haudataan

Candyn päätä huimaa taas.
Candy tahtoo humalaan.
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan.

Mä olen se narri joka naurattaa, aina kun se sattuu sopimaan.

Pieni tauko mun elämästä ja blogista tekis hyvää :) Alotetaan tästä blogista.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Minä ja hän

Eilisen jäljiltä mun pää on vieläkin vähän sekasin. Tapahtu asioita, joita ei olis toivonu tapahtuvan ees pahimmalle viholliselleen. Edes vaimolle. Se toivominen ei aina auta. Pahoja asioita tapahtuu silti, vaikka kuinka toivois.

Nyt oon puun ja kuoren välissä. Moraali ja järki sanoo, peräänny, tää on jo liikaa.
Mikko ja tunteet sanoo, jää, oo tukena - sitä se rakkaus on.

Syytän itteeni asioista, joihin oikeesti en oo voinu vaikuttaa mitenkään. Silti mä tunnen olevani osavastuussa. "Se on synnynnäinen vika".
Pakko alkaa miettimään, olenko mä jo liikaa. Liikaa kestettävää Mikon perheelle pienen ajan sisällä. Mitä jos..?
Entä jos vaimolla oikeesti pimahtais? Se olis munkin vika. Vai voiko toinen olla vastuussa toisen mielenterveydestä? Pitäiskö mun ajatella sitä vai omaa onneani?
Voinko mä olla onnellinen, nauttia siitä, jos samaan aikaan joku on menettänyt omansa ja kärsii.

Mutta kun mä rakastan! Rakastan. Miks joudun aina vaikeisiin tilanteisiin? Tykkään haasteista, mut onko tää haaste sen ottamisen arvoinen? Miks edes ajattelen tälläsiä! Mikko on ainoa, joka on saanu mut tuntemaan itteni niin rakastetuks ja olon turvalliseks.

On hauska elää jännittävää elämää. Salattua elämää. Samaan aikaan ihanaa ja raastavaa olla kertomatta muille, mitä elämässä oikeesti tapahtuu.
Sitä on aina tavallaan suojattu, kun kukaan ei tiiä, mitä oikeesti on tehnyt ja ajatellut.
(Jania ei voi laskea enää mukaan, en oo ollu sen kanssa tekemisissä. En oo halunnu vaivata sitä mun löpinöillä, kun tiedän et sitä vaivaa mun ja Mikon suhde.)
Mulla on ihan outo luottamuksen jakaminen. Luotan ihmisiin, joihin oletusarvoisesti ei kannattais luottaa. Ne, jotka täyttää epäluotettavan ihmisen kriteerit, on niitä, joille uskoudun, joihin uskon ja luotan.

Kuuntelen Jenni Vartiaista ja puran ajatuksia pois päästä tähän. Minä ja hän. Miksei voi olla vain pelkästään me? Ajoittain kyllästyttää se, ettei nyt oo jo vaan minä ja hän, me. Mukana on vieläkin ne. Muut. :(

Ehkä aika vaan näyttää, miten kaikki menee. Ei pitäis ajatella ja spekuloida liikaa. Pitäis elää vaan päivä kerrallaan, olla tekemättä mitään suunnitelmia, oletuksia. Elää vaan fiiliksen mukaan, kattoa mitä elämällä on tarjota ja liikkua hyväntuntusen virran mukana.

Mikko on sairaalassa. En tiiä millon nähdään. Toivottavasti ei hetkeen. Sen perhe tarvii sitä nyt paljon enemmän kun mä.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Mutta tunnoton oon

Hän osas sisään tulla, minä päästin
olen syyllinen saman verran, kuin on hänkin
sellainen olen ollut, ovi kuitenkin raollaan
eikä kaikki oo hyvin koskaan, ihan täysin

Jos tahallaan teen kaiken huonommaksi
Ehkä tahtoisit itse irti nopeasti
Etkö sä näe yhtään miten arvoton olenkaan

Kuka hullu nyt kyljessänsä kyytä hoivaa

Mustako tuli tää joka ei tunne ees häpeää
Se jolla kestää pää sitten kun kaikki tää leviää

Sanomatta itsestään sen täytyy kohta paljastua



Jenni Vartiainen - Toinen
San. Aura S.








Hyvää viikonloppua vaan kaikille.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Good morning, sunshine!

Oi huomenta rakkaat ja ihanat lukijani :) Jopa te mua vihaavat ja haukkuvat anonyymit! Musta on vaan niin hassua, että vaikka te kuinka mua inhoatte, nimittelette ja tuomitsette, silti jaksatte edelleen lukea mun kirjotuksia, ahmia itseenne kuola valuaen ne pienet kakunpalat, joita elämästäni tänne siivutan. Mä silti merkitsen teille jotain, kun viitsitte pysyä tän blogin messissä.

No, toi oli nyt vaan tollanen merkityksetön alkuläpinä, mä vaan oon just nyt niiiin hyvällä tuulella, ettei mitään rajaa :3 Mikko lähti just himaansa, se oli meillä yötä ku porukat on pari päivää poissa, joten käytettiin tilaisuus heti hyväksemme.
Mikko sano sen vaimolle ku se lähti kotoo illalla, et se menee sen työpaikalle tekee viel loput duunit loppuun ja pistää paikat kuntoon (se jää lomalle), mut se tuliki oikeesti mun luokse. Joskus yömyöhää se sit pisti vaimokkeelleen viestiä, et sillä kestää viel töiden parissa, et se jää duunipaikan sohvalle yöks ettei tuu kolistelee yöllä himaan. :D

Meillä oli eilen kyl niiiin hauskaa (ja tänää aamullakin;)), tuntuu et jotenkin oudolla tavalla ihastuin ja rakastuin Mikkoon palavasti uudelleen.
Ehkä se oli se sen alkava loma tai se, et se pääs pitkästä aikaa nukkumaan mun viereen, kun se oli koko illan niin erityisen ihana ja hauska :)<3

Katottiin yhdessä Teen Mom 2:sta, mulle tuli ihan älytön vauvakuume! Mikko oli niin ihana ku se alko ehdottelemaan, minkä nimen annetaan sit meidän vauvalle :D Jotkut ehdotukset oli kyl niiin älyttömiä, kuten Muna ja Lada. Sit se väitti ihan tosissaan, et ne on hyväksyttyjä lastennimiä.. -_-
Sit kaivettiin varastosta vanhoja lautapelejä, saunottiin, juostiin alasti saunasta yhelle rannalle pienen metsän läpi, ehkä about joku 500 metriä? Pelättiin kokoajan et joku näkee meidän alastomien perseiden vilkkuvan pimeydessä ja soittaa kytille, et tossa metsässä on jotain hulluja itsensäpaljastelijoita/lastenahdistelijoita yms.. :D

Oli vaan niin ihana pitkästä aikaa käydä Mikon viereen nukkumaan (vaikka se nukkumaanmeno kyl venähti aamuyön tunneille) ja herätä aamulla siitä. Saatiin vaa makoilla ihan rauhassa ja tuijotella tyhmän näkösinä toisiemme uniturpeisia kasvoja.
Mikko oli herrasmies ja tarjoutu tekemään aamupalaa. Se oli niiiin hyvännäkönen hiukset vähän pystyssä ja sekasin, pelkät bokserit jalassa (tuijotin sen hyvää pyllyä kokoajan:D) sen ruskettunu ja sopivasti lihaksikas kroppa mun edessä heiluessa, kun se touhus siinä keittiössä aamupalan parissa <3

Pakko myöntää etten oo ihan varma mikä muhun on iskeny! Oon ku vastarakastunut hölmö teini :D En tiiä mikä eilisessä ja Mikossa oli nyt niin ihmeellistä, mut mä en vaan voi olla ajattelematta sitä, naurettava virne naamalla, about all the time.. Vastahan se lähti, mut..
Ja olisitte nähny sen tekemän aamupalan :D Se taiteili mm. kananmunista ja nakista mulle erittäin houkuttelevan näkösen annoksen = miehen sukupuolielimet. -_-


Loppuun vielä pari juttua tästä blogista. Osaatteko sanoa, miks toi mun hallintapaneeli on näyttänyt viimeiset pari viikkoa, et mulla on vaan 85 kirjoitusta? Vaikka kirjoitan uuden, luku pysyy samana. 
Onks toi joku maksimikirjotusmäärä ja alkaaks kirjotuksia vanhemmasta päästä poistumaan automaattisesti uusien tilalta?
Ainii, huomasin myös et bloggerin kautta mulla on jo yli tuhat liittynyttä lukijaa :O Vau, kiitos, kai?
Joku on myös joskus kyselly noista mun kävijämääristä, ni voin kai niistäkin tässä samalla antaa vähän valotusta.


En nyt joka päivä noita kävijälaskureita kyttää, mut yleensä aina kun käyn kattomassa, mittari näyttää et päivän mittaaan kävijöitä on käyny täällä kyylää +- 10 tuhatta ihmistä.
Suurin kävijäryntäys oli 26 tuhatta ihmistä päivässä, sillon joku(jotkut?) idiootti linkitteli mun blogia ympäri nettiä.

Tajusin tossa kans, et tätä mun blogia on katottu kohta kaks miljoonaa kertaa. En tiiä miten tohon pitäis reagoida, vai pitäiskö mitenkään. Oon kirjottanu tätä about puol vuotta, joten noi määrät tuntuu musta ainakin aika ... hulluilta! :D 

torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannuksia kaikille :)



Mitä mä eilen tein
no mä näin sen maailman ihanimman miehen

Jos mä en sitä saa
sun täytyy lähtee mua lohduttaa


Taas samoilla raiteilla 
tuhat kertaa no niin
no mennään vaan




Kävin eilen illalla Mikon kanssa ajelemassa. Näkeminen oli sen idea, se halus nähdä ennenkun se lähtee Juhannus-reissuun sen vaimon ja lasten kanssa jollekin mökille, minne kerääntyy vaimon puolen sukulaisia viettämään jussia. Se joutuu astumaan kuulemma maanpäälliseen helvettiin :D Uskon joka sanan.

Eilen illalla oli ihana ilma. Mikko osti mulle pari ihanan makusta siideriä matkalle nautittavaks. En tiiä aistiko se mussa jotain kireyttä ja yritti saada mut rentoutumaan siiderien avulla.

Mua on viime päivinä ottanu aika urakalla Mikon tekemiset päähän ja niiden johdosta sit avasin taas eilen sanaisen arkkuni sille. En voi oikein itekään uskoa sitä todeks, liekö ne pari siideriä pitkän alkoholitauon aiheuttamana nous päähän, vai mitä, mut mä ehdotin Mikolle taukoa.
Olisitte nähny sen ilmeen, hyvä ettei se ajanu ojaan.

Mulle tuli niin hyvä olo sen avuttomasta ja hätäsestä ilmeestä, tunsin olevani tilanteen herra viimeistään siinä vaiheessa kun se alko matelee ja mairittelee. "En kestä ilman sua", "Miten saan sut muuttamaan mieles?", "Oonko tehny jotain pahaa?", "Enkö riitä sulle?", "Onks sulla joku toinen?", "Teen mitä vaan et muutat mieles.." Lässytilässynlääää...

Miehiä on ihana manipuloida. En yleensä tykkää pelata mitään pelejä ihmissuhteissa, mut joskus on pakko pelata, että saa haluamansa.
Kauhee sanoa näin, mut oon tyytyväinen - pienellä johdattelulla ja kiristämisellä sain asiat nytkähtämään siihen suuntaan, mihin halusinkin. Kiristin sen tiukasti mun pikkurillin ympärille ja tunsin olevani sille maailman tärkein ja rakkain ihminen, jonka eteen se tekis kaiken, mitä ikinä keksisinkään pyytää. :)

En tietenkään halua, et meidän suhde perustuu pelailulle, manipuloimiselle tai valheille, mut joskus on tehtävä ikäviä asioita, että pääsee päämääräänsä, hyvien asioiden äärelle.

Nyt toivotan hyviä Juhannuksia kaikille ja muistutan juhlimaan kohtuudella ja järjen kanssa - jussin jälkeen on kauheaa, kuinka lööpit pursuaa hukkumiskertomuksista pahoinpitelytapahtumiin. :(
Nautitaan kesästä, auringosta, grilliruoista, juomista, musiikista ja hyvästä seurasta, heippahei!



Kaikki kuvat googlesta

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kuuma, kuumempi, kuumin

Moikka!

Mä en oo jaksanu kauheesti istua konella, koska nyt on kesä! Ulkona on ollu niin hyvät ilmat ja kauheesti kaikkea menoa ja tekemistä, ettei oo paljoo käyny mielessä homehtua sisällä tietokoneella :)

Mä tosiaan treffasin Mikon kanssa, ku mun tarkotuksena oli avautua sille mun tuntemuksista tän hetkistä tilannetta kohtaan.
Sanotaanko nyt sitten vaikka niin, ettei meidän tilanne ollut/ole ihan just sellanen kun sen meidän _yhteisten_ suunnitelmien mukaan pitäis olla.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mua jännitti mennä tapaamaan Mikkoa, ku tuntu et siinä tapaamisessa olis ollu meidän suhde pelissä. Tai et meidän suhteen jatko päätettäis sillä näkemiskerralla..

Yritin sen verran panostaa meidän tapaamiseen, et paistoin lettuja ja pakkasin evääks viinirypäleitä ja kermavaahtoa :P Ensin aattelin pullaa, mut Mikko on kerran meinannu tukehtua pullaan, niin aattelin jättää pullat pois laskuista, ettei paha karma olis liittyny meidän seuraan pullan muodossa :D

No, sit me nähtiin ja tunnelma oli aluks tosi jännittyny ja odottava, kun tiesin ja Mikkokin tais aavistaa/aistia sen fiiliksen, että meillä olis paljon vakavaa puhuttavaa.
Yrittihän se aluks heittää jotain aika kulunutta läppää, ilmeisesti tunnelmankevennykseks, mut ne sen jutut sai mut vaan lähinnä ärsyyntymään.

Aloin sit avautuu sille mun tunteista ja siitä, etten oo tyytyväinen meidän tilanteeseen ja et se on musta toiminut väärin mua kohtaan antamalla vaimolleen viimeaikoina syitä luulla, et niiden perheonni on korkeimmillaan.

Aattelin, et Mikko olis vetäny kauheet pultit tai yrittäny kieltää kaiken, mut se kuuntelikin mun koko vuodatuksen alusta loppuun hirveen vakavan näkösenä. Mikko on aina niin ilonen ja vekkuli, et en oo tottunu näkee sitä useinkaan vakavana. Se sen vakava ilme on kamala, se vanhentaa sitä ainakin kymmenen vuotta :D

Siinä Mikko alko sit itku silmässä selittelemään, kuinka se on pahoillaan ja tietää et on tehny väärin. Juttuhan meni vielä kummallisemmaks siinä vaiheessa, kun se kerto et pelkää menettävänsä mut helposti, koska oon nuori ja kaunis ja että se pitää sen vaimoa ns. VARALLA?
Eli kaikki ne ajat, kun mä oon kriiseilly ja kieriny epävarmuudessa ja epätietoudessa, luullu et jään kakkoseks, niin tilanne oikeesti onkin se, että Mikko tässä on ollu se epävarma ja pelokas itsestään?!

Se ei kuulemma uskalla päästää vielä tarpeeks paljon irti vaimostaan, koska se pelkää että mä jätän sen, ettei se riitäkkään mulle kun voisin saada paljon parempiakin miehiä?

Että sellasta tällä kertaa. Toi meidän tapaaminen oli kyllä niin outo, menin niin lukkoon tossa tilanteessa, etten edes enää muista mitä siihen sanoin. :D
Ollaan kyllä nähty tuonkin jälkeen ja kaikki on ollu taas ok - en tiiä et onko meillä joku sanaton sopimus siitä, ettei ton tapaamisen aihepiiristä tarvii vähään aikaan puhua, sen verran hämmentävä juttutuokio se tais olla meille molemmille.
Tarvitaan varmaan molemmat nyt aikaa noiden asioiden käsittelyyn ja puhutaan niistä sitten uudestaan, kun siltä tuntuu.

Mut mitä mieltä mun nyt tosta Mikon kriiseilystä muka pitäis sit olla? En tiiä mitkä nää mun fiilikset siitä oikein on, toisaalta oon edelleenkin ihan WTF-meiningillä, toisaalta oli ihan kiva et se avautu ja kerto mikä tässä on ollu meneillään ja olihan se toisaalta aika imartelevaa ja söpöäkin, kun aikuinen, hyvintoimeentuleva, komea ja karismaattinen mies onkin yhtäkkiä epävarma omasta riittävyydestään.. :)

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kuulumisia

Krapulaton ja suht pirteä Candy täällä moi :)

Vaan suht pirteä siks, et olin eilen kaveriporukalla istumas iltaa ja sehän taas venähti yön pikkutunneille asti. Krapulaton siks, että alkoa en enää käytä - ainakaan vähään aikaan... :D

Se mun hyvä ystävä, jolle oon kertonu musta ja Mikosta oli eilen mun kanssa myös. En oo mitenkään erityisen usein jauhanu sille musta ja Mikosta, koska a) en halua et tää kaveri kyllästyy mun jauhamiseen, b) tiedän ettei sitä niin paljoa kiinnosta, joten säästän sen hermoja, c) sen kanssa on suht huono puhua asiasta - kohdan b seikan takia -, koska se ei osaa sanoa oikein mitään järkevää tähän tilanteeseen.

Koska siis mun ainoa oikeassa elämässä oleva asiastajauhamiskaveri on ollu aika surkea jauhamiskaveri, olin eilen aika yllättynyt kun (sanotaanko sitä sit vaikka Janiks) Jani alko pikkupäissään avautumaan mulle Mikosta.

Oltiin siis kahdestaan vähän syrjemmällä muista alunperin siitä syystä, koska Jani halus puhua mulle sen asioista, mutta juttu sit ajautukin ruotimaan mua ja Mikkoa.
"Olis ihan hauska nähdä kaveri joka on saanu sut", jotenkin noin se asian muotoili, mut sen äänensävy oli tosi ikävä. Vähän kiukkunen, ehkä hieman ivallinen ja jos en ihan väärin sitä meidän koko keskustelua ja tilannetta tulkinnut, niin jopa katkerakin.
En muista oonko täällä kertonut siitä, kuinka Jani on joskus back in the days paljastanu mulle et se on ihastunu muhun. Meillä viileni välit hetkeks, kun sanoin sille ettei tunne oo valitettavasti molemminpuolinen ja tykkään siitä vain hyvänä kaverina.

Onneks saatiin välit myöhemmin selvitettyä ja jotenkin ihmeen kaupalla jatkettua meidän hyvää ystävyyttä suht normaalisti siitä sen paljastuksesta ja välirikosta huolimatta.

Mut nyt mä pelkään et Jani on saattanu taas kehitellä mua kohtaan turhan lämpimiä tunteita kun se puhu niin inhottavasti mun ja Mikon suhteesta eilen.
"Vittu se jätkä on kyl aika kingi ku pystyy pyörittelee kahta muijaa samaan aikaan", ei joo kuulosta kirjotettuna pahalta, mutta hyvän ystävän suusta kuultuna, sarkastiseen sävyyn sanottuna se on sitä. :/

Toisaalta oon jotenkin hyvilläni Janin eilen antamista neuvoista, mut toisaalta oon myös ärsyyntynyt siitä koko keskustelusta. Mä osaan kyllä ottaa kritiikkiä ja arvosteluja tiettyyn rajaan asti vastaan, mut mä olin kyl eilen samaan aikaan loukkaantunut ja vähän suuttunutkin Janille, kun se puhu Mikosta niin ikävään sävyyn ja anto mulle ohjeita ihanku se olis muka tienny mua paremmin meidän tilanteen.

Kyllä se ainakin yhen ihan hyvän neuvon anto kun porasin sille sitä etten oo ihan täysin tyytyväinen meidän tilanteeseen nyt -mulla on kyllä hyvä olla, mut asiat Mikon puolelta ei oo kuitenkaan sujunu niinkun oon odottanut ja olettanut sujuvan.
Jani sit sano et mun pitäis nähdä Mikon kanssa mahdollisimman pian ja "kerro nyt saatana mikä meininki täs nyt oikein on! Etkö sä saa aikaseks tehä niinku ollaan sovittu?!" .... :D

Pistin sit tossa aikasemmin päivällä Mikolle viestii ja kysyin et nähtäiskö tänään jossain vaiheessa ja puhuttais. Se pisti heti takas viestin et onks jotain sattunu blaablaa.
Sovittiin et nähdään iltapäivemmällä, otan viltin ja eväitä mukaan ja mennään yhen järven rannalle, sellaselle kalliokolle piknikille ja puhumaan.

En oo nyt ihan varma vielä et mitä aion sanoo Mikolle ja mitä en. En nyt ihan noin karkeesti ku miten Jani ehdotti sanomaan, mut aika suoraan aion kyllä mielipiteeni erinäisiin asioihin ja tapahtumiin ilmaista.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Mon amour, je sais que tu m'aimes aussi

Huh huh mikä viikonloppu takana! Voin kertoo et huomenna alkaa sellanen elämä kuntoon-kuuri ettei oo tosikaan :D Lopetan alkoholilla läträämisen ja krapulamättöjen syömisen ja pyhitän enemmän aikaa terveellisille elämäntavoille.
Tää päässä jyskyttävä särky ja suussa maistuva rasvapizza niittas viimesen niitin mun super terveellisen elämän alkamisen arkkuun.

Eilen oli ihan paska sää mut se ei haitannu silti meidän menoa. Mikkokin oli eilen kavereidensa kanssa juhlimassa, pari sen frendiä kuulemma vaati sitä lähtee juhlii niiden kanssa ja bongailemaan kuumia (plus etenkin kännisiä) ylioppineita ja valmistuneita mimmejä :D

Mikko oli niin känninen yhdessä vaiheessa iltaa/yötä, et se soitteli aika estottomasti mulle. Eikai ne sen kaverit nyt ihan sen vieressä kuulemassa ollu, mut tollanen riskien ottaminen ja noin uhkarohkeesti soittelu ei oo kyl kummankaan meidän tapasta.
Yön pikkutunneilla sit sovittiin et nähdään kun molemmat oltiin irtaantumassa kavereista ja lähössä himaan makaamaan sängylle oksennusvati vieressä ja maailman heiluessa silmissä niin paljon et pelkästään jo siitä tuli huono-olo! Okei, no taidan puhuu nyt vaan omasta puolestani.. :D

Mulle tuli pikku yllärinä se, et Mikko hoiperteli paikalle jonkun miehen kanssa. Kun oltiin kunnon näköetäisyydellä, katoin Mikkoon sellasella mitähelvettiämies-ilmeellä ja aattelin jo lähtee menee siitä.
Se känniääliö (Herra M-_-) alko sit huutelee mun nimee ja luotin sit siihen, et voidaan tavata vaikka siinä olikin sen random äijä mukana.

Sit selvis, et Mikko ja se tyyppi ei ees tuntenu toisiaan, vaan et ne oli tavannu jossain baarin edustalla ja sopinu et ne lähtee yhtä matkaa kotiin. WTF?! :DD

Mulla oli siinä vaiheessa kieltämättä aika sekavat fiilikset kun Mikko nappas mut kainaloonsa ja ihan ylpeenä esitteli mut tyttöystävänään sille tyypille. Se yritti pistää mua tekee sellasia idioottimaisia itsensä esittelypyörähdyksiä ja katto mua niin ylpeen ja ihailevan näkösenä ja hokikin sille miehelle jotain et kato kuinka kauniin naisen oon itelleni saanu yms.. Samaan aikaan olin tosi imarreltu ja otettu, mut toisaalta se oli myös aika ahdistavaa ja jopa ällöttävääkin. Vaikka ei Mikko mua todellakaan ällötä, vaan se tilanne...olin kun joku kallis näyttelyesine tai uus auto, jota esitellä ihan ylpeenä.

Mulle tuli ensimmäistä kertaa sellanen kuvotus itteeni kohtaan, vaikkei Mikko mua todellakaan salarakkaana tai halpana sille tyypille esitelly. Se oli oikeesti tosi sulosta ja imartelevaa kun Mikko ensimmäistä kertaa esitteli mut jollekin tyttöystävänä, mut kuitenki niin ahistavaa. Siinä se tuntematon mies vaan katto tosi oksettavalla ilmeellä ja jotain sössötti ja kyseli et oisko mulla siskoa. Hyi.

Käytiin sit kolmestaan grillillä vetää pienet mätöt ja nauroin niin kovaa Mikolle kun se känniapina sotki iteensä ruoalla. Ei voi muuta sanoo ku et kyllä suomalainen mies on erittäin viehättävä näky kännissä ku käki, naama ja paita ruoassa ja tyhmä virne kasvoilla :DD

Mentiin sit kaikki samalla taksilla, mä jäin ekana kotiin ja Mikko jatko tän uuden bestiksensä kanssa matkaa.  Pistettiin tänään viestiä ja toinen on ihan ressukka, maannu kuulemma koko päivän sohvalla ja laatta on meinannu lentää pariinkin otteeseen.
Ei sit tänää nähty Mikon krapulasta johtuvan kyvyttömyyden takia.. Ei sillä, ei itelläkään oo koko päivänä ollu kovin kehuttava olotila. :S

Tekis mieli mennä sohvalle makaa ja käskee iskää tai äippää tuomaan jotain krapulaan helpottavaa ja kattomaan Tyttö sinä olet perseenreikä :D

Toivottavasti muillakin oli hauska viikonloppu ja onnea kaikille valmistuneille ja ylioppilaille!:)
Loppuun hyvän biisin sanat, jotka on aika-ajoin jotenkin aika omaa elämää läheltä liippaavia..

Darling, darling, doesn't have a problem
Lying to herself 'cause her liqueur's top shelf
It's alarming honestly how charming she can be
Fooling everyone, telling them she's having fun

She says you don't want to be like me
Don't wanna see all the things I've seen
I'm dying, I'm dying
She says you don't want to get this way
Famous and dumb at an early age
Lying, I’m lying

The boys, the girls, they all like carmen
She gives them butterflies, bats her cartoon eyes
She laughs like god, her mind's like a diamond
Buy her tonight, she's still shining
Like lightning, ohh, like lightning

Carmen, carmen, staying up til morning
Only seventeen, but she walks the streets so mean
It's alarming truly how disarming you can be
Eating soft ice cream
Coney Island Queen

She says you don't want to be like me
Looking for fun, getting high for free
I'm dying, I'm dying
She says you don't want to get this way
Street walk at night, and a star by day
It's tiring, tiring

The boys, the girls, they all like carmen
She gives them butterflies, bats her cartoon eyes
She laughs like god, her mind's like a diamond
Buy her tonight, she's still shining
Like lightning, ohh, like lightning

Baby's all dressed up with nowhere to go
That's the little story of the girl you know
Relying on the kindness of strangers
Tying cherry knots, smiling, doing party favors
Put your red dress on, put your lipstick on
Sing your song, song, now the camera's on
And you're alive again

Mon amour, je sais que tu m'aimes aussi
Tu as besoin de moi
Tu as besoin de moi dans ta vie
Tu ne peux plus vivre sans moi
Et je mourrais sans toi
Je tuerais pour toi

The boys, the girls, they all like carmen
She gives them butterflies, bats her cartoon eyes
She laughs like god, her mind's like a diamond
Buy her tonight, she's still shining
Like lightning, ohh, like lightning

Like lightning, ohh, like lightning

Lying to herself 'cause her liqueur's top shelf
Darling, darling, doesn't have a problem

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kesäyö

Mulle ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä. Mikolle ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä.
En oo vaan jaksanut kirjotella, ei oo ollu sellasta fiilistä. Ei just nyt edes "Jeee Mikko on ihana"-fiilistä.

Voi johtua siitä, että molemmilla on ollu kauheesti muuta tekemistä ja mietittävää, ettei olla paljoa keretty näkemään.
Mikolla on ollu isoja duunijuttuja, mulla ollu rästiin jääneitä kouluhommia, kavereita, bileitä ja himasta poismuuttamisen selvittelyä. Iskä on lämmenny jo aika hyvin sille ajatukselle, äiti taas ei. Vituttaa sen vastaanhankaaminen, miks mä en muka vois muuttaa. Se ei oo osannu perustella tota kysymystä tarpeeks järkevästi ja se on raivostuttavaa.
Turhaa asemansa hyväksikäyttämistä, tyyliin "siks koska mä voin tehdä ja sanoa näin, ilman mitään järkevää syytä tai perustelua, etkä sä voi asialle mitään, lälläslää".

Vituttaa myös normaalia enemmän se, että Mikko puhuu sen perheestä -vaikkakaan ne puheet ei aina oo kovin posiitivisella mielellä puhuttuja. Lapsista puhuminen on ok (niistä se ei kyllä koskaan puhu mitään kovin pahaa), mut mä en oikeasti jaksa kuunnella tilitystä siitä, kuinka sen vaimo vaahtoaa ärsyttävyyteen asti niiden ulkomaanreissusta - siitä, jolle mun ja Mikon piti lähteä, ei vaimon ja pentujen.

Nähtiin tänään aamupäivästä pitkästä aikaa. Käytiin kahvilla, paitsi etten mä juo normikahvia, joten otin cappuccinon.
Oltiin molemmat ihan vainoharhasina koko sen näkemisen ajan, eikä keskitytty kunnolla toisiimme.

Sitä edelliskerralla nähtiin viimeviikolla kun käytiin yömyöhään ajelulla. Pysähdyttiin yhden järven rantaan istuskelemaan, vaikka yöllä olikin ihan helvetin kylmä. Onkohan musta tulossa tunnevammanen, kun yleensä olisin ollu ihan sulaa vahaa siitä, et mies on romanttinen?
Mikko tarjos mulle sen takkia ja otti mut kainaloonsa tärisemään -ihanku about kaikissa oksettavan kliseisissä rakkausleffoissa-, mut se ei tuntunu musta miltään.

En taas tajuu itteeni tai ketään muutakaan. Luulis et kesän lähestyessä ihmiset piristyy ja on ilosia, mut mulle on tainnu iskee joku myöhästynyt kaamosmasennus. Mikään ei oikein tunnu miltään. Oon jotenki ihan hukassa kaiken kanssa, vaikka mä kyllä tiedän mitä tunnen ja haluan, mut silti mä en kuitenkaan tiedä tai tunne.
Teoria ja käytäntö on menny niin vitusti sekasin keskenään.

No, eiköhän tää tästä. :) Lähenevä kesäloma, aurinko, rusketus, bileet, niiden luulis saavan mun mielialan nousemaan.

Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.
Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.
Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.

Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.

Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä.


Pariisin Kevät - Kesäyö

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Kuka päättää ketkä saa onnistua?

Sanot, että joskus vuosien päästä
meillä on aikaa niin paljon
että voidaan heittäytyä siihen kellumaan


Odotanko turhaan sua sittenkin
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin



Tulin just Mikon kanssa ajelemasta. Päästiin lähtemään, kun sen vaimo oli lasten kanssa jonkun tuttavan synttäreillä.
 Mikko ajo tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä sen megasiistillä moottoripyörällä ja mä sain olla kyydissä. Ai että sitä vauhdin huumaa, mäkin haluun oman pyörän et päästäis ajaa Mikon kanssa kilpaa! :D Tosin mulla ei oo omia ajokamppeita ja kypärää yms, joten jouduin lainaamaan sen vaimon yli-isoja kamoja, mut oli nekin parempia ku ei mitään.. Mulla oli vaan niin cool olo siinä kyydissä ollessa kun alla oli älyttömän hieno pyörä ja kuskina komee mies.


Mikko kerto tänään, et ne on lähdössä koko perheensä voimin kesälomareissulle ulkomaille. Mua ärsyttää, kun meidän piti sen kans lähtee ulkomaille, ja tää voi nyt pahimmassa tapauksessa tarkottaa sitä, ettei me voida sen kans lähtee ku ihana vaimoke tyyliin pakottaa Mikon lähtemään sen ja lasten kanssa.. Tiedän, et Mikko mielellään viettää aikaa sen lasten kanssa, mut..
Ei se kuitenkaan kyl kovin innostuneelta niiden reissusta vaikuttanu olevan ja se sano, et tää on niiden viimenen yhteinen reissu, joten mun pitäis yrittää vaan ymmärtää. Yritän joo, mut silti en vaan pysty.

Tälläset niiden yhteiset ihqut perhereissut vaan horjuttaa mun mielestä meidän yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Tiedän, ettei Mikolle tuu olemaan helppoa erota vaimostaan ja alottaa uus elämä, mut eikai tälläset perhereissut paljoa helpota tulevaa tilannetta ajatellen?
Oon yrittäny vihjailla sille hienovarasesti, et yrittäis nyt ainakin vaimostaan mahdollisimman paljon erkaantua ja kyl se niin on tehnykki, mut ei kyl tarpeeks.. Tai siis just tulevaisuutta ajatellen, ei oo mun mielestä hyvä tollaset lomat niiden perheen kesken, joka kuitenkin kohta menee ihan uusiks kokoonpanoltaan.

Kai Mikko sit käy jotain henkistä eroprosessiä läpi kokoajan ja yrittää ehkä fiilistellä jotain niiden hyvien vanhojen aikojen kunniaks, ennenkun niiden yhteinen aika loppuu kokonaan. No, en tiiä. Vaikee sanoo, ku ei voi päästä toisen päänsisälle tutkii sen todellisia ajatuksia, mut näin mä luulen et tää asia menee.

Miksei mulla vois olla aikakonetta, jolla päästä nappia painamalla ajassa eteenpäin? Haluisin itsekkäästi sanottuna saada vaimon pois kuvioista pyörimästä ja vaatimasta Mikolta millon mitäkin. Tekis niin mieli avautua kaikista sen jutuista, mitä se on keksiny Mikon ostettavaks ja hankittavaks, mut ehkä parempi että pidän ne omana tietonani.

Vituttaa nää fiilikset, kun mustasukkailen ja ärsyynnyn Mikon vaimosta ja lapsista, vaikka tiedän sisimmässäni ettei ne ns. "haittaa". Tiesin kyllä alusta asti mihin lähden mukaan mut silti ajoittain en pysty olemaan välittämättä niistä. Tuntuu, et kokoajan tulee jotain ihme juttuja, jotka sotkee tätä..

Tekis vaan mieli pakottaa Mikkoo valitsemaan joko niiden reissun tai mut. Tiedän, et se jotenkin sais peruttua sen reissun, jos tosiaan niin vaatisin, mut siitä tulis taas niin kauheet riidat meidän välille, etten jaksais kyl sitäkään.
Parempi vaan purra hammasta ja antaa niille se ulkomaanmatka. -_-



sunnuntai 13. toukokuuta 2012

I follow rivers

Kiva viikonloppu takana. :)

Tulin just himaan, oltiin Mikon kanssa koko iltapäivä yhdessä. Ette usko mitä tehtiin; HEITETTIIN TALVITURKIT! :D
Voin muuten kertoo et vesi oli vielä ihan helvetin kylmää, vaikka mentiinkin suoraan saunasta uimaan.

Oltiin siis Mikon kanssa niiden sukulaisten mökillä, kun Mikon vaimo lapsineen oli vaimon äidin luona, joka asuu kauempana. Mikon sukulaisten mökki oli tyhjillään, eikä sinne ollu älyttömän pitkä matka, niin Mikko sit sai idean et lähetään sinne pariks tunniks hengailemaan, saatiinpahan ainakin olla siellä ihan rauhassa. Paistettiin siellä makkaraa, lämmitettiin sauna ja käytiin pika alastonuimassa, kun vesi oli niin jäätävää ettei siellä hullukaan pystyny olee parii sekunttii kauempaa :D

Mut oon kyl ylpee meistä, aika harva tähän aikaan vuodesta heittää talviturkkia kun jäätkin on vasta lähteny!

Kotimatkalla pysähdyttiin yhelle huoltsikalle vähän possuilemaan kun kaikki kaupat oli kiinni äitienpäivän takia. Tein aamupäivällä omalle äidille kakun, joka ei onnistunu ihan odotusteni mukaan, mut kyl se sille silti kelpas. Iskälle varsinkin :D Mikko pisti vähän isommalle ja anto äidilleen kylpyläviikonlopun lahjaks....

Mut joo, meillä menee taas hyvin. :) Itseasias paremmin kun koskaan, tässä ollaan just jännän äärellä kun isommat pyörät lähtee ihan just pyörimään.. :3 Ei siitä tällä kertaa sen enempää, en haluu hehkuttaa mitään etukäteen.

Mut tää oli nyt tällänen pikapostaus pitkän hiljaiselon jälkeen. Aattelin tulla vaan ilmottelee vähän kuulumisia ja toi järvessä uiminen oli niin hardcoree, että se piti päästä kertoo :D Nyt Jersey Shoren pariin!



tiistai 8. toukokuuta 2012

Dark Paradise

Moi.

Mulla on nyt tosi sekavat fiilikset. Oon eläny viikon verran ihme sumussa.

Meille tuli Mikon kanssa riitaa. Olin helvetin väsyny ja kiukkunen ja jotenkin mulla vaan napsahti. Vihaan joskus mun impulsiivisuutta! Se tuntuu liian usein aiheuttavan harmia ja ongelmia. En oo varma onks se just nyt aiheuttanu sitä.
Oikeestaan rakastan mun impulsiivisuutta ja inhoon tylsiä ihmisiä, jotka pohtii kaikkea liikaa.

Mun ja Mikon riidan johdosta menin taas tän mun jätkäkaverin luokse angstaamaan. En pystyny olee himassakaan kun äiti alotti ihan tosissaan mun kuumottamisen. Sillä on kuulemma oikeus tietää ala-ikäisen tyttärensä touhuista.
Se oikeus on mun käsissä ja mä evään sen siltä. Ahistaa kaikki painostaminen!

Mulla on ollu viimeaikoina helvetinmoinen riittämättömyyden tunne. Mikko on yleensä ymmärtäväinen sen suhteen jos mulle tulee noita fiiliksiä, mut nyt tällä kertaa se ei tuntunu yhtään ymmärtävän tai yrittäny lohduttaa/tyynnytellä mua tai jotain.
Se sai mut vitun vihaseks. Mä uhraan sen takia niin paljon! Mä oon pistäny sen takia peliin niin paljon isoja asioita, mun koko minuus on muuttunu sen takia, eikä se tuntunu antavan sille yhtään arvoo.

No, menin siis tän mun kaverin luokse. Se ihminen on yks harvoista, johon voin luottaa melkein 100 prossasesti. Se huomas et tarviin jotain piristystä ja tarjos juotavaa sen kallisarvoisesta kokoelmasta. :D Siinä me sit istuttiin sen kämpillä, juotiin, poltettiin röökiä sohvalla löhöillen (en oo alottanu vakituisesti polttaa) ja kuunneltiin helvetin tajunnänräjäyttävää musiikkia koko yö ja aamuun asti. Valvoin sinä aikana kolme vuorokautta putkeen. En tiiä johtuks mun nukkumattomuus riidasta Mikon kanssa, siitä et tälle kaverille kertominen ahisti vai niistä yhestä toisesta jutusta..

Niin siis, menin kertomaan tälle jätkälle kaiken musta ja Mikosta. Se ei suhtautunu mitenkää! Lupas pitää salaisuuden, oli valmis tekee verivalan mut musta ei ollu siihen :D.
Ei sitä vaan hetkauttanu toi tieto mitenkää, vaikka odotin jotain moraalisaarnaa tai halventavaa "oot huora"-katsetta tai jotai. Se vaan sano et teen miten ite parhaaks nään.

En voi uskoo tätä todeks. En käy nyt ihan täysil, sori. Mä oon pitäny tätä salaisuutta ihan helvetin kauan ja sit yhtäkkiä mä vaan purskautan sen ulos!! Ette usko sitä tunnetta ku saan puhuu omalla äänelläni, kertoo KAIKEN sensuroimatta.
Mä itkin, nauroin, jumitin, sekoilin puheissani. Mut mä sain kerrottua ja se kuunteli.

Tää blogi on nyt aivan mitätön! En tee tällä enää mitään. Asioista kirjottaminen tuntuu niin tyhmältä ja vaivaloiselta ku tässä ajassa mitä kirjotan, olisin puhunu ihan helvetisti enemmän ja ilmassut itteeni miljoona kertaa paremmin.

No mut joo, tässä sitä ollaan. Riidoissa Mikon kanssa. Oon aatellu nyt ottaa siihen vähän etäisyyttä, en jaksa nyt mitään! Haluun olla ja hengähtää vähän aikaa. On se yrittäny ottaa yhteyttä ja ihmetelly miksen vastaa, pyydelly ja anellu anteeks ja plaaplaaa. Ihanaa pitää sitä epätietoudessa.
Se tulee huomaamaan kuinka tärkee oon sille, kun se joutuu käymään sen menettämisen pelon läpi ja sen, etten ookkaan saatavilla, enkä tekemässä niinku se toivois.

Oon nyt tässä kotona käymässä. Oon ollu koulusta saikulla, keksin kauheen tekosyyn ja ihana terkkari anto saikkua et voisin todellisuudessa sekoilla tän jätkän luona. Eeeiih, kauheet morkkikset ku se terkkari on niin mukava tyyppi. :(

Mun elämä on just tällä hetkellä aika sekava ja outo mut ei se mitään. Haluun olla tässä tilassa hetken ja sit alkaa pistää paloja takas paikoilleen.
En tiiä onks tää joku sellanen...päätepiste?? Mietin nyt just äitille kertomista. Oon siinä mielentilassa et oon valmis ottaa sen reaktion vastaan, oli se millanen tahansa.

Loppuuun maaaailman ihanimman naisen biisejä, joita pakotin tän mun jätkäkaverin kuuntelee :DDD Oon kauheen ihana<3

http://www.youtube.com/watch?v=MT5sqF7SkzM
http://www.youtube.com/watch?v=AypvuzhVlrc

Kantsii kuunnella nää mielummi Spotifyssa. Nyt meen, moimooooi! :)