Keskiviikkoillan pohdintoja

Iltoja! :) Palasin Mikkoa näkemästä, olipas kivaa taas. Tajusin, että eihän mun tarvitse mitään matalaa profiilia pitää, kun ei meitä kertomieni juttujen perusteella voi tunnistaa. Kai mä jotenkin vaan säikähdin kun moni ihminen oli linkittänyt ympäri nettiä käytäviä keskusteluita, joissa mun blogiani ruodittiin.. En julkaissut niitä kommentteja, toivottavasti ne keskustelut kuivuvat kasaan, sillä en kaipaa blogilleni yhtään lisähuomiota.

Ja vielä kerran tiedoksi ihmisille; se kuva joka leviää mukamas mun kuvana, se on muokattu. En tunne kuvan tyttöä ja noihin mun nimispekulaatioihin en sano mitään. Voitte te ihan rauhassa arvuutella, monta eri nimeä on jo arvailtu, mutten sano niihin yhtikäs mitään. Sen verran sanon, että siinä kuvassa en tosiaankaan ole minä. Aamen.

Monia on kiinnostanut, mitä vanhempani, kaverini ja Mikon lähipiiri tulevat sanomaan kun kuulevat suhteestamme.
Olen sitä tietenkin moneen otteeseen sekä yksin, että Mikon kanssa pohtinut ja tiedämme että tullaan saamaan aikamoinen paskamyrsky niskaan kun meidän suhde tulee julki. Puhuttiin viimeks tänään siitä ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että Mikon ottaessa eron vaimostaan, ei hän vielä siinä vaiheessa kerro musta mitään.

Koska jo pelkkä ero tulee yllätyksenä ja shokkina vaimolle, ei siihen kannata heti lisätä, että Mikolla onkin jo pidemmän aikaa ollut suhde toiseen naiseen. Kaikki pääsee helpommalla, kun erosotkuihin ei heti mua vedetä mukaan. Annetaan vaimon päästä rauhassa erosta yli ja odotetaan että savu hälvenee ja mahdollisesti kuumentuneet loukkaantumisentunteet haihtuu ja tilanne pääsee kunnolla rauhoittumaan ja asettumaan.

Mun olis tarkoitus muuttaa Mikon kanssa yhteen heti kun oon täyttänyt 18. Ei mun ikä kenellekään kuulu, mutta kaikkien parhaaks on se, että Mikon kanssa asuu sitten täysi-ikäinen nainen :) Kyllä mä jo nyt vastuuni kannan, eikä se vuosi lisää ikää tuo varmaan mitään megasuuria muutoksia muhun ulkoisesti tai sisäisestikään, mutta sanotaanko että parempi sitten täysi-ikäisenä saman katon alla julkisesti kun alaikäisenä.

Vaikkei Mikkoa haittaa mun ikä, ei missään vaiheessa (alkujärkytystä lukuunottamatta) ole haitannutkaan. Ollaan molemmat sitä mieltä, että ikä on vain numeroita ja jos kahden ihmisen välillä on ennennäkemätön yhteys ja kemiat pelaa huumorintajua mukaanlukien yhteen, niin mitä merkitystä iällä on?
Ymmärrän kyllä, että tilanne olis täysin toinen, jos nuorempi osapuoli olis vasta ihan esimurrosikäinen/esiteini-ikäinen, eli 13-15v.

Ollaan mietitty Mikon kanssa, miten mun vanhemmat tulee meidän suhteeseen suhtautumaan. Mun isällä ja äidillä on noin kymmenisen vuotta ikäeroa, isä on vanhempi. Vaikka mun suhdetta ei voi iskän ja äipän suhteeseen verrata, uskon että ne voi vähän paremmin ymmärtää mua Mikon kanssa, kun niillä itselläänkin on ikäeroa. En ole vielä varma onko järkevää kertoa ainakaan heti ensialkuun, että Mikko petti mun kanssa vaimoaan, mutta Mikon lapsista on kyllä heti kerrottava.
Tiedän jo valmiiksi että iskä saa hepulin kuullessaan Mikon lapsista ja varmasti yrittää estää mua lähtemään niiden äitipuoleks, mutta mun vanhemmat on kasvattanu mut niin, että jokainen vastaa omasta elämästään ja tekee itse omat päätöksensä. Uskon, että isä ja äiti tajuaa sen jossain vaiheessa, ja ne tukee mua jokatapauksessa mitä ikinä teenkin.
Oma aikansa siinä varmasti menee, ennenkuin ne voi täysin hyväksyä ja ymmärtää meidän suhteen, mutta en jaksa uskoa että tää tulis vaikuttamaan kovin radikaalisti mun ja vanhempieni väliseen suhteeseen.

Vanhempieni reaktiosta en siis niinkään oo huolissani, mä tiedän että ne tulee järkyttymään mun valinnoista, mutta tiedän myös tosiaan sen, että ne tulee ymmärtämään ja hyväksymään ne ajallaan. Kunhan ne näkee kuinka onnelliseks Mikko mut tekee, ei ne voi olla enää sitä mieltä että sen kanssa oleminen olis millään tavalla huono juttu :) <3
Veljen sanomiset mua ei kiinnosta pätkääkään, sillä ei oo mitään varaa arvostella mun tekemisiäni :D

Sitten taas kaverien mielipiteet ja sanomiset hieman huolettaa.. Moni kaverini on tosi suorasanainen, ja pelkään että saan kuulla niiltä kauheet moraalisaarnat. Sitten toisaalta pelkään, kuinka moni lähtee levittelemään mun suhdeuutisia ja siitä lähtee kauheet juorut liikkeelle. Luulen, että kerron koko totuuden mun ja Mikon suhteesta pettämisineen vain yhdelle tai kahdelle maailman luotettavimmille ystävilleni.
Muut saavat vain kuulla, että oon tavannu maailman ihanimman vanhemman eronneen miehen jolla on lapsia :)

Toisaalta mietin, että vaimo olis Mikolta koko totuuden niiden eroon liittyen velkaa, mutta taas toisaalta..mitä se hyödyttäis? Tulis vaan lisää pahaa mieltä ja riitoja. Joskus tieto lisää tuskaa ja on vain parempi jättää joitakin asioita kertomatta. Niin on parempi kaikkien kannalta tässä tapauksessa.