Rakas päiväkirja..

Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä. Kävin Mikon kanssa juoksulenkillä ja mua ärsyttää kun sillä on mua parempi kunto. Mietinkin yhdessä vaiheessa sen mahtaillessa mun edellä, et tönäsen sen ojaan. :D No en mä niin ilkee oo, mä sen sijaan ehdotin sille maratoni kisoihin osallistumista, kun herra tuntuu jaksavan juosta vaikka sata kilsaa putkeen ihan keposasti.

Mulla on pääsiäisajan-suunnitelmat ihan auki.. Oon saanut jo aikoja sitten kutsun yhden kaverin järjestämiin pari päivää kestäviin pippaloihin (joita varten hankin laivareissulta sen kossun, aattelin tehä sitä käyttäen kätevän puuhapullon ;D), ja sitten taas Mikko on tänään vähän puhunut siihen malliin, että voisin lähtee sen työmatkalle mukaan.

Inhottaa tää tilanne, kun joudun päättämään miehen ja kavereiden väliltä. :/ Pelkään, että kun tarpeeks perun menojani kavereiden kanssa, kasvan niistä liikaa erilleen, eikä kukaan enää pyydä mua mihinkään kun niin usein oon lähinnä Mikon takia kaikkea yhteistä tekemistä perumassa.
Kaveritkin vois paremmin ymmärtää, jos ne tietäis miks perun tulemisiani, mutta enhän mä voi Mikosta mitään mainita - tai ylipäätään siitä, että seurustelen. Ne ei jättäis asiaa sikseen, vaan pakottais mua kertomaan kaiken ja se tietäis vaan lisää armotonta valehtelua. :( Parempi siis vaan pitää turpansa kiinni ja keksiä tyhmiä valkoisia valheita ja selityksiä niille, miksen pääse paikalle.

Eli vähän kahden vaiheilla ollaan.. Toisaalta olis kiva lähtee kavereiden kanssa juhliin ja tyhjentää päätä taas vaihteeks oikein kunnolla tyttöporukassa, mut toisaalta olis niin ihana olla Mikon kanssa ihan kaksisteen rauhassa.
Kavereissa miinuksena on se pelko, että meen möläyttämään jotain tai et ne alkaa painostamaan mua miesasioissa. Se on helvetin ahistavaa. Oon niissä tilanteissa niin ahdistunut ja heikko, pelkään et joskus juon itkukännit ja alan avautumaan. Ei oo kivaa olla siinä pelossa koko iltaa, enkä mä nyt ainoo selväpäinenkä haluu olla..

Mikon kanssa miinuksena taas olis se, et joutuisin viettää jonkin verran yksinään aikaa kun se on niissä sen työjutuissa. Just tällä hetkellä on vähän vaimon puolesta morkkikset, kun se ei tajua mitään.. Pitkäänhän Mikko on ollu sellasissa töissä ja sellasessa asemassa, et se reissaa paljon töidensä takia, mut silti vähän omatunto soimaa, kun aattelen et oon ollut Mikon kanssa, kun sen vaimo on luullut Mikon olevan työmatkalla ja nyt oon sit ehkä menossa sen mukaan oikeestikin työmatkalle..
Sain yks päivä sähköpostia yhdeltä vaimoihmiseltä, joka kirjotti koskettavan viestin. Vaikka mä olen ajatellut asioita sata ja yks kertaa Mikon vaimon kannalta, sen ihmisen viesti sai mut ajattelemaan erilailla ja näkemään asioita erilailla.
Välillä järki sanoo, että ota etäisyyttä, mut sydän ja tunteet taistelee vastaan ja voittaa.
No, ei siitä sen enempää..

Mulla on ihan kauhee Phil Collins hedari kun päässä liikkuu taas vaihteeks niin paljon asioita ja löin sen äsken pahasti. Ai saatana.


PS: Lisäsin tohon oikeelle kyselyn, olis hienoo jos viittisitte vastata siihen. Mulla on sellanen kutina, et 99% tän blogin lukijoista edustaa hameväkeä, mutta silti luulen että muutama mieskin on joukossa.
Klikatkaa ja kertokaa sukupuolenne. Katotaan kuinka voimakkaasti tää on akkavaltanen blogi.