Teardrop

Moro.

Sori taas pitkä päivitystauko. Mulle on tapahtunut viimeaikoina liikaa kaikkea paskaa. :/ Toisaalta tekis mieli vuodattaa kaikki, mut toisaalta en haluis antaa joillekin sitä mielihyvää, siitä et mulla menee huonosti.

Äiten kanssa on ollu ongelmia. Se "löys" mun kaapista sen vajaan viinapullon ja veti siitä kauheet pultit. Mä vedin tietenkin takaisin, millä oikeudella se on menny mun kaappeja tonkimaan? Mua ärsyttää tollanen nuuskiminen, kai nyt jokaisella on oikeus omaan yksityisyyteen, eikä kukaan sais mennä ilman lupia tutkimaan kenenkään kaappeja tai muita henkilökohtaisia esineitä yms..
En tiedä mikä rouva Etsivä se oli olevinaan kun se alko tivaamaan mistä sain sen pullon. Hävettää myöntää, mut jotenkin siinä tilanteessa kuvittelin, että niitä pulloja saa vaan laivalta ja luulin, että äitikin ajatteli niin ja paniikissa menin sit myöntämään että laivaltahan se tuli hankittua.
Ennenkun tajusin ton mun ääliömäisen möläytyksen, niin ajattelin sit heti et nyt äite ottaa näihin ihmisiin yhteyttä, joiden kanssa laivalla muka olin.

Jouduin sit äkkiä myöntämään, et mulla on suhde vanhempaan mieheen, etten vedä täysin viattomia ihmisiä tähän mukaan.
Mama ei ollu ilahtunu, ei yhtään. Se oli ehkä enemmän loukkaantunu mun valheista ja epärehellisyydestä, kun itse mun suhteesta. Ei se kyllä siitäkään kovin iloisesti yllättyneeltä vaikuttanut.

Meidän "pikku" riidan jälkeen sit pakkasin mun kamat ja soitin yhdelle mun tosi vanhalle ja hyvälle jätkäkaverille ja pyysin sen hakee mut pois täältä.
Punkkasin sen luona muutaman yön, ilmotin äidille et tarviin vähän välimatkaa ja sillekin pieni miettimisaika olis varmaan ihan jees ja anelin, ettei kertois iskälle vielä mitään.

Ihanku tossa yhteenotossa äidin kans ei olis ollu tarpeeks, ni tottakai Mikko sit alko kiukuttelemaan siitä, et majoittauduin tän yhen jätkän luokse vähäks aikaa.
En ymmärrä, miksei se ymmärrä, että vastakkaista sukupuolta olevat ihmiset voi olla ihan vaan kavereita keskenään, eikä se kaveruus aina johda nussimiseen? -__-

No, tässä lyhykäisyydessään mun kuulumiset. Nyt oon taas kotona, enkä oo puhunu äidille mitään. Iskä tuntuu olevan täysin tietämätön meidän riidan aiheesta, ja hyvä vaa niin. Oon yrittäny pohtia sen mun evakossa olemisajan tapaa, jolla puhua äidille Mikosta.
Toisaalta nyt mulla olis hyvä tilaisuus paljastaa kaikki, eikä tarvis enää omille vanhemmilleen valehdella, mutta toisaalta pelkään, miten ne tulis suhtautumaan Mikon oikeaan ikään, ja ennenkaikkea siihen, että se on vielä naimisissa ja sillä on lapsia..

Vitutustaso on siis korkeella. Jos puhutaan prosenteista, ni ne huitelee tuolla jossain miljoonan paikkeilla. Vituttaa äiti, vituttaa Mikko, vituttaa valehtelu ja ylipäätään kaikki.

Äitessa vituttaa toi sen penkominen ja pulttien vetäminen. Kaikki olis edelleen hyvin ja voisin rauhassa kertoa Mikosta, kun aika on oikea JOS rouva etsivä olis voinu pitää nokkansa erossa mun asioista, jotka ei sille kuulu.
Mikossa vituttaa se, ettei se luota muhun yhtään ja se sen helvetin mustasukkasuus! Mä sille itku kurkussa poraan ahdistusta tosta äiti-jutusta ja tää ensimmäisenä alkaa vaan ulisemaan siitä, että oon tän mun kaverin kämpillä.
Voi jumalauta OIKEESTI?!?! Mä taisinki sanoa sille aika pahasti ja tiuskia siitä, et oothan säkin vaimos kanssa, enkä mä siitä mitään sano..
No mut joo, ärsyttää tollanen. Oli se sit vähän kauhuissaan itekin, kun sanoin, et paljastin ns. vahingossa osan meistä äidille.
Se oli sitä mieltä, ettei mun kannata paljastaa siitä vielä mitään, yrittää sanoa vaan etten halua puhua mun suhteesta vielä mitään.
Hyvähän sen on sanella, kun se ei tunne mun äitiä. Voin kertoo, ettei mee läpi tollaset "joo mä kerron sit vähän myöhemmin"-selitykset tolle tädille.

Mikon kanssa välit on nyt siis aika kireet, kun tiuskin sille vihasena ja sanoin pahoja asioita. Toisaalta, tuntuuhan se jollaintapaa hyvältä, et se on musta mustasukkanen, koska se kertoo siitä, et se tosissaan välittää, rakastaa, eikä halua menettää mua, mut kyl mä nyt tukea ja ymmärrystä mielummin otan vastaan, kun mustasukkasta epäilyä ja kiukuttelua - AIKUISELTA MIEHELTÄ.

Tekis vaan mieli hakata päätä seinään, ku oon onnistu taas vaihteeks sotkemaan mun asiat niin hyvin. Vittu, että ihminen voikin olla tyhmä....
Miks mun piti mennä sanomaan äiteelle yhtää mitään? Hyvä tällei jälkiviisastella, mut eiks mulle tullu mitään muuta mieleen siinä tilanteessa, ku paljastaa et mulla on suhde? SERIOUSLY?!
Ei sit voinu sanoo vaikka et ne viinat on alunperin jonkun mun kaverin tai jotain.. Idiooooootti.

Tää valehtelu on alkanu käymään viimeistään just nyt TODELLA raskaaks. Tekis mieli kieltäytyä sanomasta enää mitään, ni ei tarvis ainakaan enää valehdella. Pitäisin vaan turpani kiinni, ryhtyisin kuuromykäks. Siinä oikeesti olis ideaa.
Kävin tänää jo juoksemassa osan mun sisällä kytevästä ahdistuksesta ja vitutuksesta pois, juoksin niin helvetin kovaa ja pitkälle ku ikinä jaksoin. Verenmaku suussa linkkasin puolkuolleena himaan, mut nyt tekis mieli lähtee uudelle lenkille. Tää biisi kyl vähän lievittää hermoja, kannattaa kuunnella.
Nyt mä lopetan tän mun sekavan vitutuksen ja epäuskon sekaisen vuodatuksen ja avautumisen, vaikka voisin jatkaa tätä about kymmenen sivua lisää. Mun mielessä liikkuu niiiin paljon kaikkee ja mulla olis liian paljon kaikkee sanottavaa.

Ahdistava ja vituttava sunnuntai siis tällä suunnalla, mites teillä? :)))) Leivotte miestenne kanssa sydänpipareita samanlaisissa keittiöessuissa, teitte lumienkeleitä lumi-kurapaskassa ja lensitte Pariisiin juomaan koko maailman kalleinta skumppaa timanteilla koristelluista laseista? <3