"Miks sä provosoidut niin kauheesti?"

Otsikossa tän postauksen aihe.

Niin, hyvä kysymys. Oon tätä miettinyt itsekin monesti, et miks annan tuntemattomien, kasvottomien ja mulle täysin merkityksettömien ihmisten kirjoitusten provosoida.

Jokainen voi miettiä tätä omalle kohdalleen; kirjoitat blogia omasta elämästäsi ja kerrot sinne itsellesi tärkeistä asioista ja/tai ihmisistä. Tyypit, jotka eivät tunne sua muuta kuin pelkkien kirjoitusten perusteella enempää, tulevat arvostelemaan ja kirjoittamaan ilkeään sävyyn.
Miksi provosoidut?

- Lyhyesti: KOSKA JOKU TULEE ARVOSTELEMAAN TODELLA ALA-ARVOISEEN SÄVYYN SUA, ELÄMÄÄS JA SULLE RAKKAITA/TÄRKEITÄ ASIOITA/IHMISIÄ!! Miks kukaan itseään kunnioittava ja rakkaitaan puolustava ihminen ei provosoituis sellasesta?

On eri asia, jos kirjoittaa täysin eri aiheesta, kun omasta elämästään, tekemisistään, tunteistaan, ajatuksistaan ja rakkaista ihmisistä. On  varmasti helpompaa suhtautua iisisti ja neutraalisti negatiiviseen kommenttiin, joka koskee jotain itselle merkityksettömämpään asiaa.

Mulla on ongelma: mä provosoidun mun blogissa helposti. Mä tiedän, että moni on sen huomannut ja yrittämällä yrittää keksiä kommenttia, joka sais mut provosoitumaan lisää, joka sais mun tunteet kuohahtamaan.

Oon aina ollut ihminen, joka ei  paljoa välitä muiden epätoivotuista mielipiteistä tai arvosteluista, jotka on kohdistunut itseensä. Oon selvinnyt niistä pelkällä olan kohauttamisella, antamalla takaisin ärsyttävän itseriittosen hymyn tai "pahimmassa tapauksessa" alentunut ulisijan tasolle ja näpäyttänyt takaisin. On monella tapaa helpompaa ottaa oikeassa elämässä ns. "paskaa niskaan" iisisti, kun se paskanjauhaja tuntee/tietää yleensä "uhrinsa" paremmin, kuin pelkkien kirjoitusten perusteella.
Lisäks se, että voi itse arvioida tän loanheittäjän ihmisenä. "Ton näkösellä ihmisellä ei paljon ole varaa aukoa turpaansa tästä asiasta:)" tai "Ehkä se pieni rusketus iholla tekis tollekin ihan hyvää, mitä se oikein louskuttaa leukojaan.."

Mutta anonyymit!

En osaa suhtautua kasvottomien tyyppien arvosteluihin. En tiedä, minkä näköinen ja missä elämäntilanteessa oleva ihminen mua ja mun rakkaita tulee arvostelemaan/moralisoimaan/haukkumaan. Se epätietoisuus on pahinta.
Oikeassa elämässä voi antaa joko takaisin samalla mitalla tai nousta tätä tyyppiä ylemmäks ja pienillä eleillä osoittaa haukkujan olevan idiootti. Se ei tarvii paljoa ja sitä olen monesti harrastanut, jos joku on kohdistanut turhaa negatiivista energiaa muhun tai mulle rakkaalle ihmiselle.

Mä ärsyynnyn eniten siitä, että ihmiset tulee haukkumaan mua sillä asenteella, et ihankuin ne tuntis mut paremminkin. Ihankuin niillä olis ns. "varaa" arvostella mua niin kokonaisvaltaisesti, et oltais jotain hyviäkin tuttuja ja et ne tietää, minkälainen mä kaikenkaikkiaan ihmisenä olen.
Totuus on nyt kuitenkin se, että te lukijat ette tunne mua. Ette ollenkaan. Ei ne teidän haukkumiset ja arvostelut tähän tietenkään lopu, - kyllä mä ne kestän -, mutta jotain rajaa niihinkin, pliis. :D

Tietäjät tietää tän appelssiinin kuvan tarkoituksen.. :D

Tän kirjotuksen pointti oli nyt vaan vastata näihin "miks sä provosoidut"-kyselyihin. No, miks mä en provosoituis kun MUA ja mun RAKKAITA haukutaan?! Propsit sille, joka voi hymy korvissa hihitellä rankoillekin haukkumiskommenteille (joita tänne en edes julkaise..) ja kirjoittaa takas asiallisia vastauksia.
Oikeasti, miettikää omalle kohdalle. Tai turhaa mietitte, se on aika mahdoton käsittää, kuinka paljon saan negatiivista palautetta vastaan, ei sitä voi edes kuvitella. Ei, enkä pidä sitä minään saavutuksena, se on oikeasti vaan tosi surullista.

Jos olisin yhtään heikomman itsetunnon omaava tyyppi, olisin tosi paskassa jamassa teidän kommenttien takia ja tää blogi olis loppunut jo heti alkuunsa.

Mutta etten nyt anna ihan sellaista käsitystä, että oon täällä otsan verisuonet räjähtämäisillään, silmät raivosta pullistuen päästä ja kämppä kiukkusena paskottuna teidän kommenttien takia, niin en mä nyt ihan niin paljon kommenteista provosoidu.
Kyllä mä epäuskosena tuhahtelen ja saatan hampaita vähän kiristellä, mut sen kummempia reaktioita ei pahimmatkaan kommentit mussa saa aikaan.

Kuten ootte huomannut, yleensä alennun niiden tasolle. Joskus jotkut on käsittäneet mun huumorilla heitettyihin vastauksiin niin, et olisin oikeasti ne kiukkusena kirjottanut, mut huumorilla asioihin suhtautumalla pääsee aika pitkälle ja välttää monet kiukkurypyt ja ennenaikaiset harmaat hiukset. Kannattaa kokeilla. :D

Ja nyt mä toivotan kaikille HYVÄÄ VAPPUA!! Itse aion vetää hulvattoman naamarin päälle ja nauttia hyvästä fiiliksestä kaupungilla. Ennen huomista kunnon koitosta, meen tässä parin tunnin sisään Mikon kanssa viettämään yhteistä vappua grillaamisen merkeissä. (pakko saada myös jätskii!) :) Ehkä saatte kuvia meidän herkuista, ennenkun ne livahtaa parempiin suihin, tai ehkä ette. Saa nähdä, kerkeenkö armottomalta nälältäni kaivamaan kameraa esiin, ennenkun ruoat on jo matkalla meidän suihin. ;)

PS: Suuttuukohan Mikko jos heitän sitä vesi-ilmapallolla? :D Oon jekuttamistuulella, varokaaaa!

Voi ei.. :D

Hahah!

Mä en tiedä miks alan edes selittelemään tätä, mutta kai mä haluan puhdistaa kaikkien Niina Tikkasten maineen, ja varsinkin sen mun feikkiprofiilikuvan tytön (joka on kyllä ulkomaalainen) kun salapoliisit löys mun s.postilla tehdyn profiilin facebookista.

Fiksuimmat kyllä näytti tajunneen heti, että se on feikkiprofiili (ehkä niistä huimista kaverimääristä ja facebookkiin liittymispäivästä, jonka sillä profiililla tein tässä muutaman viikon sisällä..:D), mutta oikaistaampa nyt niiden loppujenkin väärät mielikuvat, jotka luulivat, että mun henkilöllisyys nyt paljastui - ei mitenkään lällätysmielellä, mutta en mä ollut sen profiilin kuvan tyttö, eikä mun nimi ole oikeasti Niina. (eiks tää mun mielikuvitus nimien keksimisessä oo ihan omaa luokkaansa?:)ensin Candy ja nyt Niina...)

Vähän tohelohan mä välillä saatan olla, mut en mä nyt niin tohelo olis, et tän blogin s.postilla rekkautuisin mihinkään omana itsenäni.
Se facebookin feikkiprofiili ei liity tähän mun blogiin mitenkään, se oli mun tyhmä stalkkausprofiili kun en omallani kehdannut pyytää yhtä tyyppiä kaveriks, jonka kautta oli tarkotus tutkia eräitä tyyppejä. :D Tää mun "sivuprojekti" on niin naurettava juttu kyl, etten viitsi edes tän enempää siitä kertoa, mutta joo myönnetään: MÄKIN HARRASTAN IHMISTEN STALKKAAMISTA JOSKUS! Utelias luonne kun satun olemaan... :D

Blogin pistin kiinni ihan muista syistä, toki toi "paljastuminen" oli osasyynä, mut elämä jatkuu.
Se kauhea vauhkoominen eri nettisivuilla (ihmiset hei, edelleen mä näen täältä blogiin tilastoseurannasta, mitä kautta porukka tänne tulee..) aiheutti ensin pienen punan poskille, mut sit järjettömän naurunremahduksen, kun tajusin minkä sotkun se mun nopeesti väsätty feikkiprofiili sai aikaan.
Olis ehkä sittenkin pitäny jaksaa luoda uus sähköpostitunnus sitä "projektia" varten, eikä käyttää tota samaa laiskuudessani...

Että ei helkkarin helkkari, pilasitte mun kyyläysoperaation. :D Nyt pitää luoda uus tunnus sinne, että saan ärsyttävän tiedonjanoni sammutettua - enkä muuten tee sitä enää tolla s.postiosoitteella.

Tiedän, että jotkut eivät suostu uskomaan edellä kerrottuja todeksi ja inttävät vastaan, mutta siinäpähän intätte. Onneks sen kuvan näköistä tyttöä nimeltä Niina Tikkanen ei ole olemassakaan, joten kukaan sivullinen tuskin tulee kärsimään. :D Pahoittelut silti vielä mun entisen feikkiprofiilin kaimoille, mä en tietoisesti halunnut aiheuttaa tälläistä hässäkkää.

Noni, nyt olen nöyrtynyt myöntämään mun salapoliisitoimet ja saatte ihan vapaasti nauraa mun tyhmyydelle. Voin kertoa, että sain nauraa sille itsekin.

Loppuun vielä eilinen ihan oikeasti oma kuvani mun kasvonaamiosessioista. :)

I love you like a fat kid loves cake

Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille! :)

Oon tänään pakahtunut onnesta, kun pihalla on ollu niin ihana ilma. Tekis mieli jo vetästä päälle biksut ja heittäytyä aurinkotuolille hankkimaan väriä pintaan. Noh, jos nyt ei ihan vielä.. ;D

Mulla on ollu kiva viikonloppu kun porukat on ollu sukuloimassa melkein eri puolella Suomea ja mä jättäydyin siltä reissulta talonvahdiks.

Äidin kanssa en oo saanu vielä puhuttua asioita selviks ja mä huomasin siitä, et sitä selvästi vaivas jättää mut yksin kotiin. Se yritti ensin mielistellen saada mut lähtemään mukaan ja sit ku se ei toiminu, ni se yritti kiristämällä saada mut taipumaan sen tahtoon.

Mulla on ollu aina luja oma tahto, sekä kipakka, tempperamenttinen ja tulinen luonne, joten äiti valitettavasti epäonnistu mun kiristämisyrityksissään ja jäi kakkoseks tossa pelissä.

Inhottavaa, kun sen kanssa välit on nyt mitä on, mut josko toi niiden reissu ja välimatka olis tehny tehtävänsä ja saisin puhuttua sen kanssa niinku järkevät ihmiset. Tässä just himassa odotan niitä, niiden pitäis olla kohta täällä.. Jännittää.

Käytin himan tyhjilläolon hyväkseni ja kutsuin Mikon kattomaan mun kanssa digiboksille tallentamaa Titanicia, joka tuli telkkarista öööö...muistaakseni alkuviikosta (?) mut halusin kattoo sen Mikon kainalossa.

Ollaan siis saatu meidän aikasemmin vähän kylmenneet ja kireet välit selvitettyä ja kaikki on taas meidän omassa pienessä valtakunnassa hyvin, kun Mikko tajus lepytellä kuningatartaan kunnolla ;D (eli mua, te senkin stupidoimmat yksilöt<3)

Höpö toi mukanaan tortillatarpeet ja me sit vedettiin tortilla-overdoset ja katottiin mukavasti mahat pömpöllä sohvalla sylikkäin makoillen yhtä maailman parhaista leffoista. (meinas pari kertaa vähän hymyilyttää se tilanne, kun Titanicista on ollu viime aikoina täällä mun blogissa puhetta...)

Tosin mua ärsyttää ehkä eniten, kun kaikki ulisee siitä, kuinka ne itkee kun Jack kuolee. Voi yhyyy ja viils viils, mua itkettää kyllä enemmän ne kaikki muut sadat kuolleet ihmiset, varsinkin pienet lapset, kun jonkun Jackin kuolema - joka on muuten täysin keksitty hahmo, tällein vinkvink vaan niille jotka kuvittelette että joillakin oli intohimoisen traaginen rakkaussuhde Titanicilla ennen sen uppoamista - mut ne kaikki sadat kuolleet ihmiset on olleet todellisia ja olemassa.

Oksettaa se ylilälly rakkaustarina siinä leffan ympärillä, kun tuntuu et porukka keskittyy vaan siihen, eikä tajua sitä todellista tragediaa. -__-

Mikon läskimätto tortilla :D<3

Huh, saimpas avautua! :D

Mikko ihmetteli, et onks musta tullu joku ruokafriikki ku olin kuvaamassa sen tortillaa. Vitsailin et joo, otan kuvan muistoks ja tuijotan sitä joka ilta kuola valuen ennen nukkumaanmenoa. :D

Se muuten toi tortillatarpeiden lisäks mulle jostain tuntemattomasta syystä (olikohan se jotain epäimartelemais-sävyistä mut hienotunteista vihjailua tai jotain...) myös kasvonaamion, jonka laitoin mun turpaan vasta tänään. Oon pitäny tänää kunnon itsensähemmottelupäivän, kävin ensin tuolla megaihanassa auringonpaisteessa kaverin kans juoksulenkillä, pistin lempimusiikkia soimaan taustalle täysille, hipsin suihkuun, jossa tein kokovartalokuorinnan, pistin ihanaa hiusnaamiota hiuksiin ja sit ton Mikolta saadun kasvonaamion kasvoille.

Edit/ Poistin kasvonaamiokuvat.

No ei tällä erää taas muuta. Aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille! :)

Teardrop

Moro.

Sori taas pitkä päivitystauko. Mulle on tapahtunut viimeaikoina liikaa kaikkea paskaa. :/ Toisaalta tekis mieli vuodattaa kaikki, mut toisaalta en haluis antaa joillekin sitä mielihyvää, siitä et mulla menee huonosti.

Äiten kanssa on ollu ongelmia. Se "löys" mun kaapista sen vajaan viinapullon ja veti siitä kauheet pultit. Mä vedin tietenkin takaisin, millä oikeudella se on menny mun kaappeja tonkimaan? Mua ärsyttää tollanen nuuskiminen, kai nyt jokaisella on oikeus omaan yksityisyyteen, eikä kukaan sais mennä ilman lupia tutkimaan kenenkään kaappeja tai muita henkilökohtaisia esineitä yms..
En tiedä mikä rouva Etsivä se oli olevinaan kun se alko tivaamaan mistä sain sen pullon. Hävettää myöntää, mut jotenkin siinä tilanteessa kuvittelin, että niitä pulloja saa vaan laivalta ja luulin, että äitikin ajatteli niin ja paniikissa menin sit myöntämään että laivaltahan se tuli hankittua.
Ennenkun tajusin ton mun ääliömäisen möläytyksen, niin ajattelin sit heti et nyt äite ottaa näihin ihmisiin yhteyttä, joiden kanssa laivalla muka olin.

Jouduin sit äkkiä myöntämään, et mulla on suhde vanhempaan mieheen, etten vedä täysin viattomia ihmisiä tähän mukaan.
Mama ei ollu ilahtunu, ei yhtään. Se oli ehkä enemmän loukkaantunu mun valheista ja epärehellisyydestä, kun itse mun suhteesta. Ei se kyllä siitäkään kovin iloisesti yllättyneeltä vaikuttanut.

Meidän "pikku" riidan jälkeen sit pakkasin mun kamat ja soitin yhdelle mun tosi vanhalle ja hyvälle jätkäkaverille ja pyysin sen hakee mut pois täältä.
Punkkasin sen luona muutaman yön, ilmotin äidille et tarviin vähän välimatkaa ja sillekin pieni miettimisaika olis varmaan ihan jees ja anelin, ettei kertois iskälle vielä mitään.

Ihanku tossa yhteenotossa äidin kans ei olis ollu tarpeeks, ni tottakai Mikko sit alko kiukuttelemaan siitä, et majoittauduin tän yhen jätkän luokse vähäks aikaa.
En ymmärrä, miksei se ymmärrä, että vastakkaista sukupuolta olevat ihmiset voi olla ihan vaan kavereita keskenään, eikä se kaveruus aina johda nussimiseen? -__-

No, tässä lyhykäisyydessään mun kuulumiset. Nyt oon taas kotona, enkä oo puhunu äidille mitään. Iskä tuntuu olevan täysin tietämätön meidän riidan aiheesta, ja hyvä vaa niin. Oon yrittäny pohtia sen mun evakossa olemisajan tapaa, jolla puhua äidille Mikosta.
Toisaalta nyt mulla olis hyvä tilaisuus paljastaa kaikki, eikä tarvis enää omille vanhemmilleen valehdella, mutta toisaalta pelkään, miten ne tulis suhtautumaan Mikon oikeaan ikään, ja ennenkaikkea siihen, että se on vielä naimisissa ja sillä on lapsia..

Vitutustaso on siis korkeella. Jos puhutaan prosenteista, ni ne huitelee tuolla jossain miljoonan paikkeilla. Vituttaa äiti, vituttaa Mikko, vituttaa valehtelu ja ylipäätään kaikki.

Äitessa vituttaa toi sen penkominen ja pulttien vetäminen. Kaikki olis edelleen hyvin ja voisin rauhassa kertoa Mikosta, kun aika on oikea JOS rouva etsivä olis voinu pitää nokkansa erossa mun asioista, jotka ei sille kuulu.
Mikossa vituttaa se, ettei se luota muhun yhtään ja se sen helvetin mustasukkasuus! Mä sille itku kurkussa poraan ahdistusta tosta äiti-jutusta ja tää ensimmäisenä alkaa vaan ulisemaan siitä, että oon tän mun kaverin kämpillä.
Voi jumalauta OIKEESTI?!?! Mä taisinki sanoa sille aika pahasti ja tiuskia siitä, et oothan säkin vaimos kanssa, enkä mä siitä mitään sano..
No mut joo, ärsyttää tollanen. Oli se sit vähän kauhuissaan itekin, kun sanoin, et paljastin ns. vahingossa osan meistä äidille.
Se oli sitä mieltä, ettei mun kannata paljastaa siitä vielä mitään, yrittää sanoa vaan etten halua puhua mun suhteesta vielä mitään.
Hyvähän sen on sanella, kun se ei tunne mun äitiä. Voin kertoo, ettei mee läpi tollaset "joo mä kerron sit vähän myöhemmin"-selitykset tolle tädille.

Mikon kanssa välit on nyt siis aika kireet, kun tiuskin sille vihasena ja sanoin pahoja asioita. Toisaalta, tuntuuhan se jollaintapaa hyvältä, et se on musta mustasukkanen, koska se kertoo siitä, et se tosissaan välittää, rakastaa, eikä halua menettää mua, mut kyl mä nyt tukea ja ymmärrystä mielummin otan vastaan, kun mustasukkasta epäilyä ja kiukuttelua - AIKUISELTA MIEHELTÄ.

Tekis vaan mieli hakata päätä seinään, ku oon onnistu taas vaihteeks sotkemaan mun asiat niin hyvin. Vittu, että ihminen voikin olla tyhmä....
Miks mun piti mennä sanomaan äiteelle yhtää mitään? Hyvä tällei jälkiviisastella, mut eiks mulle tullu mitään muuta mieleen siinä tilanteessa, ku paljastaa et mulla on suhde? SERIOUSLY?!
Ei sit voinu sanoo vaikka et ne viinat on alunperin jonkun mun kaverin tai jotain.. Idiooooootti.

Tää valehtelu on alkanu käymään viimeistään just nyt TODELLA raskaaks. Tekis mieli kieltäytyä sanomasta enää mitään, ni ei tarvis ainakaan enää valehdella. Pitäisin vaan turpani kiinni, ryhtyisin kuuromykäks. Siinä oikeesti olis ideaa.
Kävin tänää jo juoksemassa osan mun sisällä kytevästä ahdistuksesta ja vitutuksesta pois, juoksin niin helvetin kovaa ja pitkälle ku ikinä jaksoin. Verenmaku suussa linkkasin puolkuolleena himaan, mut nyt tekis mieli lähtee uudelle lenkille. Tää biisi kyl vähän lievittää hermoja, kannattaa kuunnella.
Nyt mä lopetan tän mun sekavan vitutuksen ja epäuskon sekaisen vuodatuksen ja avautumisen, vaikka voisin jatkaa tätä about kymmenen sivua lisää. Mun mielessä liikkuu niiiin paljon kaikkee ja mulla olis liian paljon kaikkee sanottavaa.

Ahdistava ja vituttava sunnuntai siis tällä suunnalla, mites teillä? :)))) Leivotte miestenne kanssa sydänpipareita samanlaisissa keittiöessuissa, teitte lumienkeleitä lumi-kurapaskassa ja lensitte Pariisiin juomaan koko maailman kalleinta skumppaa timanteilla koristelluista laseista? <3

Munarikasta pääsiäistä kaikille

..toivottaa suklaamuna-overdoset vetänyt krapulainen.

Mä jätin Mikon työmatkalle lähdön väliin ja päätin viettää laatuaikaa mun kavereiden kanssa. Tunteet on just tällä hetkellä vähän ristiriitaiset sen suhteen, oliko se järkevää ja kivaa kun meinaa vähän pukluttaa ja tärisyttää. Nojoo, oli meillä hauskaa, mut hauskanpidon jälkiseuraukset on yleensä vähän enemmän ei-hauskoja. Ilman viinaa ei voi olla hauskaa? En allekirjoita, oon enemmän ilman hauskaa voi olla viinaa-väitteen tukijoita, mut mun juoppohullukavereiden kanssa hengailu hyvin usein johtaa alkoholin kanssa kohtaamisiin.

Mulla on jalat ja selkä ihan jumissa kun kreisibailasin niin rankasti. Tanssiminen on ihanaa, mut joskus vedän sen niin överiksi, et rikon itteni mun hulluilla muuveilla. :D Aion vaan maata koko loppuillan sängyssä ja kattoo sunnuntain hömppäohjelmia = Jersey Shore <3

LOL :D

Mikkoa harmitti (ja muakin kieltämättä vähän) kun en liittynyt sen seuraan työmatkalle, mut se oli mielettömän rakas kun ennen lähtöään se soitti mut nopeesti moikkaamaan sitä ja se oli hommannu mulle älyttömän kokosen suklaamunan. :D <3

Sillä oli aika väsyneet ja levottomat jutut ja se vitsaili et se olis voinu teetättää miehisyyttään muottina käyttäen mulle suklaamunan... :D

Mun kaveri tuli just ulkomailta ja sen ihana rusketus ja mieletön määrä halvalla hankittuja vaatteita ja aurinkolaseja sai mut todella voimakkaan matkakuumeen valtaan. Ollaan aikasemminkin Mikon kanssa puhuttu ulkomaille lähdöstä, mut tänään puhuttiin ihan tosissaan.

Mikko pääsis enskuussa lähtemään reissuun ja se sano voivansa maksaa mun matkan, mut ainoa ongelma tässä asiassa on mun porukat. :( 

En keksi mitään järkevää selitystä tai tekosyytä niille, enkä mä voi tosta noin vaan ulkomaille lähteä ilman et ne on asiasta tietoisia - plus ne tuskin on kovin innoikkaina maksamassa mun matkaa ja ne tietää, ettei mulla ole sellaisia rahoja itelläni, joten se, et yhtäkkiä saisin muka matkarahat kasaan, olis varmaan tosi epäilyttävää ja outoa.

Lisäks äipästä on tullu viime aikoina aikamoinen kyylä! En tajua mikä siihen on iskenyt kun tuntuu, et se epäilee mua kokoajan jostain. Joten se olis aivan varmana varmistamassa mun matkaseurani jotenkin..

No, saa nähdä. Eiköhän me joku ratkaisu Mikon kans keksitä, et päästäis reissuun. :) Yhdessä kaikista vastoinkäymisistä selviää, vaikka se hirveen kliseiseltä kuulostaakin, mut se on aivan totta.

Tää postaus on varmaan kauheen sekava ja kökkönen, mut punasilmäisenä krapulakalana ajatuksenjuoksu ja kirjoitustaidot on ihan omaa luokkaansa.. :D 

Joo mutta hyvät pääsiäiset kuitenkin kaikille! Kuunnelkaa tää megahyväntuulinen biisi bassot täysillä ja nauttikaa elämästä :) Plus kattokaa tää ihana pääsiäisvideo. Tahdon nää videon päätähdet omakseni <3

Rakas päiväkirja..

Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä. Kävin Mikon kanssa juoksulenkillä ja mua ärsyttää kun sillä on mua parempi kunto. Mietinkin yhdessä vaiheessa sen mahtaillessa mun edellä, et tönäsen sen ojaan. :D No en mä niin ilkee oo, mä sen sijaan ehdotin sille maratoni kisoihin osallistumista, kun herra tuntuu jaksavan juosta vaikka sata kilsaa putkeen ihan keposasti.

Mulla on pääsiäisajan-suunnitelmat ihan auki.. Oon saanut jo aikoja sitten kutsun yhden kaverin järjestämiin pari päivää kestäviin pippaloihin (joita varten hankin laivareissulta sen kossun, aattelin tehä sitä käyttäen kätevän puuhapullon ;D), ja sitten taas Mikko on tänään vähän puhunut siihen malliin, että voisin lähtee sen työmatkalle mukaan.

Inhottaa tää tilanne, kun joudun päättämään miehen ja kavereiden väliltä. :/ Pelkään, että kun tarpeeks perun menojani kavereiden kanssa, kasvan niistä liikaa erilleen, eikä kukaan enää pyydä mua mihinkään kun niin usein oon lähinnä Mikon takia kaikkea yhteistä tekemistä perumassa.
Kaveritkin vois paremmin ymmärtää, jos ne tietäis miks perun tulemisiani, mutta enhän mä voi Mikosta mitään mainita - tai ylipäätään siitä, että seurustelen. Ne ei jättäis asiaa sikseen, vaan pakottais mua kertomaan kaiken ja se tietäis vaan lisää armotonta valehtelua. :( Parempi siis vaan pitää turpansa kiinni ja keksiä tyhmiä valkoisia valheita ja selityksiä niille, miksen pääse paikalle.

Eli vähän kahden vaiheilla ollaan.. Toisaalta olis kiva lähtee kavereiden kanssa juhliin ja tyhjentää päätä taas vaihteeks oikein kunnolla tyttöporukassa, mut toisaalta olis niin ihana olla Mikon kanssa ihan kaksisteen rauhassa.
Kavereissa miinuksena on se pelko, että meen möläyttämään jotain tai et ne alkaa painostamaan mua miesasioissa. Se on helvetin ahistavaa. Oon niissä tilanteissa niin ahdistunut ja heikko, pelkään et joskus juon itkukännit ja alan avautumaan. Ei oo kivaa olla siinä pelossa koko iltaa, enkä mä nyt ainoo selväpäinenkä haluu olla..

Mikon kanssa miinuksena taas olis se, et joutuisin viettää jonkin verran yksinään aikaa kun se on niissä sen työjutuissa. Just tällä hetkellä on vähän vaimon puolesta morkkikset, kun se ei tajua mitään.. Pitkäänhän Mikko on ollu sellasissa töissä ja sellasessa asemassa, et se reissaa paljon töidensä takia, mut silti vähän omatunto soimaa, kun aattelen et oon ollut Mikon kanssa, kun sen vaimo on luullut Mikon olevan työmatkalla ja nyt oon sit ehkä menossa sen mukaan oikeestikin työmatkalle..
Sain yks päivä sähköpostia yhdeltä vaimoihmiseltä, joka kirjotti koskettavan viestin. Vaikka mä olen ajatellut asioita sata ja yks kertaa Mikon vaimon kannalta, sen ihmisen viesti sai mut ajattelemaan erilailla ja näkemään asioita erilailla.
Välillä järki sanoo, että ota etäisyyttä, mut sydän ja tunteet taistelee vastaan ja voittaa.
No, ei siitä sen enempää..

Mulla on ihan kauhee Phil Collins hedari kun päässä liikkuu taas vaihteeks niin paljon asioita ja löin sen äsken pahasti. Ai saatana.


PS: Lisäsin tohon oikeelle kyselyn, olis hienoo jos viittisitte vastata siihen. Mulla on sellanen kutina, et 99% tän blogin lukijoista edustaa hameväkeä, mutta silti luulen että muutama mieskin on joukossa.
Klikatkaa ja kertokaa sukupuolenne. Katotaan kuinka voimakkaasti tää on akkavaltanen blogi.

Reissukuvia :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille. :) Mä olen virkeä ja onnellinen! Kovaa vauhtia lähenevä kesä saa mielen kirkkaaksi ja Mikon kanssa heitetty reissu vielä kirkkaammaksi ja onnelliseksi.
Meidän laivareissu siis oli ja meni, ja mukavaa oli, sain taas muistaa kuinka ihana, huomaavainen ja rakastava mies mulla onkaan. Yhtäkään tuttua ei näkynyt, ihmiset oli ihanan hyvätuulisia ja keskittyivät omiin tekemisiinsä.

Me pidettiin hauskaa koko reissu ja nautittiin toistemme seurasta syöden, juoden ja tanssien. :) Hyvä etten herkistynyt kyyneliin kun vanha pariskunta, ainakin + 80 vuotiaat mies ja nainen tanssivat aivan kahdestaan humppabaarin puolella, muuten aivan tyhjällä tanssilattialla humppabändin soittaessa.
Se oli vaan niin suloinen näky, siihen haluan itsekin pyrkiä - nauttimaan elämästä rakkaan kanssa vielä vanhoina ja kurttuisinakin! <3

Tässä muutama ihan kiva kuva meidän reissulta. Minnekään muualle en näitä voikaan laittaa kun ainoastaan vanhempani ovat tietoisia mun laivalla käynnistä. Kuvien laatu on mitä on, pitäis varmaan alkaa puhumaan järkkärin hommaamisesta..

Humppabaarin tunnelmaa.. :) Täällä ei ihmiset änkenyt iholle ahistelemaan yhtä paljon kun discon puolella, yöks! Kaikkien kuvassa olevien kasvot on sensuroitu.

Namm, pyysin Mikkoa tuomaan mulle jonkun hyvän ja makeen drinksun ja se toi tän. Oli niiin hyvää! :)

Ihana ilta-aurinkonäkymä.. :) Kuvitelkaa meidät tähän istumaan vierekkäin ja hymyilemään hölmöinä.

Poistin osan kuvista, loppuu se kyttääminen. True stalkkerithan ovat tietenkin tallentaneet noi kuvat koneelleen, mutta siihen mulla ei oo mitään muuta sanottavaa kuin että onnea valitsemallenne tielle. Ei käy kateeks. :)