Mua kuunnellaan.
Olen ylpeä, mutta vainoharhainen.
Kuunteleeko joku, kun mä pakoilen?
Hei, mua kuunnellaan.
On katoilla korvat ja lattioilla
Ja seiniin naulituilla varjoilla.
Vittu, eletään
Vielä, kun ehditään.
Hei, me eletään
Vielä, kun ehditään.
No, vittu, eletään
Vielä, kun ehditään.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
23 kommenttia:
HUOM!!
Ennenkuin tulette ulisemaan, etten ole julkaissut kommenttiasi - paina tämän tekstin yläpuolella olevasta "Lataa lisää"-painikkeesta. Paina siitä niin monta kertaa, kunnes sitä ei tule enää näkyviin - ja TADAA! Kaikki kommentit ovat ladattu näkyviin. Yli kahdensadan kommentin ylittyessä, kaikki kommentit eivät näy automaattisesti kommenttiosiossa ilman niiden erillistä lataamista tuosta painikkeesta.
Jos taas teit edellämainitun, etkä vieläkään löydä kommenttiasi kommenttiosiosta - no, et tule sitä löytämäänkään, sillä turhaa roskapuhetta ja törkyä en julkaisekaan. :)
Uliuli <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikö rakastuneena kirjoitella yleensä vähän iloisempia runoja? :)
VastaaPoistaIsmo <3
VastaaPoistaAnonyymi, ei tää oo mikään runo vaan pätkä biisin sanoista. Onko elämä rakastuneena sun mielestä kokoajan jotain happyhappy joyjoy meininkiä? Uskoisin, että jokaisella on joskus huono päivä/fiilis, eikä sen tarvitse liittyä rakkauteen mitenkään.
VastaaPoistaAivan, eipä oo aina elämä ruusuilla tanssimista.. varsinkaan kokeenpalaitus päivät lukiossa. Jos menee kokeet huonosti ni kyllähän sitä potuttaa. :)
VastaaPoistaAnonyymi, Ismo on kyllä <3 x 10000
VastaaPoistaAnonyymi, Näinhän se on.. :)
soita mulleeeee
VastaaPoista^ Joo, anna numeros!
VastaaPoistaAnnatko joululahjaa mikollesi?
VastaaPoistaTänään löysin blogisi, enkä ole lukenut kommentteja kuin sieltä täältä joten en tiedä onko tätä kysytty sinulta jo aiemmin.
VastaaPoistaMiltä sinusta tuntuisi, jos joskus tulevaisuudessa päätyisitkin naimisiin joko tämän Mikon tai muun miehen kanssa ja hän pettäisi sinua selkäsi takana? Hyväksyisit sen täysin, koska olet itsekin ollut se toinen nainen? En usko.
Mutta kaikesta huolimatta toivon että et joudu pettymään ja putoamaan alas liian korkealta jos kaikki ei menekään hyvin :) Nauti nyt elämästäsi täysillä tässä tilanteessa kun se on mahdollista!
-Ilona
Mielettömän kiinnostava blogi, ihan senkin takia että itse olen elänyt reilut 3v salasuhteessa erääseen perheelliseen mieheen. Jatka ihmeessä kirjoittamista, mukava lukea muidenkin mietteitä aiheesta ja todeta, ettei ole ainut "perheenrikkoja" :) Tsemppiä !
VastaaPoistaMiksi jaksatte jatkuvasti jauhaa Candyn ja Mikon ikäerosta. Se ei kuitenkaan ole niin suuri...
VastaaPoistaPresidenttiehdokas Paavo Lipposella ja hänen uudella vaimollaan on ikäeroa 28 vuotta, Sauli Niinistöllä ja hänen uudella vaimollaan 29.
Molempien omat lapset edellisistä liitoista ovat 2-3 vuotta nuorempia kuin nykyiset vaimot.
Lipposen eron ja uuden avioliiton välissä oli vain yksi vuosi.
Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön vaimot ovat kuitenkin aikuisia. Ja elämäntilanteetkin vaikuttaa. On mullakin mieheni kanssa 10 vuoden ikäero. Hän 35-vuotias ja minä 25-vuotias. Mutta alkaessamme seurustelemaan oli elämäntilanteemme samanlaiset.. molemmilla on lapsia, takana pitkähköt suhteet ja näin ollen myös erot..
VastaaPoistaIkäero on siis täysin eriasia, jos molemmat ovat jo kuitenkin aikuisia ja elämää nähneitä. Mun mielestä on väärin riistää nuoruus 17-vuotiaalta ja sitä se on, jos 17-vuotiaan täytyy lähteä uusperhe-elämään äitipuoleksi keski-ikää lähestyvän miehen lapsille.
Joku tuossa mourusi ikäerosta. Juu ei se ikä olekaan kaikki. Mutta, mutta siinä vaiheessa kun toinen on alaikäinen niin se ikäero todella on ratkaiseva juttu. On hieman eri asia olla 30.v itseään vaikka 20.v vanhemman kanssa kuin 17.v lapsena 34-v kanssa. Jos pitää edes kysyä " miten niin ? " niin voi apua. 30.v kun on ehtinyt elää elämäänsä, nähdä ja kokea ... sekä on aikuinen.
VastaaPoistaJa juu, rakkaus voi kuolla ja erotaan. Olen itsekin eronnut, mutta tarpeeksi raskas prosessi se oli ilman kolmansia osapuolia. Ja ne lapset... no meillä ainakin vanhempi lapsi ( eron sattuessa 5.v) meni aivan poissatolaltaan erosta. Itki monta kk ja syyllisti itseään. Ja sitä on vaikea kenen tahansa vanhemman sivusta seurata tuntematta järkyttävää syyllisyyttä.
Ja kuten todettu eroja tulee, mutta pettäminen on alhaista paskaa. Jos kerta sydämessä ei ole enää omalle kumppanille tilaa, niin sen verran pitää olla miehellä munaa, että kertoo vaimolleen, että nyt tämä loppui tähän. On raukkamaista uskotella muuta ja tehdä toista.
Joten tulkaa ns kaapista. Se olisi ainoa kunniallinen teko. Kannattaa miettiä itsensä tuon toisen naisen asemaan, haluaisiko itse kuulla sivusuhteesta? Ja varmasti ei tämä vaimokaan ole täydellinen, kukapa meistä olisi, mutta jos kerta Mikon sydän kuuluu sinulle niin kertokoon totuuden vaimolleen. Tällainen totuuden pimittäminen kun ei ole reílua ketään kohtaan ja tulee todellakin tunne, että mies kusee tässä silmään kaikkia ja pahasti.
heippa!
VastaaPoistaLuin sun blogin läpi ja ajattelin vaan kysyä yhden kysymyksen joka heräsi samalla tuossa että olteko ajatellut sanovasi mikolle että "ottaa yhteyttä" uudelleen kun on eronut vaimostaan?eikö se olisi reilua molemmille osapuolille?sinä tietäisit varmasti (rationaalisesti ajateltuna) että hän on tosissaan kanssasi ja vaimo/lapset eivät joutuisi kohtaamaan "pettävää isukkia joka juoksee teinin perässä"
En tarkoittanut pahalla mutta kiinnostaisi kuulla vastauksesi :)
-M
En tajua, mitä ihmiset näkee tässä blogissa, siis oikeesti?! Aikuiset ihmiset tulee tänne tukemaan/vihaamaan yms, mutta kukaan ei ilmeisesti näe Candyn kirjoitusten läpi. Tai oikeastaan jos ajattelet tätä asetelmaa, niin kirjottaisiko 17v tyttö OIKEASTI nettiin salasuhteestaan. Siis nyt järki käteen, jos oikeasti ei halua jäädä kiinni ja haluaa suojella suhdetta, niin ei kukaan kirjoittaisi siitä nettiin.
VastaaPoistaEn kutsu tätä trollaamiseksi. Tää on joku uus blogityyli; kirjoitetaan asiasta, joka varmasti herättää keskustelua. Candy purkaa tänne oikeasti vaan tavallista elämäänsä jossain skutsin keskellä maustamalla sitä "Mikolla". Saa huomiota ja tuntee itsensä tärkeäksi.
Candy on luultavasti kaveriton, epävarma tyttö, joka pitää blogia elämästä, jota ei ikinä voisi elää.
-Keittiöpsykologi =)
voi herraisä.. mä sanon et ketä täällä on naiivi ja lapsellinen ku tulee haukkumaan ja inisee ylimääräsiä. Pystyy anonyyminä huutelemaan tollasia tuntemattomalle!
VastaaPoistaTsemppii paljon teille ja jatka ehdottomasti kirjoittamista. Jään mielenkiintosena seuraamaan ;)
Vaan tässä tapauksessa Candy ei ole aikuinen, vaan alaikäinen teini. Joten varmaan siksi ihmiset jauhaa ikäerosta.
VastaaPoistaKysyisin Candylta olisitko valmis asumaan kotia myös näiden lapsien kanssa? Kun he kuitenkin sattuvat olemaan tämän "korppikotkan" kullannuppuja.
Jonkun verran ihmetyttää se, kun olet monesti ottanut esille tämän miehen varakkuuden. Entä jos hän olisi täysin varaton, köyhä, jolla olisi paljon velkaa?
Olisitko yhtä rakastunut kuin nyt?
Been there, done that.
VastaaPoistaTämä blogi on aivan kuin omasta elämästäni muutama vuosi taaksepäin. Salasuhde 16-17-vuotiaana saman nimiseen minua 9 vuotta vanhempaan mieheen, jolla lapsi tulossa ja avopuoliso. Samanlaiset olotilat, mietteet ja haaveet..
Kerran me täällä eletään, elä sinäkin täysillä tämäkin vaihe elämästäsi. :)
Sama "mkkko" kenties?
PoistaTulee tästä sinun tilanteesta omani mieleen, elin puolisen vuotta salasuhteessa. Mies oli kihloissa.. ( meillä ei kyllä ollut ikäeroa kuin 6v )...mutta tiesin kokoajan että hän on jättämässä kihlattuaan. Vietimme aina yhdessä aikaa kun oli mahdollista, piti vain välttää julkisia paikkoja.
VastaaPoistaSiis missä vaiheessa teidän mielestä teineys loppuu ja kypsyys alkaa? Voiko olla yläikäinen teini? Herranisä, joka paikassa paasataan siitä kuinka Candy on vaan naiivi teini. Siis hypätäänkö kypsyyden piiriin siinä 18-vuotiaana? Vai sitten 20-vuotiaana? Onko olemassa jotain rajoja minkä ikäinen saa seurustella kenenkin kanssa? Te ette tunne tätä pariskuntaa, ette voi mitenkään alkaa tuomitsemaan kypsyyseroa.
VastaaPoistaKypsyys alkaa siitä kun on elänyt ja nähnyt elämää. Kokenut elämän iloja, kolhuja ja pettymyksiä. Sitten kun ymmärtää ettei ole kaikkivoipainen ja että se oma ihanista ihanin suhdekin voi ajautua karille. Ei siis ole varsinaisesti sellaista yhtä kaikille sopivaa ikää "aikuistua". Candyn kirjoituksista kuitenkin ilmenee, että hän katsoo maailmaa ruusunpunaisin lasein. Ei ole vielä kokenut pettymyksiä ja vaikeuksia elämässä, eikä siten niitä osaa odottaakaan. Edes niissä paikoissa missä niitä varmasti tulee olemaan. Tämä lasten kasvattamisasiakin. Vaikka sä kuinka rakastaisit lapsia ja tykkäisit puuhailla niiden kanssa, niin kyllä se on hilppasen eriasia hoitaa ja kasvattaa ympärivuorokautisesti miehen edellisen suhteen hedelmiä, jotka voivat niskoitella sulle ja heidän äitinsä voi esittää myös omia vaateitaan.
VastaaPoistaHei kaikille!
VastaaPoistaMinulle tulee tästä blogista mieleen Riikka Pulkkisen Raja. Suosittelen lämpimästi tämän blogin seuraajille. Kirjassa keskushenkilö kasvaa aikuiseksi, katsotaan miten meidän Candylle ja hänen Mikolleen käy. Vai voittaako kyynisyys?
Kirjaa on varmasti mielenkiintoista lukea tämän blogin rinnalla, koska kirjassa lukiolaistyttö aloittaa suhteen perheellisen miehen kanssa.
Huomionarvoisa on, että myös kirjassa mies puhuu tytölle ensin. Eikös näin käynyt Candyllekin)
Ystävällisin terveisn,
Päivi