Someday we gonna break free from these chains and keep on flyin'

Tuli sellainen fiilis, että pistän kommentoiti mahdollisuuden takaisin :) Niiden negailukommenttien lisäksi olen kuitenkin saanut niiin paljon rohkaisevia ja tsemppaavia kommentteja, sekä ihmisten omia kokemuksia tässä tilanteessa olemisesta, joten kommentoinnin estäminen siis esti myös tälläisten kommenttien lähettämisen. Ei siis sillä että olettaisin ja haluaisin pelkästään päähäntaputtelukommentteja, mutta ne on olleet mulle tosi tärkeitä vertaistuen antajia.
Plus myös ne joista oon saanu hyviä neuvoja jatkoa ajatellen. 

Keräsin itteni kokoon, enkä aio enää ärsyttävien kommenttien vaikuttaa muhun niin paljoa. Jatkossa mennään siis toisesta korvasta sisään - toisesta ulos, taktiikalla törkykommenttien kanssa.
Toivoisin kuitenkin, että te tajuaisitte että mä kirjotan tänne itsestäni ja mun elämästä, joten ne halventavat kommentit aika usein kirpaisee. En tiedä saako niiden kirjoittajat jotain sairasta mielihyvää siitä..

Joo, on helppo sanoa etten välitä - ja enhän mä oikeasti välitäkään mitä mieltä mun elämän valinnoista olette, jokainen tekee omansa, mä olen ne jo tehnyt ja niihin oon tyytyväinen - mutta kyllä mä aina tunnen piston sydämessä kun luen "tapa ittes perheenrikkoja huora, ei Mikko halua susta kun pillua" tai "Mikko on helvetin sairas pedofiili hyväksikäyttäjä jälkeenjääny paska"-kommentteja. On mullakin tunteet, vaikka naimisissa olevan miehen salatyttöystävä oonkin. Tuleeko se yllätyksenä, että mäkin oon tunteva ihminen?

Kyllä mä kelaan päivittäin miten paskasti oikeesti teen Mikon vaimoa ja lapsia kohtaan, ja silti kuitenkin jatkan, koska rakastan Mikkoa ja se mua. En mä koe mitään mielihyvää tai ylemmyyden tunnetta siitä, että joku perheellinen ihminen on valmis riskeeraamaan koko perheensä elämän ja tulevaisuuden vaan mun takia.
Kyllä mun mielessä käy välillä että mitä jos Mikko mut jättäiskin ja jatkais vaimonsa kanssa.
Tottakai mä oon totakin usein miettiny. Mut jos niin kävis, niin .. mitä sitten?

Mä ymmärtäisin Mikon päätöksen ja säälisin sitä, koska se asettais lapsien elämän oman hyvinvointinsa edelle ja jäis todella paskaan parisuhteeseen. Ja siis tottakai se asettaa lastensa hyvinvoinnin omansa edelle, siksihän se edelleen vaimonsa kanssa kulisseja pitää pystyssä.

Mä jatkaisin mun elämääni ja Mikko omaansa. Siinä se. Mä silti kuitenkin uskon, että me voidaan pian jatkaa elämää kunnolla yhdessä - ja 99% varmuudella näin tulee käymään.
En mä ole niin typerä, ettenkö ois kaikkea tähän liittyvää funtsinu mielessäni satoja kertoja.

Elämä kuitenkin on aika arvaamatonta, eikä koskaan voi tietää mitä tulee tapahtumaan tai luottaa sataprossasesti mihinkään, vaikka olis minkälainen elämäntilanne. Ei koskaan.