Mistä kaikki alkoi?

Blogiini on ilmestynyt hämmästyttävä määrä vierailijoita ja muutamia kommenttejakin. Suurinosa kommenteista on negatiivisen sävyisiä, minkä kyllä ymmärrän ihan hyvin. - Mikä taas onkin syynä siihen, miksen voi oikeassa elämässäni minun ja Mikon välistä rakkautta hehkuttaa. Tämä blogi onkin siis oikein hyvä keksintö ajatusten purkamiselle ja tuntemuksien esilletuomiselle. Vaikkakin anonyymina, mutta parempi sekin, kuin pitää kaikki ajatukset visusti sisällään räjähtämispisteeseen asti.


Muutamaa kommentoijaa on kiinnostanut, mitä kautta olen Mikon tavannut ja kauanko suhteemme on jatkunut.
Mietin, onko järkevää paljastaa tälläisiä asioita, mutta toisaalta, mitä haittaakaan siitä on? Jätän tarkemmat yksityiskohdat, joiden kautta olisi pieninkään mahdollisuus paljastua, mainitsematta.

Itse olen saanut sen käsityksen, että naimissaoleva ihminen tapaa salarakkaansa joko baarissa tai netissä. Kaksi helpointa paikkaa tavata uusia ihmisiä.
Alkoholi tuo lisää itsevarmuutta ja rohkeutta lähestyä ihmisiä, netti taas antaa ujoimmallekin ihmiselle kyvyn tehdä itsestään supliikkimaisemman ja sosiaalisemman virtuaalisen keskustelun maailmassa.


Itse en tavannut Mikkoa kummassakaan.

Olen tuntenut Mikon nyt reilun vuoden verran, vaikka tapasin hänet ensimmäisen kerran noin puolitoista vuotta sitten.
Ensitapaamisemme tapahtui paikkakuntamme eräässä lastentapahtumassa, se oli alkukesästä. Olin siellä ystäväni ja hänen pienen serkkutyttönsä kanssa ja Mikko lapsineen ja vaimoineen.
Katseemme kohtasivat, vaihdoimme ihan normaalisti pari sanaa, niinkuin ihmiset yleensä saattavat tehdäkin. Ei kuitenkaan mitään ihmeellistä, muistan vain ajatelleeni että onpas komea ja karismaattinen mies ja kikatin teinityttömäisesti päänisisällä ajatukselleni - en sanonut edes ystävälleni mitään huomiostani, vaikka yleensä tapanamme oli leikkimielisesti katsella jokaista vastaantulevaa miestä sillä silmällä ja antaa jokaisesta tiukan ulkonäköarvion. Korjaan miehen tilanne pojan, sillä poikiahan me yleensä katseltiin. Siinä varmaan syy, miksen viitsinyt Mikon ulkonäöstä ystävälleni sanoa mitään.

Seuraava tapaamisemme olikin kuin kohtalon ivaa, kun tiemme kohtasivat niinkin kliseisissä merkeissä, kuin häissä. Ei tietenkään Mikon omissa :)
Enempää yhteisistä tutuista en viitsi paljastaa, mutta Mikko perheineen juhli Mikon vaimon hyvän ystävän häitä ja minä taas puolestani päädyin oman perheeni kanssa häihin, hääparin toisen puoliskon ollessa kaukaista sukua toiselle vanhemmistani.
Hassu sattuma siis, joskus jopa mietin, että meidän tapaamisemme on todella ollut tarkoitettu, sillä ensin en meinannut suostua lähtemään mielestäni varmasti kuolettavan tylsiin häihin mukaan, mutta rento huumorimies isäni "Saat ottaa pari lasia boolia, jos tulet. Mutta vaan pari!"-suostuttelu sai pääni kääntymään.

Häät olivatkin oikein mukavat, alun kankeuden jälkeen boolin virratessa juhlaväellä alkoi olemaan todella viihtyisää. Olin huomannut Mikon häissä jo ennen sitä, kun hän lähestyi minua. Hän näytti mielestäni todella tutulta, mutta en saanut päähäni, mistä tiesin hänet.
Mikko lähestyi minua ilkikurisesti virnuillen, boolilasi kädessään ja tokaisi vaan "Sä oot se tyttö *tapahtuman nimi*". Niin olin.

Juttelimme varmaan tunnin pöydässä, meillä oli niin paljon yhteistä! Voitteko kuvitella, mitä yhteistä reilu kolmekymppisellä perheenisällä ja teinitytöllä voisi muka olla? Meillä oli, syvennyimme mielenkiintoiseen keskusteluumme siis todella pitkäksi aikaa. Miten kliseiseltä tämä nyt kuulostaakin, mutta en kirjaimellisesti  saanut katsettani irti Mikosta.
Hän oli niin komea, hauska ja rento. Hänen elämänkokemuksensa kiehtoi, mutta hän ei ollut normaali tylsä keski-ikäinen perheenisä, jonka lempiruokaa on makkara, ja joka harrastaa formuloiden katsomista ja lastensa harrastuksiin kuskaamista. :D

Välillämme ei tapahtunut häissä mitään, ei tietenkään. Juttelimme, nauroimme ja vaihdoimme puhelinnumerot. Joku tyhmä ja suht mitätön syy numeroiden vaihtamiselle oli, mutten muista mikä. Ihan viattomalla mielellä kuitenkin, kai.

Parin päivän päästä sain Mikolta tekstiviestin. En olisi uskonut kuulevani hänestä enää mitään, vaikka salaa niin toivoinkin. Mikko oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen, ja olin enemmän kuin otettu, että perheellinen mies haluaa olla yhteyksissä kokemattoman ja naiivin teinitytön kanssa.

Aluksi viestittelymme oli aivan viatonta ja perus mitä kuuluu, mitä olet tehnyt- näpyttelyä. Vähän ajan päästä, lukemattomien tekstiviestien jälkeen uskaltauduimme tunnustamaan ihastuksemme puolin ja toisin. Mikko teki aloitteen ja kertoi olevansa todella hämmentynyt ja jopa shokissa tuntemuksistaan.
Myös minä hämmennyin, tottakai. Hämmennyin vielä enemmän siitä, etten ahdistunut hänen tunnustuksestaan, sillä ennen Mikkoa, en halunnut kenestäkään mitään pientä hauskanpitoa enempää ja aina kun joku tunnusti minulle ihastuksensa, ahdistuin suunnattomasti ja pistin kylmästi välit poikki.
Tällä kertaa en.

Mielestäni tämä oli aika tyhjentävä kirjoitus siitä, kuinka kaikki alkoi, kuitenkaan liikoja paljastamatta.
Koska tässä on kaikenlaista vielä kirjoitettava menneestä ja varmasti myös paljon tulevastakin, jätän tämän kirjoituksen tähän ja painun nukkumaan. Sain juuri Mikoltakin hyvänyön viestin, joten on aika siis painua pehkuihin :)