Iso paha toinen nainen

Otsikon keksin Isosta Pahasta Sudesta. Mikä sopisikaan paremmin yleisen käsityksen mukaan vertauskuvallisesti paremmin, kuin iso paha ja viekas susi, kun puhutaan toisesta naisesta?

Ajattelin aikani kuluksi kirjoittaa oman mielipiteeni näistä toisista naisista, joihin itsekin kuulun. Taino korjaan, tyttönenhän olen suuren osan mielestä vielä varmaan, mutta ihan sama. :)

Oon huomannut, että varsinkin naiset suhtautuu todella aggressiivisesti ja kiihkoillen toisiin naisiin. Automaattisesti sysätään tapahtunut pettäminen toisen naisen vastuulle ja leimataan se toisen naisen viaksi.

"No kun se tuli ja vietteli mun ukon. Se tyrkytti itteensä ja meni antamaan ukolle pillua. Pitäis hakata se akka, helvetin huora! Perheenrikkoja!"

On varmasti naisia, jotka tietoisesti yrittävät vietellä varattuja miehiä ja nauttivat siitä, aina onnistuessaan siinä. Onhan se tietenkin yleensä lähtökohtaisesti haastavampaa lähteä iskemään jopa perheellistä, luotettua avo/aviomiestä verrattuna mieheen, joka on sinkku ja joka voi vapaasti ilman mitään velvollisuuksia tai tunnontuskia tehdä mitä haluaa, kenen kanssa haluaa.
Ja ylipäätään, kuinka moni sinkkumies kieltäytyy seksistä, kun himokas nainen tulee sitä ehdottamaan? :D En tietenkään väitä, että kaikki miehet ovat vain seksin perässä kuolaavia sokeita idiootteja tai kuin narussa vedettäviä pässejä, mutta uskoisin että 95% sinkkumiehistä innostuu naisen ehdottaessa seksiä. Ja mikäs siinä, eihän siinä mitään pahaa ole, normaali tarve joka suurimmalla osalla meistä on tai tulee hyvintodennäköisesti jossain vaiheessa olemaan :)

Mutta, kai nämä naiset saavat ukkomiehiä iskemällä suurta nautintoa ja itsetunnon kohotusta, kun ihminen jolla on pelissä koko elämä, hairahtuu naisen vetovoiman edessä. Onhan se imartelevaa ja varmasti saa itsensä tuntemaan halutuksi ja erikoiseksi.

Myönnän, että olin todella otettu, kun sain Mikolta positiivista huomiota, jota ei varatulta mieheltä oleta saavan. Ja ei tietenkään oleta, yleinen käsityshän on se, että miehen pitää tietyllä mielellä kehua ja huomioida vain ja ainoastaan omaa akkaansa.

Kuitenkin harmittavan monella on sellainen käsitys, että toisen naisen motiivit ovat vain ja ainoastaan pahat. Rikkoa perhe ja viedä lapsilta isä. Olla helvetillinen takapiru, joka hyökkää miehen kimppuun ja saa kaikkien elämän sekaisin. Eikä se edes rakastais miestä, haluais vaan kateellisena repiä toisten perheonnen rikki. Ja nauttiskin vielä siitä.

Toisaalta taas sitten jos naikkonen nyt selvästi olisikin vilpittömästi rakastunut mieheen, niin automaattisesti tilanne päättyy siihen, että mies lemppaa naisen ja jatkaa vaimokullan kanssa elämää. Eihän nyt toiseen naiseen voi rakastua, koska se on vaan mitätön toinen nainen, miehen pelkkä säkkien tyhjennys nukke jota riepotella miten sattuu ja thats it.

Molempia tapauksia on, aivan varmasti. Mutta mietin vain, että eikö ihmiset näe näiden tapausten ns. välimuotoa? Varattua miestä ja naista jotka rakastuvat toisiinsa ja haluavat olla yhdessä.

Se, että mies on vienyt vaimonsa vihille, ei tarkoita sitä, että avio-onni jatkuu koko loppuelämän onnellisena. Jos kahden ihmisen välillä ei ole enää vilpittöntä rakkautta, miksei erota? Moni sanoo, lapsien takia..Jep, tiedän että niin todellisuudessa monet tekeekin. Toisaalta ymmärrän sen pointin, mutta toisaalta en ollenkaan.
Kerran me täällä vain eletään, eikä lasten elämä mene siitä ikuisesti piloille, jos isä ja äiti eroavat. Itse uskaltaisin väittää, että enempi se piloille menee esimerkiksi vanhempien jatkuvasta riitelystä ja sen kuulemisesta ja näkemisestä.

Moni on kysellyt, miten itse suhtautuisin, jos isäni löytäisi toisen naisen. En osaa sanoa, alkuun varmasti olisin loukkaantunut ja vihainen. Ajankuluttua ja järjen kanssa mietittynä kuitenkin asia olisi ok, jos näkisin isäni onnellisena uuden naisensa kanssa ja äitinikin voisi jatkaa elämää ja löytää rinnalleen uuden miehen, joka rakastaisi äitiäni ehdoitta.

Miksi ihmiset kuvittelevat, että elämä eron jälkeen loppuu?
Jos ex-puoliso löytää uuden onnen, mikä estää -esimerkiksi tässä tapauksessa Mikon vaimoa- löytämästä myös uutta ihmistä rinnalleen? Joka saisi tuntemaan itsensä taas rakastetuksi ja onnelliseksi ja jota itsekin voisi täysin sydämin rakastaa? Uutta ihmistä, jonka seurassa aidosti viihtyy ja jonka kanssa on samalla aaltopituudella.

Pakkohan mun on myöntää, että olen sitä mieltä, ettei ole täysin oikein alkaa vielä varattuna parisuhteeseen toisen kanssa. Mutta koska olen itse tässä tilanteessa tyttöystävänä, ymmärrän Mikon valinnan 100%:sesti.

Mikkoa puolustan sillä, että hän ei missään vaiheessa ole etsimällä etsinyt toista naista, näin vaan sattumien kautta pääsi käymään.
Hän on kyllä todella rakastanut vaimoaan ja jollain tapaa rakastaa varmasti edelleen, vaikka näin vaimon selän takana toimiikin. Sattuneista syistä nyt vain ei ole ihan vielä oikea aika tuoda suhdettamme julki, vaikka Mikko vaimonsa puolesta pahoillaan onkin.
Välillä tunnen pieniä omantunnon pistoksia itekin, mutta silti suurimman osan ajasta ajattelen vain sitä, kuinka onnelliseksi Mikko mut tekee. Ja miksen ajattelisi? Mä en petä tässä ketään.

Tästä tuli taas romaani, ja asiat hyppelee puolelta toiseen miten sattuu, mutta toivon että tekstistä tulee edes jotenkuten ilmi mun mielipiteeni ja pointtini, joka on siis se, että ihan normaaleita ihmisiähän ne(me) toiset naiset on.
Ihan samalla tavalla rakastuu palavasti, kun kaikki muutkin. Perhesuhteet ei ole aina niin helppoja, että tuosta noin vain sormia napsauttamalla pistetään kattilat jakoon vanhan kumppanin kanssa uuden kumppanin löydyttyä. Asioille on omat aikansa paljastua. Sillä, miten ja milloin kertoo, on paljon merkitystä kaikkien kannalta.